Uhriutuminen

”Rikoksen uhriksi joutuneita on muutama prosentti edellistä kyselyä vähemmän. Lapin osalta uhriutumisen luvut ovat myös noin 3–5 % pienempiä kuin valtakunnalliset keskiarvoluvut.” Näin kuvataan poliisin raportissa vuoden 2006 turvallisuustutkimuksen tuloksia.

Tekstissä käytetään sanaa uhriutuminen, ja merkitys selviää edellisestä virkkeestä: kyse on rikoksen uhriksi joutumisesta. Sana on ilmaantunut kieleen kymmenisen vuotta sitten. Toimittaja Raija Pelli kertoo Aamulehdessä 13.4.2001 kehittäneensä sen, mutta sanalla on arveltu olevan muitakin laatijoita.

Victimization suomeksi

On hyvinkin mahdollista, että samaan sanaan on päädytty eri tahoilla. Sanalla on nimittäin englanninkielinen esikuva, victimization. Sitä käytetään sekä yleensä rikoksen uhriksi joutumisesta että tiettyjen rikosten uhriksi joutumisesta. Jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä ovat usein ihmiskauppa, lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset tai perheväkivalta, joita erityisesti pyritään estämään. EU-lainsäädännössä sanalla victimization on myös erityismerkitys: sillä tarkoitetaan kielteisiä seurauksia, joita työntekijälle voi koitua esimerkiksi siitä, että hän on valittanut syrjinnästä työpaikallaan.

Suomalainen sana eroaa englanninkielisestä sikäli, että sen kantaverbi uhriutua ei kuvaa tietoista ja aktiivista tekemistä kuten victimize, vaan passiivista tapahtumista, uhriksi joutumista. Hieman häiritsevältä voi tuntua se, että uhriutua yhdistyy helposti mielessä muihin samantyyppisiin verbeihin, kuten kääntyä ja peseytyä, joiden merkitykseen kuuluu itselleen tekeminen. Monen mielessä myös uhriutumiseen liittyy jonkinasteinen mielikuva itse aiheutetusta tapahtumasta.

Konkreettinen tapahtuma vai psykologinen prosessi?

Mielikuvaa uhrin osallisuudesta uhriutumisessa vahvistaa ehkä, että sanaa käytetään myös siitä, mitä uhrille voi seurata rikoksen kohteeksi joutumisesta. Varsinkin pitkään jatkuneen väkivallan tai hyväksikäytön yhteydessä uhriutumista käytetään myös merkitsemään psykologista prosessia, jonka tuloksena ihminen alkaa nähdä itsensä voimattomana uhrina. Tähän merkitykseen uhriutuminen tuntuukin sopivan. Teksteistä ei aina käy selvästi ilmi, kummasta merkityksestä on kysymys:

Moni on vasta aikuisena lähtenyt etsimään apua, kun ei ole enää pystynyt elämään traumaattisten kokemustensa kanssa. Tutkimuksen 21 ihmisestä ainoastaan neljä on lapsena kohdannut hyvinvointipalvelujärjestelmän väliintulon seksuaalisen hyväksikäytön paljastuttua. Tapaukset osoittavat, miten uhri ja uhriutuminen voidaan sivuuttaa, vaikka hyväksikäyttö tai sen epäily tulisivat viranomaisen tietoon.

Tuttu ilmaus on ongelmaton

Uhriutumisen yhteydessä on usein tarpeen mainita, mistä rikoksesta on kyse. Tämän ilmaiseminen sijamuodon avulla ei kuulosta luontevalta: väkivallalle uhriutuminen on naisten ongelma, uhriutuminen rikoksiin ei ole Ulvilassa kovinkaan korkealla tasolla. Viranomaistyyliin asian voi ilmaista vielä mutkikkaammin: epäily ihmiskauppaa tarkoittavasta uhriutumisesta riittää.

Helpommin asia voitaisiin ilmaista puhumalla uhriksi joutumisesta:

Uhrin tunnistamisessa ei edellytetä rikosoikeudellista näyttöä vaan epäily ihmiskaupan uhriksi joutumisesta riittää.

Muitakin ilmauksia voidaan käyttää, jos ne sopivat paremmin tilanteeseen: aiemmin mainitussa EU-säädöksessä ei suomenkieliseen tekstiin otettu sanan victimization vastineeksi uhriutumista eikä siinä myöskään puhuta uhriksi joutumisesta. Sen sijaan siinä velvoitetaan jäsenvaltiot suojelemaan oikeuksiaan puolustavaa työntekijää työnantajan vastatoimenpiteiltä. Mutta silloin kun on kyse rikoksen uhriksi joutumisesta, ovat nämä kaksi sanaa varmasti ymmärrettävä ilmaus.


AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 9.4.2008.

Katso muita virkakielipalstoja.