Iskulause tarttuu kuin tauti
VESA HEIKKINEN, 21.5.2021
Onko käytettyä autoa helpompi myydä kuin aatetta? Mitkä ovat hyvän poliittisen sloganin ja vaalilauseen ainesosaset? Onko iskulauseiden laadinta puuduttavaa pakkopullaa vai ideoiden ilotulitusta?
Poliittisista sloga(a)neista eli iskulauseista, siis
puolueiden vaalilauseista, keskustellaan kaikkien vaalien alla. Keskusteluissa
arvioidaan lauseiden taidokkuutta ja toimivuutta, myös sitä, erottuuko jokin
puolue joukosta ylivertaisella sanailullaan. Slogaanipohdinta yhdistyy tyypillisesti
sen miettimiseen, millainen on puolueen mainonnan visuaalinen ilme ja millaista
kampanjaa puolue ylipäätään käy.
Vuodesta toiseen sama ympäripyöreys
Jos puolueen valitsema iskulause on onnistunut, slogan saattaa nousta muun keskustelun yläpuolelle ja painua äänestäjien mieleen pitemmäksikin aikaa. Suurin osa iskulauseista herättää yleisesti lähinnä myötähäpeää. Niiden kohtalona on jäädä harmaiksi päiväperhoiksi: lauseet lentävät lepattaen vain vaalienalusajan, jos sitäkään.
”Vaalisloganeita vaivaa vuodesta toiseen sama ympäripyöreys riippumatta siitä, ovatko kyseessä valtiolliset vai paikalliset vaalit. Valtaosan sloganeista voisi helposti liittää minkä tahansa puolueen ehdokkaisiin, sillä ne eivät kerro ehdokkaan poliittisesta agendasta mitään”, kirjoittaa vaalimainoksia tutkinut Annamari Huovinen Politiikasta-sivustolla.
Vaalilauseita laativat puolueiden lisäksi yksittäiset ehdokkaat. Huovisen mukaan hyvä slogan on konkreettinen ja yksiselitteinen ja perustuu ehdokkaan arvomaailmaan. Toimivia voisivat olla hänen mielestään esimerkiksi Kohti turvallisempaa pyöräilykaupunkia tai Sujuvampaa liikkumista – tilaa myös autoilijoille. Huovinen peräänkuuluttaa vaalisloganeita, joissa ”selkeimpänä erottuisivat ehdokkaan poliittiset mielipiteet tai edes se, onko ehdokkaan päämotivaatio politiikassa toimimiseen esimerkiksi perheiden hyvinvoinnissa, liikenneratkaisuissa vai kulttuurisektorilla”.
Iskuja apatiaa vastaan
Iskulauseella tarkoitetaan yleiskielessä jonkin ajatuksen lyhyeen iskevään muotoon kiteyttävää lausetta. Iskulauseita kutsutaan myös sloganeiksi (slogaaneiksi), ehkä erityisesti silloin, kun on puhe mainonnassa käytettävistä iskulauseista eli mainoslauseista.
Osuva slogan iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se herättää nukkujan ja havahduttaa apaattisimmankin askeltajan. Se on taisteluhuuto, kuten slogaanin ymmärsivät jo muinaiset gaelin kielen puhuja Skotlannin ylämailla.
”Hyvä iskulause kiinnittyy kuin tauti tuotteeseen ja palveluun. Se ei ole yleinen heitto, vaikka niissäkin voi olla jujua. Hyvässä iskulauseessa täytyy olla oivalluksen mahdollisuus, jonka lukija purkaa ja saa mielihyvän tunteen.”
Näin määrittelee yli puoli vuosisataa mainontaa tehnyt
Vesa Huhtanen. Huhtanen kertoo aloittaneensa vuonna 1965 Pauligin
mainososastolta.
Täytyy olla oivalluksen mahdollisuus
Huhtanen tietää, mistä puhuu. Hän on iskulauseiden laatimisen ammattilainen, ja hänellä on pitkä kokemus myös iskulauseiden arvioinnista. Huhtanen on toiminut iskulausetoimikunnassa, joka on vuodesta 1999 lähtien valinnut vuoden iskulauseen. Vuoden iskulause valitaan iskulauserekisteriin hyväksyttyjen iskulauseiden joukosta. Rekisteriä on pidetty yllä vuodesta 1959 alkaen.
