Termit kansalle

Ruotsin terminologiatyötä vetävä Terminologicentrum TNC täyttää tänä vuonna 70 vuotta (http://www.tnc.se). Kunnioitettavaan ikään päässeen instituution vuosiin on sisältynyt sekä hyviä että huonoja aikoja, ylä- ja alamäkiä. Tällä hetkellä sen tilanne on vakaa:  sanastokeskuksella on hyvin merkittävä julkinen rahoitus ja osaavat työntekijät. Lisäksi työlle antaa pontta ja taustatukea kielilaki, joka on paljolti vaikuttanut siihen, että tänä vuonna vietetään myös Ruotsin termiaineistoja yhteen kokoavan Rikstermbankenin 2-vuotisjuhlia (http://www.rikstermbanken.se).

Termejä luovat

Näin Ruotsissa. Miten meillä? Suomessa tärkeä toimija on Sanastokeskus TSK. Se koordinoi ja toteuttaa termi- ja sanastohankkeita yhteistyössä eri alojen ammattilaisten kanssa. Sanastokeskuksen TEPA-termipankkia kartutetaan pitkälti hankkeiden aineistoilla (http://www.tsk.fi), eli termipankki karttuu sen mukaan, millaisissa projekteja Sanastokeskus TSK:lta tilataan.

Valtioneuvoston kanslia on keskeisin terminologian tekijä julkisessa hallinnossa. Siellä laaditaan etupäässä  monikielisiä, valtionhallinnon terminologiaan liittyviä sanastoja. Sanastot laaditaan yleensä erillisissä sanastohankkeissa, jotka toteutetaan valtionhallinnon eri alojen asiantuntijoiden sekä kielten ammattilaisten kanssa. Valmiit sanastot julkaistaan kielipalvelun julkaisusarjassa ja liitetään osaksi valtioneuvoston termipankkia Valteria (http://mot.kielikone.fi/mot/valter/netmot.exe).

Termejä luodaan ja sanastoja laaditaan toki myös muualla. Näistä mainittakoon esim. valtion tutkimuslaitokset (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ilmatieteen laitos jne.) sekä moninainen tutkimus mm. yliopistoissa. Ammattilaiset tuntevat tutkimusalansa sisällön parhaiten, ja hyvää jälkeä syntyy monella taholla. Toisaalta taso heittelee, eikä toiminta aina välttämättä ole yhtä systemaattista kuin niissä hankkeissa, joissa on mukana ammattiterminologeja ja kielen asiantuntijoita.

Ajatuksissa säädöskielen termipankki

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus huoltaa viranomaisten kieltä ja osallistuu kielen asiantuntijan roolissa myös moniin termiprojekteihin ja -talkoisiin. Tässä työssä on käynyt ilmeiseksi, että yksi lohko kaipaisi sekä systemaattista termityötä että oman termipankkinsakin. Se on säädöskieli.
Säädöskieli koskettaa kansalaisia sekä välillisesti että suoraan. Hallinnon pitää (vai sanonko pitäisi) tuottaa käyttökelpoista ja ymmärrettävää terminologiaa, jota yhteiskunnan muut toimijat  ja media voivat käyttää viestinnässään. Toisaalta taas hallinnon paperi, esimerkiksi päätös tai hakuohje, voi sisältää säädöstekstiin pohjautuvia ammattisanoja. Termillä on väliä kansalaiselle.

Termityö ei kuitenkaan ole säädösvalmistelussa erityishuomion kohde. Lainvalmistelun ohjeistoissa todetaan, että laki voi sisältää lain alkupuolelle sijoittuvan erillisen määritelmäosion, mutta toisaalta monista laeista tämä puuttuu, sillä se ei kuulu suomalaisen lainvalmistelun perinteeseen. Säädösvalmistelun termityö on kiinni valmistelijan tai valmisteluryhmän aktiivisuudesta.

Harvan alan koulutuksessa kiinnitetään riittävästi huomiota termien luomisen periaatteisiin. Terminologiatyö yhdistetään usein pelkästään kielikoulutukseen ja siinäkin paljolti kääntämiseen. Säädöksiä kirjoittava yliopistokoulutuksen saanut virkamieskunta ei välttämättä ole saanut riittävästi opastusta siihen, että termiasia on kieliasia ja sitä kautta myös tekstinmuotoilun asia. Mahdollista on sekin, ettei termien erityisasema tule tekstejä laadittaessa mieleen.

Silmää ja korvaa termeille

Systemaattinen termityö vaatii paitsi koulutusta myös alan asiasisältöjen hallintaa. Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen on avainasemassa. Käsiteanalyysi on kurinalainen prosessi, jossa käsiteverkon solmukohdat nimetään eli niihin liimataan nimilappu, termi.

Kielen ja kielenkäyttäjän näkökulmasta pelkkä hyväksyttävästi suoritettu käsiteanalyysi ei kuitenkaan riitä. Juuri tässä piilee asian ydin: käsiteanalyysista, käsitekaaviosta ja -kartoista ei ole juuri iloa, jos lopputuote eli termi on epäonnistunut. Silloin kieliyhteisön käyttöön ei ole tarjota käyttökelpoista sanaa.

Käsitteen nimeäminen kelvollisella termillä on erittäin merkittävää, sillä ihmiset hahmottavat asiakokonaisuuksia juuri sanojen kautta. Jos termi eli kielellinen ilmaus on huono, käsitteen sisältö jää hämäräksi, vaikka käsiteanalyysi kestäisikin päivänvalon. Termin tarkoituksena on kristallisoida asioiden sisältö ja ilmaista merkitys läpinäkyvästi.


MATTI RÄSÄNEN

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 8.6.2011.

Katso muita virkakielipalstoja.