Slangipaikannimien keruu 2003
Keruukilpailu
Stadin Slangi ry:n kulttuurijengi, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Helsingin Sanomat järjestivät slangiasuisten paikannimien keruukilpailun Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kouluissa 18.8.–3.11.2003. Kilpailun tavoitteena oli saada talteen mahdollisimman paljon tämän päivän pääkaupunkiseudun paikannimistöä.
Talteen saatiin kaikkiaan noin 14 500 nimitietoa. Eri nimien määrä on noin 4 100. Eri nimien määrä on luonnollisesti nimitietojen määrää huomattavasti pienempi, sillä monet nimet toistuvat lukuisissa nimikokoelmissa.
Aineiston kuvaus
Eniten aineistossa on kaupunginosien ja muiden alueiden nimiä. Myös erilaisten rakennusten, esimerkiksi koulujen, nuorisotalojen, urheiluhallien, asemien, kauppojen, ostoskeskusten, kioskien ja ravintoloiden nimiä ja katujen, teiden, puistojen, torien, kenttien ja erilaisten oleskelu- ja tapaamispaikkojen nimiä on runsaasti.
Aineiston kymmenen tavallisinta nimeä ovat Itis, Kaivari, Ogeli, Stadi, Steissi, Tennari, Espa, Lintsi, Tiksi ja Stokka.
Suuri osa nimistä on annettu paikoille, joilla jo on jokin virallinen nimi. Tällöin slanginimi on usein rakennettu virallisen nimen pohjalta. Näin ovat syntyneet esimerkiksi Tumpe (Tuomiokirkko), Kolkka (Columbus), Itäkki (Itäkeskus), Eltsu (Elontie), Naulis (Naulakallio), Taiski (Taivaskallio). Virallisen mutta ruotsinkielisen nimen mukaan on puolestaan annettu esimerkiksi Smedju (Sepänmäki) ja Kökkeli (Kauklahti).
Toisinaan paikalle on annettu nimi paikan virallisesta nimestä piittaamatta. Esimerkiksi Kaivopuistoa voidaan kutsua Pissaliisalandiaksi, tiettyä koulua ulkonäkönsä mukaan Sardiinipurkiksi tai vaaleanpunaista nuorisotaloa Possutaloksi tai Possikseksi.
Aina paikalla ei virallista nimeä edes ole; tällaisia ovat esimerkiksi skeittipaikkojen nimet Bumppi, Ditsi ja Kräsäri. Tällaiset paikat ovat nuorille tärkeitä, vaikka virallisen nimistön suunnittelijoiden ja asemakaavan laatijoiden näkökulmasta eivät tietenkään ole olleet.
Tavallista on, että yhdestä ja samasta paikasta voidaan käyttää useita eri nimiä ja nimivariantteja. Esimerkiksi Pakila voi olla Pakkis, Paksu tai Patsku, Mellunmäki Meltsi, Mellis tai Mellari tai Teboilin huoltoasema Tebari, Tebikka, Tebis, Teppana, Tepsu, Tepsukka tai Teebee. Slangille tällainen eri nimien ja muotojen runsaus on muutoinkin tyypillistä.
Nimet osoittavat usein myös erilaisia mielikuvia, kokemuksia ja asenteita, joita paikkoihin tai niiden käyttäjiin liitetään. Itä-Pasila voi olla nuorten kielenkäytössä DDR, tietty kebabpaikka vaikka Mokkabaari, kadunkulma Pummikulma ja torinosa Spugerinki. Nimiä muodostettaessa kielellinen leikittely on tavallista.
.jpg)