Virkakielen parantaminen kelpaa hallitusohjelmaan

Puolueet ovat lähes yksimielisiä siitä, että seuraavan hallituksen pitää ottaa ohjelmaansa toimia virkakielen parantamiseksi. Eduskuntapuolueista vain keskusta oli epävarmalla kannalla. Näin puolueet vastasivat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tekemään kyselyyn virkakielestä ja keinoista sen parantamiseksi. Siitä voi lukea tarkemmin tutkimuskeskuksen kotisivuilta.

Puolueiden mielestä hyvästä virkakielestä olisi suurta hyötyä yhteiskunnalle: se lisäisi kansalaisten intoa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja helpottaisi kansalaisten ja viranomaisten kanssakäymistä. Lisäksi hyvästä kielenkäytöstä koituisi säästöjä, kun asioita hoidettaisiin sujuvammin. Mutta miten tämä tavoitetila saavutettaisiin?

Opiskeluvuodet hyvän virkakielen etsikkoaikaa

Kyselyssä puolueille tarjottiin vaihtoehtoisia keinoja virkakielen parantamiseksi, joista saattoi valita yhden tai useampia. Lisäksi oli mahdollista esittää omia vaihtoehtoja. Vaihtoehdoista suosituimmaksi osoittautui ennaltaehkäisy. Kymmenen puoluetta kannatti sitä, että opetetaan enemmän yleistajuisen ja selkeän tekstin tekemistä jo korkeakouluopintojen yhteydessä. Yhden puolueen kommentin mukaan pohja pitää luoda jo peruskoulussa. Toisessa todettiin runouden ja kaunokirjallisuuden lukemisen herkistävän kielikorvaa.

Myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on kiinnittänyt huomiota kirjoittamisen asemaan korkeakouluopinnoissa. Opiskeluaikana opitaan oman alan ammattikieli, mutta opinnoissa ei juuri kiinnitetä huomiota siihen, miten alasta viestittäisiin ymmärrettävästi myös muille ihmisille. Jos tällaisestakin taidosta saisi opintopisteitä ja kiitosta, auttaisi se ehkä myöhemmin ammattiin valmistuttua katsomaan oman työpaikan kielenkäyttöä myös ulkoapäin. Korkeakoulut voisivat antaa palkinnon paitsi parhaasta opinnäytteestä myös parhaasta opinnäytteen popularisoinnista!

Kirjoittajille enemmän aikaa ja täydennyskoulutusta

Puolueet pitivät tärkeänä myös sitä, että viranomaiset uusien työntekijöiden rekrytoinnissa katsoisivat myös hakijoiden kirjoittamistaitoa. Lähes yhtä paljon kannatusta saanut keino on kirjoittamisolojen parantaminen. Myös täydennyskoulutus kirjoittajille sekä hyvät apuvälineet olisivat avuksi. Tärkeänä pidetään, että kirjoittajat voisivat käyttää riittävästi aikaa tekstien tekemiseen. Tämän toteuttaminen on todellinen pohdinnan paikka: se vaatisi uusia työjärjestelyjä, jopa mullistuksia tekstityössä. Puolueet suosittavat harkitsemaan ennen kuin lailla asetetaan uusia velvoitteita tekstien tekemiseen.

Suosittu keino on myös korostaa jokaiselle viranhaltijalle hänen omaa vastuutaan tekstien selkeydestä. Tiedostamisella uskotaan päästävän jo pitkälle. Ei kuitenkaan käy ilmi, ajattelevatko tämän vaihtoehdon valinneet puolueet pelkästään yksittäisen kirjoittajan aktiivisuuden riittävän vai sisältyykö vastuun korostamiseen myös se, että työnantaja ilmaisee tavoitteekseen hyvän virkakielen.

Hallitus teettämään virkakielen kehittämisohjelmaa

Virkakieltä on pyritty parantamaan vuosikymmeniä yksilön vastuuntuntoon vetoamalla ja hänen taitojaan kehittämällä. Yksilö ei kuitenkaan voi päättää viraston kielenkäytön tavoitteista ja linjasta eikä myöskään yhteisistä käytännöistä, jotka sitä tukevat. Yksi puolueista kommentoi, että tarvitaan monimuotoista tukea ja monia keinoja. Toinen huomautti, että monilla viranomaiskirjoittajilla ei ole tuntumaa palvelunäkökulmaan, vaan kielen ammattilaisten apu tekstinlaadinnassa olisi tarpeen.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ehdottaakin, että uusi hallitus teettäisi virkakielen kehittämisohjelman, jossa viranomaisten kielenkäyttöä tarkasteltaisiin kokonaisuutena. Ohjelmaa tekemään kannattaisi koota monipuolinen asiantuntijajoukko, joka esittäisi, minkälaisia muutoksia kirjoittamisen olosuhteissa ja teknisissä tekstintuottamisjärjestelmissä olisi tehtävä, miten kirjoittamisen koulutusta kehitettäisiin ja millaisia rakenteellisia järjestelyjä, kuten toimielimiä ja verkostoja, pitäisi perustaa.


AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 30.3.2011.