Hyvä iskulause on valitsijoiden mielestä omaperäinen ja erottamiskykyinen. Siihen kiteytyy tuotteen, palvelun tai yrityksen keskeinen lupaus tai kuluttajaetu. Esimerkiksi vuonna 2006 vuoden iskulauseeksi valittiin Keksintösäätiön Keksi ja tee, vuonna 2011 Finntoton Hevosvoimat pelissä ja vuonna 2013 Pro Luomu ry:n Luomua. Ilman muuta.
Iskulauserekisteriä ylläpitävän Markkinointiliiton projektipäällikkö Pirjo Maunula arvioi, että hyvä iskulause poikkeaa massasta ja saa myös helposti jäljittelijöitä. ”Oikein hyvä iskulause on monimerkityksinen. Ensinäkemällä tai -kuulemalla se avautuu yhdellä tavalla, mutta lähempi tarkastelu tuo siihen uusia merkityksiä. Ne istuttavat lauseen kansan suuhun ja lehtien otsikoihin.”
Vesa Huhtasen mukaan toimiva on esimerkiksi iskulause, jonka Juice Leskinen heitti luovan kirjoittamisen seminaarissa kirkon käyttöön: Harrasta harrasta. Hän muistelee myös syntymäpitäjänsä Urjalan seurakunnan kirkkoherran Kauko Keräsen keksimää iskulausetta Urjalan seurakunnassa on syntisen hyvä elää.
”Iskulauseen teho on siinä, että sitä pysähdytään miettimään”, kiteyttää luova johtaja Anssi Järvinen Yleisradion Aristoteleen kantapää -radio-ohjelmassa. Hänen mukaansa sloganit voidaan jakaa karkeasti kahteen leiriin: ”On semmoisia nokkelia, joiden tarkoitus on jäädä elämään tarttuvina hokemina. Esimerkiksi Se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa. Sitten on myös sellaisia, jotka nerokkaalla tavalla kertovat jotain vähän syvempääkin, esimerkiksi eläkevakuutusyhtiön Isona meistä kaikista tulee eläkeläisiä.”
Politiikkaa ladon seinässä
Mainoskonkari Huhtanen myöntää, että aatteet ovat iskulausemielessä vaikeita, ”varsinkin poliittiset”. Puolueiden iskulauseista hän muistaa parhaiten slogaanin Näihin nojaa Maalaisliitto 1950-luvulta.
Maalaisliiton vaalijuliste oli kiinnitetty Huhtasten
heinäladon seinään. ”Siinä oli Raamattu ja lakikirja päällekkäin ja nyrkki
päällä. Se vaikutti teinipoikaan, eikä jälkeenpäin ole vastaavaa kokemusta
vaalijulisteista tullut eteen.”
Huhtasen maalaisliittolainen maanviljelijäisä halusi tulla eräänä vappuna Helsinkiin ja nähdä työväen juhlintaa Hakaniemen torilla. Elettiin 1970-luvun loppua. Huhtanen muistelee, että vasemmiston kylteissä loisti ykkösenä iskulause Kavahtakaa Kokoomusta. Huhtanen arvelee, että nykysinkin saattaisi olla helpompaa keksiä iskulause kilpaileville puolueille kuin omalle.
Vastaavaa kokemusta ei ole sen jälkeen tullut
Toisinaan vaalikampanjoissa rakennetaan vastakkainasetteluja esittämällä toinen puolue kielteisessä valossa. Kokoomuksen viestintäpäällikkö Kirsi Hölttä katsoo, että Suomen monipuoluejärjestelmässä vastustajan kimppuun hyökkääminen ei ehkä toimi niin hyvin kuin järjestelmissä, jotka perustuvat käytännössä kahden puolueen valtataisteluun.
Hölttä mainitsee brittikonservatiivien Labour isn’t working -kampanja 1970-luvun lopulta. ”Työttömyys oli tuolloin brittien mittareilla korkealla, ja iskulause paitsi alleviivasi todellisen tilanteen myös iski suoraan kilpailevaa Labour-puoluetta.”
Suomessakin vastustajaa mustamaalaavaa kampanjointia on eritoten takavuosina harrastettu. Esimerkiksi demareiden eduskuntavaalimainoksessa vuodelta 1948 luetellaan kilpailevia puolueita ja kiteytetään muutamaan lauseeseen niiden huonot puolet. Monesti viittaukset toisten puolueiden kampanjoihin tai ohjelmiin ovat hienovaraisempia. Kyse voi olla vaikkapa sellaisen sanaston käyttämisestä omassa mainonnassa, joka yleensä on yhdistetty johonkin toiseen aatesuuntaan. Hölttä nostaa esiin kokoomuslaisen Sauli Niinistön Työväen presidentti -kampanjan. ”Iskulause yllätti, suorastaan kohahdutti ja käynnisti vilkkaan keskustelun.”
