Redaktionsstab Rechtsprache auttaa Saksan oikeusministeriötä kohti ymmärrettävämpiä säädöksiä

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos julkaisi tänään tutkimuksen, jossa todettiin, että lakien vaikutuksia ei arvioida tarpeeksi perusteellisesti ja että niistä on vaikea saada selvää koukeroisen kielen vuoksi. Olemme kuulleet tämän ennenkin. Lakien ymmärrettävyys on ikuisuuskysymys, mutta miten ymmärrettävyyteen päästään? Saksassa kokeillaan kieliasiantuntijoiden antamaa apua.

Saksan oikeusministeriöön perustettiin viime vuoden huhtikuussa toimitus, jonka tarkoitus on auttaa lainvalmistelijoita muokkaamaan lakiehdotuksiaan yleisesti ymmärrettävämpään muotoon. Toimituksessa työskentelee seitsemän kielitieteellisen koulutuksen saanutta asiantuntijaa, joista toimituksen johtajalla tohtori Stephanie Thiemellä on lisäksi myös juristin tutkinto.

Lakitekstiä katsotaan toisin silmin

Uuden toimituksen, Redaktionsstab Rechtssprachen, jäsenet eivät ole oikeusministeriön työntekijöitä, vaan heidän työnantajansa on Gesellschaft für deutsche Sprache. Se on yksityinen yhdistys, jonka tavoitteena on edistää saksan kielen tuntemusta, seurata sen kehitystä ja antaa suosituksia kielenkäytöstä. Toimituksen määrärahat tulevat kuitenkin Saksan liittohallitukselta. Alkajaisiksi on seuran kanssa tehty neljän vuoden sopimus.

Ei ole sattumaa eikä tuottavuusohjelmien tulosta, että toimitus ei ole ministeriön osa. Halutaan nimenomaan sitä, että lakiehdotuksia katsotaan juridisen asiantuntemuksen ulkopuolelta, kansalaisen silmin, mutta myös niin, että tekstiä muokattaessa ovat käytössä kieliasiantuntijan tiedot ja taidot. Samasta syystä perustettiin jo vuonna 1966 liittovaltion parlamenttiin toimitus, jolla oli sama tehtävänanto. Tuloksiin ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä.

Kun mietittiin, miksi toimituksen ponnistelut eivät tuo käsittelyyn ymmärrettävämpiä lakeja, voitiin osoittaa kaksi ilmeistä epäkohtaa. Toimitus tarkoitti viidentoista vuoden ajan yhtä ihmistä ja sitten kahta, mikä riittänee tästä ongelmasta. Toinen ongelma oli, että liittoparlamentin käsittely oli liian myöhäinen vaihe vaikuttaa lakitekstin ilmaisuihin ja rakenteeseen. Valmistelun kuluessa oli liian moni asia jo saanut neuvotteluissa ja keskusteluissa muodon, johon ei voitu tehdä enää suuria muutoksia.

Valttina varhainen puuttuminen

Oikeusministeriöön uusi toimitus perustettiin nimenomaan siksi, että siellä voitaisiin lainvalmistelijoille antaa apua kieliasioissa niin varhaisessa vaiheessa kuin suinkin. Joskus toimittajat ovat mukana jo valmisteluryhmässä. Suurin osa lainvalmistelijoista lähettää kuitenkin toimitukselle nähtäväksi valmiin tekstin, yleensä ensimmäisen kirjoittamansa koko tekstin luonnoksen. Toimittajat tekevät ehdotuksia ja lähettävät ne kirjoittajille, mutta tätä vaihetta seuraa aina tapaaminen, jossa toimittaja ja kirjoittaja käyvät läpi muutosehdotuksia yhdessä. Tämä on mielestäni koko prosessin tärkein vaihe, sillä siinä lain laatijan ja kielen asiantuntijan asiantuntemukset kohtaavat. Toimittaja on ehkä tehnyt ehdotuksen, jossa asia ei ole oikein, ja kirjoittaja näkee sen, mutta ei löydä hyvää muotoilua. Yhdessä keskustelemalla he voivat päästä hyvään ratkaisuun, jota ei olisi löytynyt vain toisen kommentteja lukemalla.

Tuottavuusohjelmaan  tekstien parantaminen

Toimituksen avun käyttäminen on vapaaehtoista. Tohtori Thieme kertoi, että heidän työtään on yleensä pidetty valmistelua hyödyttävänä eikä sen turhana pitkittämisenä. Siihen käytetty aika säästää työtä myöhemmin monin verroin: jo kansanedustajat perehtyvät lakiehdotukseen nopeammin, ja soveltamisvaiheissa työmäärän säästö on vielä tärkeämpää.

Myös Paavo Nikula havaitsi kielinäkökulman hyödyt perustuslain kielentarkistuksen yhteydessä (Kielikuvia 1/2000). Hän kertoo, että säädöstekstin kielellisiin vaihtoehtoihin paneutuminen avasi uusia tulkintavaihtoehtoja ja auttoi löytämään mahdollisimman yksiselitteisen ilmaisun. Samalla lainlaatijat joutuivat asettumaan kansalaisen asemaan ja miettimään, mikä vaihtoehdoista on ymmärrettävin. Tämä ”kuvaannollinen siirtyminen pöydän toiselle puolelle” oli Nikulan mielestä lainvalmistelussa välttämätöntä.


AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 29.9.2010.