Konventti ja valmistelukunta

Syksyn mittaan on yhä useammin tiedotusvälineissä puhuttu konventista, jota kootaan suunnittelemaan EU:n tulevaisuutta, sen perussopimusten ja päätöstapojen uudistamista. Mikä oikein on tuo konventti? Sanan käyttäjät näyttävät ajattelevan, että sitä ei voi käyttää selittämättä, mutta selityksiä on monenlaisia. Konventtia luonnehditaan neuvottelukunnaksi, valmisteluelimeksi, työryhmäksi ja valmisteluryhmäksi, jotka kaikki luovat keskenään erilaisia mielikuvia kokouksen laajuudesta ja luonteesta. Tulevaisuuskonventin kaltaiselle kokoonpanolle on kuitenkin ollut muutaman vuoden olemassa toinenkin ilmaus: EU käyttää omissa suomenkielisissä teksteissään sanaa valmistelukunta.

Tulevaisuuden ja perusoikeuksien valmistelukunta

Valmistelukunta, jonka Laekenin joulukuinen huippukokous päätti kutsua koolle, on melko suuri kokous. Puheenjohtajan ja kahden varapuheenjohtajan lisäksi valmistelukuntaan kuuluu 15 jäsenvaltion valtion- tai hallituksen päämiehen edustajaa, 30 kansallisten parlamenttien jäsentä, 16 Euroopan parlamentin jäsentä ja kaksi komission edustajaa. Mukana on siis yli 60 varsinaista jäsentä, mutta keskusteluihin osallistuu vielä suurempi joukko, sillä myös EU:n jäsenyyttä hakeneet valtiot ovat niissä mukana. Kansalaisille ja kansalaisjärjestöillekin järjestetään keskustelufoorumi, jossa voi ottaa kantaa valmisteltaviin asioihin. Näin pyritään saamaan työhön mahdollisimman monia näkemyksiä. Työnsä valmistelukunta aloittaa 1. maaliskuuta 2002. Päätösasiakirjansa sen pitäisi luovuttaa siitä vuoden kuluttua.

Vastaavan tyyppinen laaja elin koottiin myös valmistelemaan EU:n perusoikeuskirjaa. Ranskalaiset halusivat käyttää siitä sanaa convention, johon liittyy historiallisia mielikuvia Ranskan suuren vallankumouksen aikaisesta kansanedustuslaitoksesta. Sama tai samaan sanaan perustuva nimitys  käytössä myös englanniksi ja monilla muillakin EU-kielillä. Suomi ja kreikka ovat sen sijaan valinneet omaan kieleen perustuvan nimityksen. Kreikaksi nimi on synélefsi. Suomenkielinen nimitys on siis valmistelukunta. Se kertoo elimestä olennaisen asian: tarkoitus on valmistella jotain asiaa, ei tehdä päätöksiä. Perussopimusten muuttamisesta päättävät jäsenmaiden hallitukset.

Uusi ja vanha konventti

Konventin tie suomalaisten aamulehtiin ja iltauutisiin on hyvä esimerkki siitä, kuinka nopeasti suuri julkisuus ja arvovaltaiset puhujat tuovat sanan kielenkäyttöön. Poliitikot ja virkamiehet käsittelevät EU-asioita enimmäkseen englanniksi tai ranskaksi, eivätkä he tunne suomenkielisiä ilmauksia kaikille käsitteille. He käänsivät EU-keskusteluissa käyttämänsä conventionin konventiksi. Elintarvikeviraston sijoittamisen ja tulevaisuuskonventin puheenjohtajuuden kytkösten arvailu piti sanaa esillä viikosta toiseen ennen Laekenin huippukokousta. Poliitikot, virkamiehet ja politiikan asiantuntijat puhuivat jatkuvasti konventista haastatteluissaan, ja toimittajat toistivat sen selostuksissaan ja kirjoituksissaan, tosin selityksin varustettuna. Perusoikeuskirjan valmistelukuntaan ei liittynyt vastaavia uutisia, eikä sitä puitu tiedotusvälineissä lainkaan yhtä laajasti. Konventti ei tuolloin päässyt suuren yleisön tietoisuuteen.

Konventti ei ole kuitenkaan suomen kielessä uusi sana, vaan se on elänyt kielessämme jo pitkään. Nykykieltä kuvaavassa Suomen kielen perussanakirjassa sen merkitykseksi annetaan lyhyesti ’kokous’, ja varsin monenlaisia kokouksia sillä tarkoitetaankin. Parina viime vuonna on sanomalehdissä konventiksi nimitetty puoluekokouksia, herätyskokouksia ja koulujuhlia. Ehkä tästä syystä monista tuntuu, ettei konventti herätä oikeansävyistä mielikuvaa EU:n tulevaisuutta valmistelevien parlamentaarikoiden joukosta. Muutamissa uutisjutuissa sana onkin pantu lainausmerkkeihin, monissa puhutaan ns. konventista. Mikä sävy on mahtanut olla mielessään sillä toimittajalla, joka kesäkuussa kuvasi Göteborgin huippukokouksen mellakoita ”katukonventiksi”?

Rinnakkaiselo vaatii kirjoittajalta harkintaa

Nyt siis virallisissa teksteissä puhutaan valmistelukunnasta ja tiedotusvälineissä konventista. Onko tästä jotakin haittaa? Tuttujen asioiden nimityksissä rinnakkaiselo ei paljonkaan häiritse, käytetäänhän yhtaikaa esimerkiksi budjettia ja talousarviota sekä raporttia ja kertomusta. Samoin konventti ja valmistelukuntakin mahtuvat sanavarastoomme, kunhan suomalaiset ensin ovat tottuneet konventtiin. Kun tarjolla on kaksi samamerkityksistä sanaa, kirjoittajat joutuvat kuitenkin tyyli- tai yhtenäisyyssyistä miettimään, kumman sanan tekstiinsä valitsevat. Yleensä omaperäinen sana on tyyliltään jonkin verran virallisempi. EU-asioissa kirjoittaja joutuu valitsemaan myös omaperäisten rinnakkaisilmausten välillä, esimerkiksi päättämään, onko juuri tässä tekstissä tarkoituksenmukaisempaa puhua yhtenäisvaluutasta vai yhteisestä rahasta. EU-termit saattavat olla yleiseen käyttöön kovin pitkiä selittäviä sanaliittoja tai abstrakteja ilmauksia. Valmistelukunta on kuitenkin pituudeltaan kohtuullinen, tyyliltään neutraali ja hyvin sisältöään ilmaiseva sana. Sitä ei siis kannata unohtaa, kun puhe on EU:n tulevaisuudesta.


AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 30.1.2002.