Taipuuko ulkopolitiikan korkea edustaja?

EU-yhteyksissä käytetään useita moniosaisia titteleitä. Niitä ovat esimerkiksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, Euroopan komission puheenjohtaja, Euroopan komission jäsen, Euroopan parlamentin jäsen, Euroopan unionin erityisedustaja. Näistä titteleistä käytetään usein virallisissakin yhteyksissä lyhyempiä muotoja, jotka ovat kahden sanan liittoja: korkea edustaja, komission puheenjohtaja, komission jäsen ja parlamentin jäsen.

Niitäkin käytännöllisempiä ja epävirallisempia ovat yksisanaisiksi lyhennetyt muodot edellä mainituista, kuten komissaari, europarlamentaarikko. Niitä suositaan tiedotteissa, ja tiedotusvälineet käyttävät niitä lähes yksinomaisesti. Yhdellä sanalla voi koko tittelin korvata virallisessakin tekstissä (puheenjohtaja, erityisedustaja), jos titteli on jo tekstissä mainittu niin laajassa muodossa, että se tunnistetaan.

Kaikkien näiden vaihtoehtojen taivuttaminen saattaa tuottaa ongelmia. Suomen kielen lautakunta otti kantaa tähän asiaan kahdesti 2005 ja vielä keväällä 2006. Tavallisin tittelin (tai uudemmalla termillä ilmaistuna nimikemääritteen) muoto eli yksisanainen virka- tai tehtävänimike ei taivu: puheenjohtaja Barroson selvitys. Sen sijaan vanhempien ohjeiden mukaan titteliä on suositeltu taivutettavaksi, jos siihen liittyy etumääritteitä. Suomalaisten kielikorva on kuitenkin muuttunut vuosien mittaan, ja tittelienkin kirjo on monipuolistunut.

Määrite voi olla tittelin osa

Suomen kielen lautakunta totesi, että rajanveto määritteellisten ja määritteettömien tittelien välillä on vaikeaa. Emmehän taivuta esimerkiksi tutkintonimikkeitä, vaikka niissä on genetiivimäärite: palkinto myönnettiin filosofian tohtori Maija Meikäläiselle. Niissä määritteen on katsottu kuuluvan kiinteästi tittelin osaksi ja rinnastuvan siten yksisanaisiin titteleihin: ministeri Tuomiojan osakeomistukset.

Rajanveto on vaikeaa muun muassa siksi, että taivutukseen vaikuttavat monenlaiset syyt. Esimerkiksi seuraava titteli esiintyy aina taivutettuna: Ulkopolitiikan korkealle edustajalle Javier Solanalle annettiin tehtäväksi laatia esitys asiasta. (Vrt. ulkopolitiikan korkea edustaja Javier Solanalle.) Kuitenkin sanat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kuuluvat kiinteästi titteliin, sillä pelkkä korkea edustaja ei ole mielekäs ilman määritteitään. Todennäköisesti myös pituus vaikuttaa siten, että monen sanan kokonaisuus ei yhtä helposti hahmotu titteliksi kuin yksi- tai kaksisanainen.

Määritteen muotokin vaikuttaa

Pituus ei kuitenkaan ole ainoa syy, sillä ulkopolitiikan korkea edustaja esiintyy taivutettuna lyhimmässäkin muodossaan: Neuvosto saa käsiteltäväkseen korkean edustajan Javier Solanan ehdotuksen (vrt. korkea edustaja Solanan ehdotuksen). Näyttää siltä, että tittelin taivuttaminen on tarpeen useamman mielestä, jos siihen liittyy samassa sijassa taipuva etumäärite, olipa se sitten titteliin kiinteästi kuuluva tai varsinaista titteliä määrittävä. Määrite on usein adjektiivi, kuten edellisen esimerkin korkea tai seuraavan entinen.

Entistä ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeriä Pekka Haavistoa ehdotetaan EU:n erityisedustajaksi Sudaniin. (Vrt. entistä ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavistoa ehdotetaan – –.) Ministerit tapaavat oikeus- ja sisäasioista vastaavan komissaarin Franco Frattinin. (Vrt. oikeus- ja sisäasioista vastaavan komissaari Franco Frattinin.)

Sen sijaan titteli tuntuu herkemmin jäävän taipumatta, jos siihen liittyy genetiivimäärite, vaikka se olisi pitkäkin. Saattaa olla niin, että genetiivimäärite tuntuu kuuluvan kiinteämmin tittelin kokonaisuuteen kuin adjektiivimäärite.

EU tukee YK:n pääsihteerin erityisedustaja Harri Holkerin johdolla valmisteltuja Kosovon-politiikan linjauksia. (Vrt. YK:n pääsihteerin erityisedustajan Harri Holkerin.) Alkio siirtyy uuteen tehtävään komission jäsen Olli Rehnin kabinetista. (Vrt. komission jäsenen Olli Rehnin.)

Lautakunnan suositus

Koska on niin vaikeaa erottaa, pitäisikö titteliä taivuttaa vai ei, suomen kielen lautakunta päätti muuttaa suositusta niin, että määritteellisiäkin titteleitä voi joko taivuttaa tai jättää taivuttamatta. Kirjoittaja voi siis toimia siten kuin hänen kielikorvansa ohjaa. Niinpä edellä esitetyistä vaihtoehdoista kaikkia on mahdollista käyttää.

Lautakunnan päätökseen kuuluu myös oikeinkirjoituksen muutos, joka koskee peräkkäisten tittelien pilkutusta. Aikaisempien suositusten mukaan taipuvan ja taipumattoman tittelin väliin ei merkitä pilkkua, mutta kahden taipumattoman väliin sen sijaan merkitään (esimerkiksi Itävallan sisäministerin tohtori Prokopin haastattelu, mutta ministeri, tohtori Prokopin haastattelu). Kun nyt jyrkkää eroa ei näiden tittelityyppien välillä enää tehdä, ei niitä pilkutetakaan enää eri lailla. Seuraava esimerkki voidaan siis kirjoittaa pilkuttaen tai pilkuttamatta: Puolustusministeri tapaa operaation komentajan(,) kenraalimajuri David Leakeyn.

Puheenjohtajavaltio tittelinä

Tämä muutos koskee myös muita kuin henkilöiden titteleitä, esimerkiksi nimikemääritettä puheenjohtajavaltio (esim. puheenjohtajavaltio Suomen kanta), joten myös seuraavassa esimerkissä sekä taivutettu että taivuttamaton muoto ovat mahdollisia, vaikka adjektiivimääritteen vuoksi taivuttaminen on tavallisempaa:

Ministeri Rajamäki keskustelee myös seuraavan EU-puheenjohtajavaltion Itävallan kanssa ensi vuoden sisäasioiden esityslistasta. (Vrt. keskustelee seuraavan EU-puheenjohtajavaltio Itävallan kanssa – –.)

AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 29.3.2006 (nro 37, s. 88–90).

Katso muita virkakielipalstoja, esim. Puheenjohtajavaltio Britannian puheenjohtajuuskausi.