Kunta ja kaupunki erilleen

Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuoltajat ja suomen ja ruotsin kielen lautakunnat ovat pitkään jakaneet kansalaisten huolen kuntaliitosten yhteydessä tapahtuvista muutoksista, jotka vaikuttavat paikkojen ja alueiden hahmottamiseen ja sitä kautta yleiseen ymmärrettävyyteen ja ihmisten identiteettiin. Nämä muutokset koskevat nimiä, paikantamista, alueista käytettäviä termejä ja entisten ja uusien kuntien erottamista toisistaan.

Osa näistä ongelmista voitaisiin ratkaista uuden kuntalain uudistamisen yhteydessä. Nyt tarjoutuisi mahdollisuus palauttaa sanat kunta ja kaupunki yleisesti ymmärrettävään merkitykseen. Se tarkoittaisi sitä, että hallinnollinen ja yleiskielinen käsite eriytettäisiin selvästi toisistaan. Tämä voitaisiin ratkaista niin, että uudessa kuntalaissa kaikki hallinnolliset kunnat olisivat nimitykseltään tasaveroisesti pelkästään kuntia.

Kunnan sisällä oleva selvästi rakennuskannaltaan ja asukastiheydeltään kaupunkimainen taajama voisi olla kaupunki, ja joidenkin kuntien sisällä kaupunkeja voisi olla useita. Esimerkiksi Raaseporin kunnassa sijaitsisivat Karjaan ja Tammisaaren kaupungit.

Sana kaupunki palaisi näin yleismaailmallisesti ymmärrettävään merkitykseen eli tarkoittamaan urbaania aluetta, joka täyttää rakennuskannaltaan ja asukastiheydeltään kaupunkimaisen asutuskeskittymän kriteerit. Tämä vastaisi normaalia kielitajua ja ihmisten mielikuvaa kaupungista. Kun joku nykyäänkin sanoo saapuvansa kaupunkiin tai lähestyvänsä kaupunkia, hän harvoin tarkoittaa, että hän ylittää kunnanrajan tai lähestyy sitä. Eikä sivukylällä asuva mitenkään tunnista asuvansa kaupungissa.

Jos sanaa kaupunki ei tarvitsisi enää käyttää hallinnollisena kategoriana, se selkeyttäisi sekä kotimaista kielenkäyttöä että ulkomaista kaupunkeihin kohdistuvaa vertailtavuutta.

Helpotusta tulisi siihenkin, että tapauksissa, joissa uusi suurkunta on samanniminen kuin entinen kaupunki, alueet voisi erottaa termein toisistaan. Esimerkiksi Hämeenlinnan kunnassa voisi olla erikseen Hämeenlinnan kaupunki. Sanan kaupunginosa merkitys selkiytyisi, kun kuntien sisällä olevat todelliset kaupungit voisi jakaa kaupunginosiin.

Kaupunkien rajat voitaisiin määritellä esimerkiksi taajaman rajojen avulla, asemakaavoitetun alueen mukaisesti tai käyttämällä kuntaliitoksia edeltäneitä kaupunkien rajoja.

Kunnanosiksi siirtyneiden liitoskuntien maantieteellinen paikallisidentiteetti olisi turvattava niin, että entisten kuntien alueesta voisi käyttää samaa paikannimeä kuin ennenkin mutta eri termein: kotiseututyössä on paikoin jo otettu käyttöön sana pitäjä.

Esitystä puoltaa myös se, että sana kaupunki muuttui vuoden 1977 alussa voimaan tulleessa kunnallislaissa pelkäksi nimitykseksi, jolla ei ole juridista merkitystä. Kauppaloina olleita kuntia alettiin samalla nimittää kaupungeiksi.

Vielä 1980-luvulla kunnan oli nimityksen saadakseen täytettävä palvelutasoon liittyviä ehtoja. Kun vuoden 1995 kuntalain mukaan kunta sai itse päättää kaupunki-nimityksen käytöstä, sana kärsi lopullisen inflaation; kaupunki-sanalla ei enää tarkoitettu kaupungin kriteerit täyttävää asutuskeskittymää, vaan esimerkiksi aluetta, jossa suurin osa maa-alasta on peltoa, metsää ja suota.

PIRKKO NUOLIJÄRVI

johtaja

SIRKKA PAIKKALA

erikoistutkija

Kotimaisten kielten keskus

Julkaistu Helsingin Sanomissa 2.3.2014.