Myös puoluekentän eri laitoihin liittyvillä vasen- ja oikea-teemoilla on iskulauseissa leikitelty. Vasemmistoliitto on käyttänyt hyväkseen sydämen punaisuutta ja sen kallistumista vasemmalle rintakehässä, kuten vuoden 1991 eduskuntavaalien iskulauseessa Millä puolella sinun sydämesi on?
Kokoomus lanseerasi vuoden 2021 kuntavaaleihin Sydän on oikealla -sloganin. Kuvituksena käytetään sinistä sydäntä. Höltän mielestä iskulause viittaa kokoomuksen asemaan puoluekentällä, maltillisena oikeistopuolueena. ”Olemme pitäneet oikein tervetulleena myös iskulauseesta käytyä vilkasta anatomista keskustelua. Se on mahdollistanut ajattelumme avaamista ja tehnyt slogania tunnetuksi.”
Väreillä pelataan politiikassa ja poliittisessa viestinnässä usein. Vihreiden viestintäsuunnittelija Heikki Isotalo kertoo olevansa tyytyväinen puolueen kuntavaalilauseeseen Huomenna Suomi on vihreä. ”Sanan vihreä mielleyhtymä on Suomessa voittopuolisen myönteinen. Siihen
yhdistyy monia puolueelle tärkeitä myönteisiä arvoja, kuten kestävyys ja
ympäristöystävällisyys. Se resonoi myös sen kanssa, että todella moni
suomalainen jo tänään ajattelee vihreästi.” Vihreää väriä on hyödyntänyt perinteisesti myös keskusta, joka on alkanut käyttää ohjelmissaan ilmausta järkivihreä.
Tunteisiin iskee niin
Keskustan viestintäpäällikön Laura Ruoholan mukaan on tärkeintä, että iskulause herättää tunteita. ”Lopulta taitaa olla sama, ärsyttääkö se vai mikä tunnelataus syntyy. Pääasia on, ettei slogan jää huomioimatta.” Ruohola huomauttaa vanhasta julkisuuteen liittyvästä totuudesta: ”Pahinta, mitä voi tapahtua, ei ole se, että puhutaan. Pahinta on se, ettei kukaan puhu mitään.”
Samaa vakuuttaa kokoomuksen Hölttä: ”Hyvä iskulause saa puolueen erottautumaan muista, ja parhaimmillaan nostaa kampanjan puheenaiheeksi.”
Sosiaalidemokraattien viestintäpäällikkö Iida Vallin arvioi, että hyvä slogan voi olla provosoiva. ”Se takaa sen, että sloganista keskustellaan. Kaikkien ei tarvitse sloganista pitää, riittää että se puhuttelee puolueen omia kannattajia ja äänestämistä harkitsevia.”
Vihreiden Isotalo nostaa oman puolueen kampanjoista esiin vuoden 2015 eduskuntavaalien sloganin Nyt jos koskaan. ”Se samaan aikaan ilmensi päättäväisyyttä muutoksen tekemiseen että muutoksen kiireellisyyttä. Se on myös jossain määrin jäänyt elämään vihreiden puheenparteen, mikä on myös onnistuneen iskulauseen merkki.”
Iskulauseilla voi olla merkittävä tehtävä yritysten ja puolueidenkin brändien näkökulmasta. Luova johtaja Anssi Järvinen puhuu markkinointiviestinnän yksinkertaisesta kaavasta: ”Jos brändi ei erotu, sitä ei huomata. Jos sitä ei huomata, sitä ei haluta eli osteta.”
Pahinta on, jos ei puhuta mitään
Joskus huomiota tuo ja ärsytystäkin tuottaa mainoslauseiden kieli. Järvisen mukaan osa kielioppivirheistä sattuu korvaan vietävästi, osa voi kuulostaa kotoisalta. Esimerkiksi Sinun Sonera ärsytti monia (vrt. ”Sinun Sonerasi”), kun taas jossain 1980-luvun mainoksessa käytetty omassa kotona herätti myönteisiäkin tunteita.
