Välimeren unioni ja Itämeri-strategia

Ranska aloitti kautensa EU:n puheenjohtajamaana heinäkuun alussa. Kuun puolivälissä se järjesti Pariisissa huippukokouksen, jossa tavoitteena oli määrittää, millaisen sisällön saa niin sanottu Välimeren unioni. Tämännimisen Ranskan aloitteen on tarkoitus edistää yhteistyötä Välimeren rantavaltioiden kanssa. Muiden jäsenmaiden tahdosta Välimeren unioni liitettiin Barcelonan prosessiin, EU:n jo aiemmin aloittamaan hankkeeseen, jolla on samanlaiset tavoitteet kuin Välimeren unionilla.

Jotta molemmat aloitteet näkyisivät nimessäkin, poliitikot sopivat nimitykseksi pitkän ja otsikkomaisen yhdistelmän ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni”. Suomen kielessä sanoja on taivutettava, joten virallisissa asiakirjoissa nimityksen perään liitetään sana aloite ja taivutetaan sitä: Barcelonan prosessi: Välimeren unioni -aloitetta käsiteltiin siis Pariisissa heinäkuun puolivälissä. Tiedottamisessa tämä ilmaus ei kuitenkaan ole selvä, koska pelkkä kaksoispiste ei riitä selittämään, miten prosessi ja unioni liittyvät toisiinsa. Kannattaa siis välttää tätä nimitystä ja sen sijaan selittää asioiden yhteys, kun teksti on tarkoitettu laajemmalle yleisölle.

Välimeren unioni kuten Euroopan unioni

Näitä hankkeita näkee myös nimitettävän Välimeri-unioniksi ja Barcelona-prosessiksi. EU-käsitteistä puhuttaessa voi syyksi epäillä muiden kielten vaikutusta, mutta niin ei välttämättä ole. Suomen kielessä voi nimittäin samanmerkityksistenkin yhdyssanojen alku olla sekä genetiivimuotoinen (lainmuutos) että nominatiivimuotoinen (lakimuutos). Genetiivialkuisten sanojen rinnalla voidaan usein käyttää myös kahden sanan liittoa (lain muutos). Samanlaista vaihtelua esiintyy myös erisnimissä (Tornionjoki mutta Oulujoki).

Joissain tapauksissa käyttöön on vakiintunut genetiivimuotoisen määritteen ja pääsanan yhdistelmä. Esimerkiksi unioni-sanan yhteydessä liiton muodostajat on ilmaistu juuri genetiivillä: Euroopan unioni, Afrikan unioni, Etelä-Amerikan unioni ja samoin Välimeren unioni. Genetiivillä ilmaistaan tavallisesti myös paikka, jossa jokin asia on päätetty. Sellaisten nimien joukossa on myös yksi unioni: Kalmarin unioni. Sopimusten nimissä esiintyy yleensä niiden solmimispaikka genetiivimuotoisena määritteenä: Nizzan sopimus, Lissabonin sopimus. Samalla tavalla päätöspaikka ilmaistaan muitakin sanoja käytettäessä: Lissabonin strategia, Barcelonan prosessi, Bolognan prosessi.

Nominatiivi ei yhdyssanan alkuosana ilmaise yhtä selvästi kuin genetiivi, mikä on osien suhde, vaan tulkinta riippuu tilanteesta. Jos nimitys olisi ”Barcelona-prosessi”, tietäisimme, että prosessi liittyy jotenkin Barcelonaan, mutta emme voisi päätellä varmasti, että siitä on päätetty Katalonian pääkaupungissa. Samoin ”Välimeri-unioni” liittyisi jotenkin Välimereen, mutta emme tietäisi, onko kyse vesiensuojeluyhteistyöstä vai jonkinlaisesta rantavaltioiden liitosta. Ei kannata heittää hukkaan genetiivin ilmaisumahdollisuuksia, vaan on järkevää pitää kiinni Välimeren unionista ja Barcelonan prosessista. Nominatiiville riittää tehtäväkenttää muutenkin.

Itämeri-lähettiläs vaikka eurooppaministeri

Koska nominatiivi on merkitykseltään epämääräinen, se on helppo valinta. Sen käyttö näyttääkin tulevan yhä tavallisemmaksi. Komissio esimerkiksi on nyt valmistelemassa strategiaa Itämeren suojelua ja muuta Itämereen liittyvää yhteistyötä varten. Se on luontevasti nimeltään Itämeri-strategia. Suomelle tämä asia on niin tärkeä, että ulkoministeriössä on oma Itämeri-suurlähettilään tehtävä. Strategiaa ei ole päätetty Itämerellä, joten sanaliitto ”Itämeren strategia” ei ole paikallaan. Myöskään ”Itämeren-lähettiläs” ei tule kysymykseen. Genetiivimuotoinen paikannimi yhdyssanan alkuosana ilmaisisi paikassa olemista, kuten ilmauksessa  Suomen Saksan-lähettiläs. Meri ei kuitenkaan ole lähettilään asemapaikka.

Näissä sanoissa yhdysmerkki on tarpeen, koska sanan osana on erisnimi. Niitä tosin näkee myös ilman sitä: ”Itämeristrategia, Itämerilähettiläs”. Tässä tapauksessa oikeinkirjoitusta voivat hämmentää eurooppa-alkuiset sanat, kuten eurooppaoikeus ja eurooppaministeri. Tässä harvinaisessa sanatyypissä eurooppa ei kuitenkaan viittaa maanosaan nimeltä Eurooppa vaan Euroopan unioniin. Se kuvaa siis lajia, mistä kertoo sekin, että vastaavissa ilmauksissa käytetään monissa kielissä adjektiivia. Sen sijaan näissä sanoissa Itämeri viittaa nimenomaan siihen mereen, jonka rannalla mekin asumme: saakoon nimi siis ison kirjaimensa ja sana yhdysmerkkinsä.


AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 30.7.2008.

Katso myös Kuukauden kielijutut -palstan Välimeren unioni ja Barcelonan prosessi.

Katso muita virkakielipalstoja.