Suomi 2117

Suomi-neito täyttää täydet kaksisataa,
vaan ymmärryksen aika jäljessä aina mataa.
Maailma, Eskoseni, rivakasti muuttuu.
Kansakunta säilyy, menneisyyteen juuttuu.
Sauna, sisu, Sibelius, räppärit ja afrohius.
Vain toiset suomalaisuutta, sehän täytyy rajata.

Mihin katos Pohjolasta rouhea rospuutto?
Oi miksi osui kohdallemme tämä suuri muutto?
Veden alla Helsinki, pääkaupunki Manseksi.
Nallen mausoleumin Itämeri ahmaisi.
Maaseutu tyhjeni, sen itävieraat hamstrasi.
Ostat thaimaalaisilta torilla hillasi.

Verot köyhälistön verta yhä juo,
eivät koske rikkaita vieläkään nuo.
Työttömät kerjää kaduilla sujuvalla suomella,
rikkaat ruskistuvat palmujensa alla.
Hyvinvointivaltio, haikea muisto jo.
Raha, raha, valtionkin tosi uskonto.

Humanistit hirtetty, rahat Sveitsiin siirretty.
Turvapaikanhakijat saarille kärrätty.
Mut mitä hei siis väliä, ei mokutuspäläpäliä
kuitenkaan kukaan lukisi,
kun Pisa-sijat romahti!

MIKKO LEHTONEN

Kirjoittaja on mediakulttuurin professori Tampereen yliopistossa.