Keskustalla oli vuoden 2012 kunnallisvaaleissa slogan On kotiin tulon aika. Siinä kotiin tulo kirjoitettiin tarkoituksellisesti kahdeksi sanaksi. ”Lauseesta tykättiin, ja se herätti myös ärsyynnystä sopivissa määrin”, kertoo Laura Ruohola. Tietyillä alueilla kotiintulo haluttiin kirjoittaa nimenomaan yhdeksi sanaksi.
Vihreiden Heikki Isotalon mukaan koukku
tai sanaleikki on usein hyvä tapa kiinnittää lukijan huomiota. ”Pakollisia
ne eivät ole. Pelkkä sanaleikki ilman
syvempää merkitystä ei riitä sloganiksi, vaikka olisi kuinka näppärä.” Joskus toimiva iskulause voi olla hyvin lyhytkin. Isotalo mainitsee esimerkkinä yhden Barack Obaman vuoden 2008 kampanjan sloganeista: Hope.
Oikeinkirjoituksesta poikkeamisen tai muiden kielellisten koukkujen lisäksi tunteita herättää usein huumori. ”Huumori on vaikea laji, mutta kun sitä on mukana iskulauseessa, se kannattaa lausetta pitkään”, arvioi Vesa Huhtanen. Huhtasen mukaan puolueet olisivat aikanaan voineet repiä huumoria vaikka Kari Suomalaisen piirroksista. ”Olisi vaatinut uskallusta, mutta olisi voinut myös toimia.”
Runollisuuskin voi olla paikallaan, kun tunnereaktioita tavoitellaan. Huhtanen mainitsee hyvänä esimerkkinä Olavi Paavolaisen mainostoimistoaikanaan kehittämän lauseen Silo luo suloa. Runosuoni on sykkinyt myös näiden kansankunnan muistiin iskostuneiden mainoslauseiden laatijoilla: Peltirasia, mainio asia; Kärsiä sä älä viitsi, ota Pervitin ja sillä siisti; James päällä joka säällä; Ota Hota, ei pakota; Miehet, jotka menevät, tekevät ja näkevät, vetävät ne väkevät. Erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla suosittiin runomittaisia mainoslauseita, arvioi Anssi Järvinen.
Tekijälleen tosi lause
”Hyvä poliittinen iskulause on tekijälleen tosi eli
pohjautuu puolueen poliittiseen linjaan.” Tähän tapaan kiteyttää hyvän
poliittisen iskulauseen olemusta kokoomuksen Kirsi Hölttä.
Vihreiden Heikki Isotalo tähdentää sitä, että slogan on parhaimmillaan mahdollisuus kiteyttää jotain tärkeää ja merkittävää omasta puolueesta, sen tavoitteista tai sen hetkisestä maailman tilasta. ”Jos ei pysty kiteyttämään sloganin tai iskulauseen kokoiseksi jotain tärkeää ja merkittävää, se merkki siitä, ettei puolue tiedä, mikä on sen olemassaolon tarkoitus.”
Keskustan Laura Ruohola on samoilla linjoilla: ”Tietenkin hyvän sloganin pitää myös kuvata itse asiaansa ja olla oikeassa kontekstissa.” Ruohola muistelee keskustan (silloisen maalaisliiton) vuoden 1948 kuntavaalilausetta Juuresi ovat maaseudulla – äänestä Maalaisliittoa. ”Tuota paremmin ei kai ole pystynyt kuvailemaan syitä, miksi äänestää juuri kyseistä puoluetta.”
Demareiden Iida Vallin määrittelee, että hyvä slogan saa ihmiset ajattelemaan. ”Se ei saisi olla liian yksinkertainen tai lattea, mutta toisaalta ei myöskään liian vaikeasti avautuva tai avautua vain niin sanotulle sisäpiirille.”
Ei vain sisäpiirille
”Parhaimmillaan slogan kiteyttää vaalikampanjan teeman yhteen kirkkaaseen ajatukseen”, sanoo Vallin. Hänen mielestään demarit onnistuivat tässä hyvin eduskuntavaalikampanjassaan vuonna 2019. ”Saimme paljon positiivista palautetta sloganista Meillä taitaa olla sama suunta. Se jäi elämään, ja monesti sitä kuulee edelleenkin politiikan ympyröissä. Joku saattaa tokaista vaikka käytävällä että hei, meillä taitaa olla sama suunta.”
