Uudenvuodenpuheella rakennetaan yhtenäistä kansaa
Puheet kerätty kokoelmaksi, tutkimustuloksia saatavilla
Uudenvuodenpuhe on elävä traditio, jonka aloitti presidentti P. E. Svinhufvud vuonna 1935. Uudenvuodenpuheet on kerätty Kotimaisten kielten keskuksessa kokoelmaksi, joka sisältää kaikki puhetekstit vuoteen 2006 saakka, yhteensä yli 62 000 sanaa. Puheet ovat vapaasti luettavissa Kotuksen aineistopalvelussa.
Uudenvuodenpuheita on kautta aikojen yhdistänyt ennen kaikkea suomalaisuuden ja me-hengen rakentaminen. Puheissa on nähtävissä myös presidenttien ja aikojen välisiä eroja. Esimerkiksi puheiden pituus on vuosien saatossa vaihdellut rajustikin. Svinhufvudin puheet olivat hyvin lyhyitä, kun taas Ryti puhui pitkästi. Puheiden virkkeet ovat selvästi lyhentyneet. Erityisesti Kalliolla ja Rydillä virkkeet olivat pitkiä, keskimäärin 20 sanan luokkaa. Erityisesti Ahtisaarella ja Halosella on lyhyitä virkkeitä. Heidän puheissaan virkepituus on keskimäärin 10 sanaa. Aiempi virkkeiden monipolvisuus on väistynyt, ja nykyään uudenvuodenpuheen virke muodostuu tyypillisesti yhdestä päälauseesta.
Uudenvuodenpuheissa on substantiiveja, jotka toistuvat
presidentti presidentiltä. Paljon käytetyt vuosi ja aika
viittaavat siihen, että vuosi on vaihtunut ja näissä teksteissä on tapana katsoa
sekä menneeseen että tulevaan. Kansa- ja kansalainen-sanojen sekä
Suomen jatkuva suosio selittynevät osin sillä, että uudenvuodenpuheissa
on tapana käsitellä kansakunnan tilaa. Jotkin puheiden yleisimmistä
substantiiveista ovat selvästi sidoksissa kulloisiinkin maailmantapahtumiin,
kuten Rydin ja Paasikiven suosima sota tai Ahtisaaren ja Halosen suosima
unioni. Jonkinlaista mentaalista maapalloistumista on nähtävissä siinä,
että uudenvuodenpuheissa on vähitellen päästy Suomesta Eurooppaan
ja sitäkin avarampiin näkymiin: maailma on yhdeksänneksi suosituin
Halosen substantiiveista. Kekkosen suosikkisanojen listassa kiinnittää huomiota
taloussanaston merkittävyys.