Pirkko Nuolijärvi: Useimmat suomalaiset ovat monikielisiä jo lapsesta lähtien

Rohkenen ensin estottomasti esittää muutamia lukuja, jotka rakennan valistuneeseen arvaukseen tähänastisen väestökehityksen perusteella. Vuonna 2117 Suomessa on noin 6,5 miljoonaa asukasta. Kaupungistuminen on 2100-luvulla jatkunut niin, että kaupungeissa asuu noin 85 prosenttia asukkaista, ellei enemmän. Ensikieleltään suomenkielisiä maassa on noin 5 miljoonaa, ruotsinkielisiä noin 300 000 ja muunkielisiä 1,2 miljoonaa ihmistä. Erityisesti Afrikan ja Aasian kielten osuus on lisääntynyt: esimerkiksi arabian, somalin, kiinan, kurdin ja turkin puhujia on suhteellisen paljon. Useimmat suomalaiset ovat monikielisiä jo lapsesta lähtien.

Kielimaiseman kirjoa ja muutosta tulevaisuudessa voi arvioida monesta näkökulmasta. Perspektiivi voi olla pessimistinen, optimistinen tai jotakin siltä väliltä. Haluan pitäytyä optimismissa, mutta lienee aiheellista tuoda esille pessimistisinkin vaihtoehto. Ellei muuten, niin ajattelemisen aiheeksi.

• Lue koko teksti

---

Harri Mantila: Elinvoimaisia ja häviöön tuomittuja murrepiirteitä

Tietyt murrepiirteet säilyvät, tietyt häviävät varmasti. Suomessa on tutkittu viimeksi kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana todella paljon yksittäisten murrepiirteiden edustumista eri ikä- ja sukupuoliryhmien kielessä.

Tulokset osoittavat, että on olemassa sellaisia murrepiirteitä, joita käytetään jo vanhastaan laajalla alueella ja jotka ovat edelleen elinvoimaisia. Toiset piirteet taas ovat jäämässä pois käytöstä. Yleisiä ovat edelleen diftongien avartuminen (esim. nuari, tiädän), yleisgeminaatio (esim. tekkee, mittään) ja svaavokaali (esim. kolome, lehemä). On vaikea ajatella, että nämä sadan seuraavankaan vuoden aikana katoaisivat mihinkään.

Oma lukunsa ovat vielä ne murrepiirteet, jotka ovat nykykielessä niin laajasti käytössä sekä alueellisesti että sosiaalisesti, että ne ovat jo täysin neutraalistuneet eikä niitä pidettäne erityisinä murteellisuuksina. Näitä ovat kato yleiskielen d:n paikalla tietyissä asemissa (esim. lähetään, yheksän, oottaa), passiivimuodot monikon 1. persoonan tehtävässä (esim. me sanotaan) tai vaikkapa persoonapronominit mä ja sä. Tällaiset piirteet kuuluvat puhuttuun suomeen varmasti tulevaisuudessakin, ja kuka tietää, vaikka ne jo pyrkisivät yleiskieleenkin.

Häviöön tuomittu puolestaan on esimerkiksi jo edelläkin puheena ollut h (menhään kouhluun). Ennustan, että se katoaa kokonaan seuraavien sadan vuoden aikana, koska tällä hetkellä nuoriso ei sitä enää juurikaan käytä.

• Lue koko teksti

---

Leealaura Leskelä: Konekääntäjä Selkoseli muuttaa vakuutussopimuksesi selkokielelle!

Sadan vuoden kuluttua
monet asiat ovat Suomessa todella hyvin.

Etenkin kieliasiat ovat Suomessa vuonna 2117 todella hyvin.

Näin ennustan:

Vuonna 2117 kieli ei enää aiheuta syrjäytymistä.
Tietotekniikka on ratkaissut vaikean kielen ongelman.

Ei ole mikään ongelma,
jos 92-vuotiaat Jannika, Abdel, Nooa tai Chantira
tarvitsevat selkokielisen käännöksen testamentistaan.
Testamentit ovat vaikeaa lakikieltä,
eipä niitä moni ymmärrä.