Vallinin mukaan slogan oli leikkisä ja osui hyvin eduskuntavaalikevään tunnelmaan. ”Sloganiin kuului oleellisesti sanomaa tukeva TV-mainos, jossa puheenjohtaja Antti Rinne ajoi bussia. Mainoksesta tehtiin paljon erilaisia versiointeja ja myös parodioita, mikä oli minusta hienoa. Mainos ja slogan herättivät ja kiinnostivat.”
Myös kokoomuksen Hölttä mainitsee pitäneensä sama suunta -kampanjasta. ”SDP:n väki otti sen selvästi omakseen, ja vaikka siitä irtosi monenlaisia meemejä, juuri niiden ansiosta slogan on jäänyt mieleen.”
Laura Ruohola muistelee keskustan vuoden 2007 eduskuntavaalikampanjaa ja slogania Keskusta. Vähän kuin itseäsi äänestäisit. ”Siinä on sopivalla tavalla huumoria, asiaa, kutsuvuutta ja pilkettä silmäkulmassa. Se laittaa väkisinkin ajattelemaan, että mikä keskusta, kuka minä, sovimmeko yhteen – kutsuu ikään kuin tanssiin vähän pakostakin. Tuosta tykättiin aikanaan isosti laajemmaltikin.”
Innostavaa ja raastavaa pallottelua
Poliittiset iskulauseet vaikuttavat usein väkinäisiltä. Vaalimainoksia arvioidaan kerta toisensa jälkeen hyvin kriittisesti, juuri iskevyyttä, omintakeisuutta ja vaikuttavuutta peräänkuuluttaen. Vaaleja on paljon, ja voi olla, että puolueen iskulausearkku kumisee tyhjyyttään, kun alati kuljetaan kampanjasta toiseen.
Puolueiden viestijöiden mukaan iskulauseiden laatiminen on yleensä prosessi, johon panostetaan paljon. Lopputuloksella on monenlaista merkitystä.
”Sloganien keksiminen ja valitseminen on aina innostava ja raastava prosessi”, kertoo Iida Vallin. ”Niitä täytyy pyöritellä jokaisesta kulmasta, ja usein se vie kauan aikaa. Innostava slogan nostattaa usein aktiivien ja ehdokkaiden yhteistä kampanjamotivaatiota ja tuo joukon yhteen: tämä on meidän näkemyksemme juuri tästä ajasta ja ajamastamme politiikasta.”
Vihreiden Heikki Isotalo arvioi, että iskulauseella on edelleen merkitystä, sillä se sitoo yhteen kampanjan monia julkaisuja ja mainoksia. Erityisen tarkkaan pohditaan sitä, että iskulause todella kuvastaa jotain olennaista puolueen ohjelmista ja tavoitteista. ”Ja houkuttelee tutustumaan puolueen sanomaan laajemminkin. Ainakaan toimiva slogan ei saa olla ristiriidassa näiden kanssa.”
Laura Ruoholan mukaan riippuu tekotavasta, onko sloganin laatiminen pakkopullaa vai ei. ”Jos esimerkiksi yhteistyö mainostoimiston kanssa on ollut pitkää ja luontevaa, saattaa slogan tulla vaaleihin kuin vaaleihin helppona ja toimivana jatkumona. Varmaa on, että jos slogania tehdään väkisin, hyvää ei ole tarjolla.”
Sloganin miettimiseen käytetään Kirsi Höltän mukaan aikaa, ja Hölttä pitää sitä mahdollisuutena kiteyttää puolueen olemusta ja politiikkaa. ”Lisäksi sloganeiden pallottelu on erittäin hauskaa.” Höltän mukaan onnistunut slogan voi parhaimmillaan siivittää koko kampanjan nousuun.
Puolueen aatteelle uskollinen
Sloganeja laaditaan paitsi vaaleja varten myös pitempään käyttöön. Laura Ruohola kertoo keskustan taannoisesta ilmeuudistuksesta, jossa lähdettiin hakemaan sanan Keskusta ja modernisoidun apilakuvion rinnalle slogania, joka toimisi puolueen tunnuslauseena ”ainakin hyvän aikaa”. Lopputulema oli Keskusta – Se kotimainen.
”Tällä me haemme tunnettuutta ja vakautta, sitä, ettei jokaisen tarvitse muodostaa vaaleissa ja niiden väleissä uudelleen mielikuvaansa keskustasta”, kertoo Ruohola. Lause ei hänen mukaansa ehkä räjäytä ensi silmäyksellä tajuntaa, ”mutta se on hyvin juureva ja puolueen aatteelle uskollinen – kovin tärkeä asia iskevyyden ohella tuokin”.
