Rangaistukset (Kuusankoski)
Amanda Järvi (o.s. Tommola) (AJ), s. 29.7.1882 Valkealassa.
Haastattelu on tehty 18.8.1968 Kouvolassa, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 7456: 2
Puhutaan rangaistuksista, vanginkuljetuksista ja kulkijoita majoittaneista torpista.
Murrenäyte
MP: Onkohan semmost tapaa ollu Valkealas että siel ois ketää piiskattu?
AJ: No en tiälä, eiköhä sit vaan ollum mut, siint on niin kauan että, että ei tailam min ikäsein ihmiset muistaa. Mut piiskat-, ja sithän se vietih sellain, tuoli sinnem mitenkäs se ol johka, laitettih sit keskelle kirkkoo noin istumaa. Se ol viel että sinnep pääs rappui tonne ylemmä, laitettih sit se, isomp pahantekijä sinne ylös. Em mie os sitä etten, olen kuulluv vaa. Ja oisko se nyt vielä olluv vaik ois Valkealas (– –). Em mie tot mut että on ollun niin. Ja onko ne lyönym mut ov vietyk kuitenkin sinne, sellaiseh häpiätuolih.
MP: Ei semmosta puuta o ollu mihkä olis, pantu kiinni ja sitte siinä ruoskittu?
AJ: Eei em mie muista. Oon voinu olla jossaki seki. Kylläkih voinu ollam mut mie em muista, enkä ok kennenkäh vanhan ihmisen. Enkä mie tielä et tätkäh min aikanain ei ollu että se ol, se sellai joka vietii ja sinne istumaa mut, ku vanhat ihmiset sit taas, puhuvat ni sellain on olluk kylläki. Nii. Ruoskiihan ne anto kylläki ennen aikaa mutta ku, min aikanain [ei] enäh os sit tehty. Kyl se ankaraa on ollu enne.
MP: Onkos semmost ollu että vankii olis kuletettu jossain täällä? Ja ollu oikee semmonen, vankivyörär?
AJ: On tääl sellain ollu joka on, että on ollu, että talos on ollun noin, paikka jossa om piletty. Ehän niit nyv vanki-, sellaisii ollu. Harvas paikashaan se nt ol missä oikeen, sellaiset kopit ol. Että, minkih miesvainaan ku se ol siiv Vilppulan kyläs niin, siin talos ol sellai, siit jossa pilettih vankii ja sit se isäntä lähti viemää sit, junah ja, sit se vietii junas, taas. Sellain on kyl ollu.
Sit niis ol, laitettu raulat oikeim pistettih rautoih vaik ois lähteneet karkuun niist talon. Niis talois nyt ollu siinäkäh mitäh, erikoisempaa. Se ois ollu ihan siin tuvaas mut, siit ol johka raulat pistettih kiinne. Se sit aina puhu että kuinka siin ol vankii ja, sen aika ja, mie mut ehä se ny minust ollu ku ne, viis vuotta vanhem niin, sellain ol sit kylläki. Nyt on Korial ja jos ei nyt enäh vielä. Maalla ol ne vanginkuljettajat. Sit ne ol siin talos yätä ja sit lähtih taas viemää. Ehän niit ny käräjii olluj joka paikas, mihkä niit vietih siit, missä ol se käräjäpaikka. Nii nihän ne nyt sit kun, junii ei ollus silviisil nyt ne kun, viäläh junis. Mm.
MP: Kuulittenko että niist olis joku, päässy karkuh niist vangist?
AJ: No en tielä, vaikka niist ois päässyk karkuh mut, ei ne toiset ollu, tupannukkah ollenka mut siit ol toisii ol hurjii. Ne kiros siin, ku ne ol siir raulois ja. Toiset ol rauhallisii. Kyl sellain on ollu, (– –) ku se nyt ol nuor mies. Harvashan ne nyt ol sellaiset, talot missä niit ol. Täyty sit vieläh ni, taloi joka ol se vanginkuljettajaks sit sanottihki siit. Kyl siel ol ne.
MP: Olikos semmosii taloi missä olis noit matkustavaisii piletty?
AJ: No ei oikeen niit ollum mut, olhan niit nyt joku joka otti sellaisii, kulkevii siit että. Täälläkih ol kun ne mentih tuonnem mennäh niin ku Nuuttih päi. Siel ol siit yks mikskäh ne sanokaa nii. Siit ne laskivatten kaikki pahantekijätkii sinne ja, siit ne ol hyvii ei ne, niille talonasukkaille mitäh tehny. Tai onks se nyt talo vai torppa mikä siäl on. Rantin torpaks miksikä siit sanottih. Että miä nyt viäl ku se ol hyvin, harvah asuttuu sillon kun nyt lähtih Kouvolast Uttih päi. Nim miekih sen viel muistam missä se ol se Rantin torppa se ol nimeltää.
Ja sit ol jossaki, ne ottivatten ja sit ne, ne ol niillen niin hyvii nää vissih toi vaikka, mitä ruokkalajia vaik ois tuoneet ku ne varaasti ja. Sit taas ol tääl ku mentih, Kausalah nin sil välil ol yks. Eiköhä tuol Takamaallaki olluv vai mitä ne, kerran ne tappo sielt. Ne mie tieläj jotka ol sellaisii paikkoi. Kyl niit enempi harvast ol silviisii et. Ei ne sit ni, et ei tarvinnu niit pelätä jotka ne otti ne sano. Ne ol siit niin ystävällisii niile, talo, niile asukkaille. (– –)
Min nuoruessain ei tääl ollu, voip olla siij joku, se kuuskymment seittemänkymment vuotta kun, niin no tääl oliki viel, ei se nyt niin kauan ollu, yksinäin torppa niin siit se otti kaikkii. [Ei] tainnu olla ovi lukoskah koskah sinne sai mennäs siit vaa ja. [Ei] ne niit pelänny.
MP: No olikohan tuolla ketää, ryöstetty minkää, maantiev varres?
AJ: No em mie tieläm minkäläin se ol, kun tääl kun mentih tuont, Korialt sinne, Takamaalle nin, siel ne tappoki sit yhen ne sellaiset, jotka nyt ol niin ku puliukkoi ja mitä ne ol ni siel ne tappo yhem mut. Että kyl ne tappelkih niis sit joskus kun ol. No ne nyt ol hyvin harvinaisii ne paikat jotka niit, pit niit puliukkoi. Nythän niit sanotaa puliukoiks. Niit miehii jotka on.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.