Ei myöskään ole ongelma,
jos 15-vuotiaat Anu, Mei, Matvey ja Tomi
haluavat autovakuutussopimuksen selkokielellä.
Vakuutussopimukset ne vasta vaikeaa kieltä ovatkin!

Mutta vuonna 2117 selkokielisovellus Selkoseli kääntää
kaikki vaikeat tekstit selkokielelle.
Eikä vain tekstiä, vaan kaikkea muutakin,
mikä auttaa ymmärtämistä.

Selkoseli toimii puheella, tietenkin.
Sen kanssa voi keskustella vaikka näin:

– Käännä selkokielelle tämä autovakuutussopimus.
– Mikä vaikeustaso: helppo, helpompi vai helpoin?
– Helpoin taso.
– Kiitos. Tarvitsetko kuva- tai äänitukea tai videon aiheesta tekstin tueksi?
– Mitä? En ymmärrä.
– Tarkoitan, että voin lisätä tekstiin kuvia.
Tai voin lukea sen sinulle ääneen.
Tai voin tehdä siitä sinulle videon.
Kuvat, ääni tai video voivat auttaa sinua
ymmärtämään sopimustekstin paremmin.
– Ok. No video sitten.
– Kiitos. Entä haluatko muita kieliä?
– Ai mitä?
– Voin kääntää tämän saman tekstin selkoruotsiksi.
– Joo, hyvä idea. Käännä vaan.
– Kiitos. Teksti ja video valmis, helpoin taso, selkosuomi ja selkoruotsi.

Joskus voi käydä niin,
että konekäännös ei kuitenkaan ole hyvä.
Mutta sekään ei ole ongelma.

Vuonna 2117 kaikki viranomaisten ja yritysten
asiakaspalvelussa osaavat puhua selkokieltä.
Soitto asiakaspalveluun, ja asia selviää!

Ja tosiaan, asiakaspalveluahan on vuonna 2117
paljon enemmän kuin nyt.
Viranomaiset ja yritykset ovat nimittäin huomanneet,
että hyvä ja helposti saatava asiakaspalvelu
säästää rahaa.

Koska yksi asia ei ole muuttunut:
suomalaiset miettivät yhä edelleen,
mikä on halvinta ja tehokkainta.

---

Leealaura Leskelä on Selkokeskuksen kehittämispäällikkö ja Selkosanomien päätoimittaja.

Kuva: Kaisa Kaatra.

tulevaisuus⁴⁰ edessä oleva, tuleva aika, vastaisuus. Loistava, synkkä tulevaisuus. Nuorison tulevaisuus. Ilmailun tulevaisuus. Tulevaisuuden auto, ihminen. Lähitulevaisuus. Lykätä asia hamaan, kaukaiseen tulevaisuuteen. Ennustaa tulevaisuutta. Katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jklla on (edessään) suuri tulevaisuus. Keksintö, jolla on tulevaisuutta menestystä tulevaisuudessa.

• Kielitoimiston sanakirja: tulevaisuus

---

Futuuri on nimitys puhehetken kannalta tulevan tilanteen aikaa tarkoittavalle tempusmuodolle. Suomessa ei ole futuuritempusta, mutta voidaan puhua ilmausten futuurisesta merkityksestä. Puhumisajan kannalta tulevaa aikaa ilmaistaan mm. preesensmuodolla ja tulevaan aikaan viittaavilla adverbiaaleilla, esim. Lähdemme ensi viikolla, sekä erilaisilla liittoilmauksilla, esim. tulen menemään, on tuleva. On myös erilaisia tapoja ilmaista menneen viittaushetken kannalta myöhempää, ”tulevaa menneessä”, esim. Vasta viime jouluna ymmärsin, että tulisimme tarvitsemaan vielä paljon aikaa toipumiseen.