Puolueen puolesta – laatua lausein
Viestijöiden ja markkinoinnin ammattilaisten ajatuksissa toistuvat yhteneväiset ajatukset siitä, millainen on toimiva poliittinen slogan. Kiteytetäänpä vielä voittajalauseiden olemus viiteen pointtiin.
1. Slogan huomataan.
2. Slogan kiteyttää jotain olennaista puolueen aatteesta tai ohjelmasta.
3. Slogan on kielellisesti harkittu ja viimeistelty. Se voi olla lyhyt ja ytimekäs tai pitempi ja suorastaan tarinallisempi, se voi sisältää sanaleikin, soinnuttelua tai muuta runollisuutta, se voi olla monitulkintainen, se voi tietoisesti rikkoa kielellistä normia, se voi olla humoristinenkin.
4. Slogan viittaa suoraan tai epäsuoremmin muualta tuttuun kielenkäyttöön, teoksiin, keskusteluihin, ideoihin tai ajattelutapoihin. Slogan on siis kiinnostavalla ja hoksauttavalla tavalla intertekstuaalinen.
5. Slogan tuntuu todelta, aidolta. Se vetoaa tietoon ja tunteeseen. Slogan on tehty tosissaan, mutta ei ole totinen.
Poliittisilla sloganeilla on tulevaisuudessakin oma tärkeä paikkansa
suomalaisessa demokratiassa. Meillä on pitkä kiteyttämisen perinne ja useita kielenkäytön
lajeja, jotka ovat slogaanimaisia: sananlaskut, lentävät lauseet, sutkaukset,
aforismit ja niin edelleen. Historia tuntee slogaanimaisia poliittisia lauseita, jotka ovat levinneet kaikkialle maailmaan ja ovat osa ihmiskunnan yhteistä tarinaa: Tulin, näin, voitin; Minulla on unelma; Verta, hikeä ja kyyneleitä; Olen berliiniläinen...
Modernissa nopeatahtisessa uutisvirrassa ja some-kulttuurissa olennaisen kiteyttäminen on kullanarvoinen taito. Jokaisella poliitikollakin on mahdollisuus rasvata omaa slogaanikonettaan vaikkapa Twitterissä. Parhaimmillaan poliitikon twiitti iskee äänestäjän tajuntaan kuin miljoona volttia.
Vaalimme demokratiaamme
Poliittisen mainonnan tilanne on surkea, jos uskomme Marjatta Itkosta. Itkonen on graafinen suunnittelija ja professori emerita. Itkonen ryöpyttää puolueita Politiikasta-sivustolla tutkailtuaan vuoden 2017 kuntavaalien julisteita Helsingissä: vaisua ja mitäänsanomatonta!
Itkosen mukaan suomalaiset vaalijulisteet ovat ”hajuttomia ja värittömiä, eivätkä ne haasta kansalaista ottamaan kantaa. Niistä puuttuvat ideat, aate, kantaaottavuus ja rohkeus. Kaiken tulee olla vakavaa ja arkista, muuten ei olla uskottavia.” Itkonen arvioi, että kansalaisaktivismi ja kansalaisten omaehtoiset poliittiset julisteet sekä banderollit ovat rohkeammin kantaa ottavia kuin poliittisten puolueiden viralliset vaalijulisteet. ”Vaalijulisteita vaivaa joka vaaleissa sama mitäänsanomaton viestintä: halutaan miellyttää mahdollisimman monia kansalaisia, ja samalla muututaan näkymättömäksi massaksi.”
Höpinää tötteröön!
Sami Borgin teos Kuntavaalitutkimus 2017 vahvistaa Itkosen havainnot. Vaikka puolueiden kuntavaaliohjelmissa onkin myös konkreettisia tavoitteita, ”pelkistetyimmässä poliittisessa retoriikassa tavoitteet muuttuvat höttöisiksi”. Niinpä puolueiden erottaminen toisistaan on hyvin vaikeaa. ”Ympäripyöreys koskee varsinkin puolueiden kuntavaalisloganeita. Kaikkien eduskuntapuolueiden kuntavaalisloganit pelasivat varman päälle, ja ne olivat mitään rajaamattomia.”
Pystymme varmasti parempaankin! Pitäkäämme slogaaniperinteemme elävänä ja väkevänä. Erottukaamme! Rohkeutta ajatteluun! Höpinää tötteröön! Kun vaalimme iskulauseitamme, vaalimme demokratiaamme.
