Ratavartiointi (Kuusankoski)
Amanda Järvi (AJ) (o.s. Tommola), s. 29.7.1882 Valkealassa.
Haastattelu on tehty 1.11.1970 Kouvolassa, haastattelijoina Matti Punttila (MP) ja Ritva Liisa Pitkänen (RLP).
Signum: 8978: 1
Puhutaan rautatien vartiomisesta ja radan korjaamisesta. Kertojan mies on ollut ratavartijana.
Murrenäyte
MP: Sitte ol nää ratavartijat.
AJ: Niin. Ne ol ratavartijat. Ku minkiih miehein ol nin, kyllä se ol silloin tiukkaa kun, aina tarvi yöllä käytih tarkastuksel. Tos kahentoist aikaa lähettävä ja, piel lyhty käsis ja ka, sil kulettava, kävellev vaa, ihan yösylän. Niin ku siint Korialtkin nii se tul ain tännek Kouvolaa.
MP: No huomaskos sen aina että jos sii jotai vikaa, ol kiskos?
AJ: Ol sit välil huomas yölläki. Että on niin kun katkennuk kiskoja. Jos ol niin kun nyt kuuman aikan tai kylmääks ne, sit sil viisilläh vääntyyvätten vähän ne kiskot. Sit ol paljo katkes kiskoi ku se ol paljo huonompaa. Nyk kun tehlää niin hyvät kiskot että. Nyt ei niit tailat tarvia. Nyt ei käyläk kattomassa, päiväl vissii eikä, yöllä rataa. Sillon ol niin huonoo se, viäl se rata, kaikki se rautatie nii. Yöllä täyty aina käylä ja päiväl käyläj ja. Siin yhentoist aikoin (– –).
RLP: Siin men aikaa aika kovast kun Kouvolaan saakka käveli.
AJ: Ol siin. Sit se sai jo resiinal loput. Että resiinan kans mut ei se ollu helppoo resiinallakaa. (Silloi.) Sit yhteh aika ol sellain, resiina jota potkittiih vaan näi, aina jalalla sen kun men niin kun potkas sitä, sit se vähä vei taas etehpäi.
MP: Niin kum potkulauta.
AJ: Niin. ((nauraa)) Nii vähä korkeamp kum potkulauta. Kyl sii jalka ol aika tiukal ja kun (– –) sil viis potki.
MP: No mitäs sii voip tehlä jos huomas että oli, kisko katkennu taikka murtunu?
AJ: No siit oli tuota, sellain täyty olla aina, sellaiset muas, jotka laitettih, taikka siit ol sellain nahkapussikih, taikka se joka tääl kannettih seläs tarvinnu. Että siit ol ne, jolla pysäännytettih juna, punasel lipul taikka jollai. Sit täyty yöllä näyttää sit heti jos ol vaan sellaist. Ja siitte taas tuota, niin siit jos ol sit täyty laittaa, jos ratas ol vika ja niin, sit ol sellaiset paukut. Ne laitettih sit jo niin paljo ennemmin että, ne kuulu siit junaas ne paukut ku ne, tol viisii men rikki. Että se laitettih nii paljo ennemmir rataa. Siit se oli silloin ne huomas heti seisottaa. Ku ne paukut, pamahtaat, pamahtivat.
RLP: Ai ne pistettiin kiskolle sitte?
AJ: Kiskolle nii. Kiskolle se paukku. Se ol sellai niin kum mikä nyt oj ja, siit laitettih oikein että se pysy siin kiskos kiinne se ol sellain. Siin ol neljäs kohlas se sellain, joka kiskoh kiinnitettih. Se jos sen sih ois laittanu, se ois voinu mennä vaikka pois siint. Ja se ol tärkiä ollas siit jos rata kerran ol, että siin ol joku vika. Tiätyst se ois silloin mennyj junat vaikka mihkä.
RLP: No mistäs niit korjausmiehii piti sit ettii keskel yötäki jos sattu jotain?
AJ: Korjausmiähii?
RLP: Korjausmiehii. Eihä ne yksin (korjannu).
AJ: Saihan ne yöllä sit täyty, jostain sit ol sellain pumppuvaunu, johka sopi monta miästä ja sit veivattii ja sit, sil kiireest lähtä ei muut apuu ollu. Pumppuvaunul. Mistäs sen nyt junan otti taikka mi-, olks niit nyt puhelimii missä ja, sellaisii.
MP: No siit panti sitte uus kisko vai mitäs siin tehtii?
AJ: No se korjattih siit se paikka ja mitä siit ol, laitettava. Että joshan ne em mie tielä, jos se nyt ol poikkikih kisko ni mitä sillen nyt ehän ne nyt yöllä tainnu. Kyl ne välil tarvi aika kauvan seisoa junat kun ennen ku sai laitettuu. Tuleeha niit nykkih tuota, jotai vikoi sit yölläki että, om mentävä sinne. Mitäs nyt on puhelimet ja, sen kun soittaa ja soittaa miehet ja, siit sen kun lähteevät taas meneh resiinoil. Kun niil on niin isokih resiina johka sopii, kuinka monta miestä nyt nykyvee.
MP: Muistattenko työ semmosta aikaa että, jotkut olis tahallaa yrittäny, särkeer rataa?
AJ: No kylhän niit tais pikkusii sellaisii tapahtumii olla ja. Siit ol sellaisii että, pojat kun niit ol niin, sit heittelevät niit lanka- taikka niit rikkikih niit kelloij ja. Kyl ne sai silloi rangaistuksen. Niin kun tästäkih kun nym mentih ennen aika, eiköhän aalopit viel siel ol. Siel isot aalopit ol noin niin, siit kun ne men sinne, ne pistivät jotaki si, kiskoille vaan ei se nyt niin ollu, että se tul, joku näi lattia, latuska. Ja siit ne men itte kuuntelemah sinne, aaloppih että, mitä se pitää paukaust ja. Ne nyt ol vaan näin matalii, eihän se junalles sentäh mitään. Onhan ne pojat tehnys sit sellaist peliä, ennen aikah. Nythän ei ratalle olekkaam mikää pahantekijä kun.
RLP: No mitäs se aaloppi tarkottaa?
AJ: Aaloppi ol sellain kun ol, täytynyt tehlär rata sellain taikka, siin ol oikeim pitkä, siin ol siit näij ja, siin ol näin, ratapöllii laitettu. Se ol ihan avonaim muuten mut ratapöllit siin ol ja, siit siit oli tuota. Siit se ol se alus tyhjä. Em mie ymmärrä nyt että, ehän niit tailan nyn niit aaloppii tarpiam mitähän ne nyt ennen aikaa ol. Ei tolt Kallioltkaa nyt muistannuk kysyvä että.
Se on yällä ku rataa kulk niv vaaralliin kun, se ol aina, näim pitkä aukko kun siin ol ettei ollul laitettu kiskoo. Sit pölkkyy sellaist. Siinä jos popsaht ni. Täshän ol ykskih aaloppi justiih ku mentiih tät Ruottulan tiätä ni siin kun, lähti sinne, mihkä Sutiselle. Se ol aika piem mut mitähä ne. Ne tarvi tehläv vissii jot, sit vettä jotakih ol että se, men siit. Siit kun ojat pit olla hyvät ratan sivuis. Että se men sinnes se vesi siit sinne ratan, viereh oijii. Sit em mie ok kysyny noilt et mitäs pahaa ne tarjo… aalopiks niit sanottihki. Nythän ne o vissii hävitettyk, koko aalopit.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.