Tekijän häipyminen tai häivyttäminen

Passiivia voidaan käyttää henkilöyden pimittävänä verhoilmauksena myös silloin, kun tekijä on ilmiselvästi tiedossa. Verhoilmauksille on kysyntää hyvin monenlaisissa kielenkäyttötilanteissa. Passiivi liittyy meikäläisessä puhekulttuurissa usein affektisiin eli tunneväritteisiin ilmauksiin.

Seuraavan lausuman kuulin erään yrityksen johtajan suusta: Hallintoa on tehostettu kyllä jo huomattavasti. Hänen osastoaan syytettiin siitä, ettei se ole tehostanut hallintoa riittävästi. Puhuja on selvästikin vastaanottanut lausuman, jonka sisältöön hän ei voi yhtyä ja joka herättää hänessä närkästystä. Passiivi on käypä keino puolustautua syytöksiä vastaan. Passiivimuotoinen verbi nostaa esiin toiminnan (on tehostettu), mutta jättää yksilöimättä aktiiviset toimet ja toimijat.

Kielteisten tunteiden sävyttämä puheenaihe kehkeytyy elävässä elämässä usein arkaluonteiseksi. Arka puheenaihe on esimerkiksi työntekijän erottaminen tehtävästään. Kunnanjohtajan potkuista kirjoitti muuan lehti seuraavasti: Kunnanjohtaja erotettiin virastaan. Passiivi verhoaa sopivasti tilannetta: kuka erotti, ketkä päätyivät ratkaisuun, kuka ottaa vastuun? Passiivi ikään kuin pehmentää tekoa, vaikka kuntalaiset tietävät potkujen antajat.

Kokouskielen lausekaavoja

Nykytyö vilisee kokouksia ja palavereita. Kokouksen pitoon kuuluu vakiintuneita toimituksia ja kaavamaisia menettelytapoja. Kokouskielessä on monia kiteytyneitä ilmaustapoja, joista osa hyödyntää passiivin monikäyttöisyyttä.

Sanajärjestykseltään neutraalissa lauseessa ensimmäisen sanan tai lausekkeen paikkaa sanotaan teemapaikaksi. Teemaksi sijoittuu hyvin usein subjekti eli lauseen tekijä (Seppo maalaa taloa). Koska passiivilauseessa ei ole subjektia, objekti eli tekemisen kohde sijoittuu tyypillisesti teemaksi (Taloa maalataan), jos kohta samassa paikassa voi olla muitakin lauseenjäseniä, esimerkiksi paikan ja ajan ilmauksia, Talossa ~ huomenna pidetään juhlat.

Passiivilause voi olla myös teematon, niin että passiivimuotoinen verbi aloittaa lauseen. Tällöin verbin ilmaisema puheenaihe, ajalliset tai paikalliset puitteet käyvät edeltävästä tekstistä tai ilmauksen käyttöyhteydestä. Niinpä seuraavanlaisissa, eritoten pöytäkirjoissa esiintyvissä ilmaustavoissa puitteena on kokous, vaikkei sitä erityisesti mainitakaan: Päätettiin ylijäämän käytöstä, Keskusteltiin virkavapauden myöntämisen perusteista. Tekijä voi tulla teemapaikalta esiin myös epäsuorasti. Seuraavanlainen ilmaustapa on verraten yleinen pöytäkirjoissa ja muissa vastaavissa teksteissä: Könösen valituksessa esitetään… ’Könönen esittää’.

Tekijän ilmaiseminen

Ilmisubjektin eli sanoin ilmaistun tekijän puuttuminen on keskeinen passiivin piirre. Tekijä ilmaistaan vallankin julkishallinnon teksteissä usein kuitenkin kiertoteitse. Tällöin käytetään sellaisia tekijää ilmaisevia adverbiaalilausekkeita kuin x: n taholta ~ toimesta. Näitä ilmaustapoja on pidetty svetisismeinä eli ruotsalaisperäisinä ilmauksina, ja kaiketi juuri historiansa vuoksi ne kuulostavat monen mielestä kankeilta ja byrokraattisilta. Niihin on lyöttynyt nuivan virkakielen leima.

Taholta-tyyppinen ilmaus syntyy tyypillisesti silloin, kun teko ”suuntautuu” jotakin kohti konkreettisessa tai kuvaannollisessa mielessä: Kunnanjohtajaa pommitettiin yrittäjien taholta ’yrittäjät pommittivat kunnanjohtajaa’. Toimesta-ilmaukset taas viittaavat usein instituutioon tai kollektiiviseen toimijaan, joka käsitetään tavallisesti alullepanijaksi, aloitteentekijäksi tai työn teettäjäksi eikä välttämättä teon suorittajaksi (Päästöarvot selvitetään ympäristöministeriön toimesta, Sairauskulumenoja on nostettu tämän hallituksen toimesta).

Niille, jotka murisevat niskakarvat pystyssä toimesta-ilmaustyypille, on lausuttava rauhoittava sana: nämä ilmaukset eivät rehota passiivin puutarhassa.  Niitä passiivinkäyttöyhteyksiä, joihin toimesta-ilmaukset sopivat, on sangen pieni määrä. Siksi vaikkapa seuraavanlaisen ilmaus tuntuu tosielämässä koko lailla mahdottomalta: Helsinki-maraton juostiin viikonloppuna viidentuhannen ihmisen toimesta.

Ystävä vai karhunpalvelus?

Aktiivi ja passiivi ilmaisevat tekijyyttä eri tavoin. Tekijyyden ilmaiseminen on kuitenkin niin vivahteikas asia, ettei passiivi- ja aktiivimuotojen käyttöön voi antaa kaiken kattavaa opastusta. Tyyli viljelee muotoja ja jalostaa niiden käyttöä teksteissä.

Toisaalta passiivi voi tehdä holtittomasti käytettynä myös karhunpalveluksen: tekijät voivat jäädä lopullisesti piiloon. Tekstistä tulee ympäripyöreää ja utuista. Erityisen harmillista on, jos kirjoittaja potee tietämättään passiivitautia, joka kahlitsee kirjoittamistapaa. Tällöin passiivi on muodostunut kirjoittajan maneeriksi niin, että monimutkaiset passiivikuviot asuttavat tekstin rivit. Tällaisesta tavasta pitäisi hankkiutua eroon.


MATTI RÄSÄNEN

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 27.9.2006 (nro 111, s. 19–21).