Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitustyön alkuvaiheet
Vanhan kirjasuomen sanakirja, VKS, on ollut verkossa jo muutaman vuoden, joten nykyään kuka tahansa pystyy varmistamaan verkkosanakirjasta Ruotsin vallan aikana käytettyjen sanojen merkityksiä. Jo vuonna 1896 Emil Nestor Setälä esitti Suomalaisen sanakirjatyön ohjelmassaan vanhemman kirjakielen sanakirjan laatimista, mutta hän ei voinut aavistaa, missä muodossa idea lopulta toteutuisi…
Varsinaisesti VKS:n toimitustyö alkoi vasta 1960-luvulla professori Martti Rapolan johdolla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran alaisuudessa. Koska suomen kieli alkoi 1800-luvulla uudistua hurjaa vauhtia, Rapola rajasi Virittäjään vuonna 1958 kirjoittamassaan katsauksessa sanakirjan pohjaksi vuotta 1810 vanhemman aineiston. Työ keskittyi alkuun lähinnä aineiston kokoamiseen sanalipuiksi: suurinta osaa aivan vanhinta suomenkielistä kirjallisuutta ei ollut lainkaan sanastettu.
Rapola alkoi hahmotella ensimmäisiä koeartikkeleita jo 1950-luvun lopulla, ja vuonna 1960 alettiin laatia varsinaisia artikkeliluonnoksia. Koeartikkelit Rapola koosti kunkin sanan tarpeen mukaan hakusanasta, sanan yleisyyden määrityksestä, äänteellisten tai ortografisten muotojen esittelystä, merkityksestä, vanhojen sanakirjojen tiedoista, sitaateista, synonyymeista sekä yhdyssanaluetteloista.
Muutamia ensimmäisiä koeartikkeleita e-alkuisista sanoista julkaistiin Virittäjässä vuonna 1965. Nämä julkaistut näyteartikkelit poikkeavat monelta osin Vanhan kirjasuomen sanakirjan lopullisista artikkeleista niin rakenteeltaan kuin lähdeviitteidenkin osalta. Niissä esimerkiksi on artikkelin lopussa lueteltu sanalla synonyymeja, kun taas lopullisessa versiossa on niiden asemesta käytetty selitettä. Asetuksiin viitataan koeartikkeleissa julkaisuvuoden sijaan Fredrik Wilhelm Pippingin kokoaman suomalaisen kirjaluettelon numeron avulla. Lisäksi vanhojen sanakirjojen tietoihin viitataan ainoastaan sanaselitteiden yhteydessä.
Kunnolla sana-artikkelien kirjoittaminen pääsi alkuun 1970-luvulla. VKS oli siirtynyt vuonna 1968 Sanakirjasäätiöön vanhan kirjasuomen jaokseksi, ja vuodesta 1976 alkaen se on ollut yksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (nykyään Kotimaisten kielten keskus) suurista sanakirjahankkeista. Nyt sanakirjasta on julkaistu aakkosväli a–omainen, verkossa aakkosväli ja–omainen. Toimittajat työstävät parhaillaan p-alkuisia sanoja.
SANNA NISSINEN
21.6.2017
Lähteet
Rapola, Martti 1958: Vanhan kirjasuomen sanakirjan ohjelmakysymyksiä. – Virittäjä 1/1958, s. 56–66.
Rapola, Martti 1965b: Vanhan kirjasuomen sanakirjan koeartikkeleita. – Virittäjä 4/1965, s. 433–444.