Kaupunkinimistön historiaa

Lukijalle

Tutuimpia paikannimiä ovat oman elämänympäristön nimet. Nykyään useimmat meistä käyttävät  rakennetun ympäristön suunniteltuja nimiä, kaupunkinimistöä. Nimiä tarvitsemme, jotta pystymme hahmottamaan kaupunkirakennetta. Kaupunginosien ja muiden alueiden nimien avulla kaupungista erottuu osia, kadunnimet taas jäsentävät alueita. Suurin osa kaupunkinimistä on kadunnimiä. Myös puistot ja aukiot on tarpeen nimetä, mutta muillekin paikoille, kuten erilaisille julkisille rakennuksille ja kortteleille, annetaan usein nimi.

Tässä julkaisussa kerromme kaupunkinimistöstä, sen synnystä ja kehityksestä. Tarkastelemme kolmen esimerkin avulla erilaisten nimistöjen syntyä ja vaiheita: 

• Vanhimmassa kaupungissamme Turussa pääsemme näkemään, millaista vanhin kadunnimistömme satoja vuosia sitten on ollut ja miten nimistö on kehittynyt kaupungin kasvaessa.

• Helsingin alueennimiä tarkasteltaessa käy ilmi, että suurin osa niistä on alkuaan ruotsinkielisiä luonto- ja viljelysnimiä. Niissä näkyy myös se, miten ihmiset ovat muuttaneet maisemaa.

• Oulunsaloa voi pitää tyyppiesimerkkinä Suomen muuttumisesta viime vuosikymmeninä. Voi sanoa, että Suomessa on monta oulunsaloa, paikkaa, jossa maalaismaisema on lyhyessä ajassa muutettu kaupunkimaiseksi ympäristöksi.

Kaupunkinimistö on suunniteltua mutta ei taustatonta, tyhjästä luotua. Meillä nimistönsuunnittelussa on mahdollisuuksien mukaan pyritty säilyttämään vanha paikannimistö kaavoitetun alueen uudessa kaavanimistössä. Niinpä kaavanimet kertovat paljon alueen menneisyydestä sille, joka osaa niiden sisällön tulkita.