• Määritelmät: futuuri (Iso suomen kielioppi verkossa, VISK)

---

Peruskäytössään on tekemässä -rakenne ilmaisee, että tilanne on käynnissä. Esimerkiksi lauseen Hän on nukkumassa merkitys on ’hän nukkuu parhaillaan’. Rakennetta käytetään myös tulevaan aikaan viittaamassa mm. uutisotsikoissa; olla-verbi voi tosin puuttuakin.

• Kielitoimiston ohjepankki: Aikamuotoja: tuleva aika (on voittamassa, tuli saamaan)

Joskus on tarvetta käyttää tulee olemaan -tyyppistä tulla-verbin sisältävää rakennetta, jos tulevaan aikaan viittaaminen ei muutoin käy lauseesta ilmi.

• Kielitoimiston ohjepankki: Aikamuotoja: tuleva aika (on vai tulee olemaan?)

Tehnee-, vastannee-tyyppinen potentiaalin preesensmuoto ilmaisee todennäköisyyttä. Sitä käytetään viittaamassa ennustavasti tulevaan.

• Kielitoimiston ohjepankki: Aikamuotoja: tuleva aika (vie, veisi, vienee)

---

Tarpeettomana tulla-futuurin käyttöä pidetään silloin, kun virkkeessä jo on jokin tulevan ajan ilmaus, esimerkiksi lähiaikoina, ensi vuonna tai vastaisuudessa. Olisihan turhaa ilmaista sama asia kahdesti. Virke ”Suomalaista yhteiskuntaa ravistelevat rakennemuutokset tulevat jatkumaan lähivuosina” voi hyvin kuulua ”Suomalaista yhteiskuntaa ravistelevat rakennemuutokset jatkuvat lähivuosina” ja virke ”Taloyhtiön hallitus ilmoittaa, että kellaritilat tullaan sulkemaan korjaustöiden takia syksyllä 1993” taas ”Taloyhtiön hallitus ilmoittaa, että kellaritilat suljetaan korjaustöiden takia syksyllä 1993”.

Futuurisuus voidaan saada aikaan muullakin tavoin, esimerkiksi näin: ”En kehtaa enää pitää vanhaa ulsteriani, ostan uuden.” Tässäkin tekstiyhteys rajaa virkkeen lopun preesensin tulevaan aikaan viittaavaksi. Joskus predikaattiverbi on jo merkitykseltään futuurinen kuten lauseissa ”Aion ehdottaa esityksen hyväksymistä” ja ”Tätä saat katua”. Jälkimmäisen lauseen tilalla voisi olla myös ”Tätä olet katuva” -ilmaus, mutta nykyihmisestä se vaikuttaisi kovin vanhahtavalta.

• Matti Vilppula: Onko tulla-futuuri tarpeeton? (Kielikello, 2/1993)

---

Toimittaja Marko Junkkari kirjoitti Helsingin Sanomissa 24.9.2012, että Yalen yliopistossa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan niissä kielissä, joissa nykyisyyttä ja tulevaisuutta ei erotella erillisellä futuurirakenteella, ihmiset tekevät vastuullisempia ratkaisuja tulevaisuuden suhteen.

Jutun mukaan ekonomisti Keith Chen on jakanut kielet ryhmiin sen mukaan, kuinka vahva futuuri niissä on. Esimerkiksi englannissa ja ranskassa on vahva futuuri. Heikko futuuri on suomen lisäksi muun muassa saksassa, virossa ja mandariinikiinassa. Chenin tutkimuksen tulos oli, että niillä kielialueilla, joilla nykyisyyttä ja tulevaisuutta ei erotella kielellisesti, ihmiset tekevät järkevämpiä päätöksiä, ”koska tulevaisuus on läsnä jo nyt”.

• Erkki (Eka): Futuuri ja Suomen tulevaisuus (Kotus-blogi, Terävästi-palsta, 2.10.2013)
  

Voimakaksikko missio ja visio

Mission parina esiintyy usein toinen suosikkisana, visio. Tämä voimakaksikko vetää puoleensa muita yritysjohdon mantrasanoja, sellaisia kuin strategia ja arvot. Missio ja visio ovat nykyään keskenään suloisessa merkityssolmussa.

Mainituissa esimerkeissä missio merkitsee tärkeää tehtävää tai tavoitetta. Niin vakiintuneelta kuin mission tällainen käyttö jo tuntuukin, kyseistä merkitystä ei näy vielä juuri muualla kuin tänä syksynä ilmestyvässä sähköisessä Kielitoimiston sanakirjassa. – Visio puolestaan merkitsee tulevaisuudenkuvaa.

• Taru Kolehmainen: Mission poluilla (Kieli-ikkuna, 9.11.2004)

Uutinen suomen kuolemasta?

Taas herää kysymyksiä: Millainen uutinen suomen kielen kuolemasta kirjoitetaan? Kuka sen kirjoittaa? Ja millä kielellä?

Sitä ennen: elämä on laiffii.

• Vesa Heikkinen: Huomennako suomen deadline? (Kielipakina, esitetty Ylen Radio 1:ssä 18.7.2008)

Faktaa vai fiktiota?

Millä sanoilla tulevaisuudesta puhutaan? Mitkä ovat sanojen taustat? Sanojen alkuperästä saa tietoa Kotuksen palstalta Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. Linkistä pääsee lukemaan koko selityksen.

---

Latinan facta ’tehdyt’ on facere-verbin partisiipin perfektin neutrin monikkomuoto; verbihän tarkoittaa tekemistä. – – Latinan substantiivi fictio ’kuvaus, muodostus, hahmottelu’ on johdettu latinan verbistä fingere, joka tarkoittaa muodostamista, muovailemista sekä olettamista, sepustamista ja lopulta valheellista väittämistäkin.

• Fakta ja fiktio

Huomisesta tiedetään toistaiseksi aika vähän. Se on johdettu sanasta huomen, joka tarkoittaa sekä aamua että huomispäivää. – – On ehdotettu, että huomen voisi liittyä sanojen huoma ja huomata yhteyteen, mutta merkitys- ja levikkierojen takia tätä käsitystä on pidetty epävarmana.

• Huominen

Sanasta ihminen tunnetaan vanhassa kirjasuomessa (inhiminen, inihminen ym.) ja murteissa (imeinen, iniminen, imehno, imehinen ym.) runsaasti erilaisia variaatioita. Sanaa käytetään kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä; esimerkiksi karjalassa on imehnine, inehmine ’ihminen; nainen’ ja virossa inimene ’ihminen’.

• Ihminen
  

Sanan on luonut tšekkiläinen kirjailija Karel Čapek (1890–1938), ja se pohjautuu tšekin kielen raatamista tai pakkotyötä tarkoittavaan sanaan robota.

• Robotti

Sana on johdettu ikivanhan tulla-verbin partisiipista tuleva, ja sepittäjä oli Säämingissä syntynyt kirjailija, lehtimies ja maanmittari Pietari Hannikainen (1813–1899; sukunimi vuoteen 1852 Hanén). Hannikaisen ensimmäinen merkintä tulevaisuudesta on vuodelta 1845.

• Tulevaisuus

Maailmankaikkeutta tarkoittava universumi on tullut suomeen ruotsin kautta latinasta. Latinan universum on adjektiivista universus ’kaikki, kokonainen’ johdettu substantiivi. Sanassa on kaksi osaa: ensimmäinen on unus, joka tarkoittaa yhtä, toinen on versus ’kääntynyt’, joka taas on partisiippi verbistä vertere ’kääntää’.

• Universumi

Haaveellista suunnitelmaa, kaukaista ihanneyhteiskuntaa kutsutaan utopiaksi. – – Sanan dystopia alussa on kreikkalainen etuliite dys- ’epä‑, huono‑’. Dystopia on utopian vastakohta: ”huono paikka”, paikka, josta ei haaveilla, ja jonka ei toivota tulevan todeksi, kauhukuva tulevaisuuden yhteiskunnasta.

• Utopia ja dystopia

Adjektiivi virtuaalinen tarkoittaa ensinnäkin oletettua, periaatteessa mahdollista, mutta se on tietotekniikassa saanut konkreettisempaa sisältöä. Tietokonesimulaatioon perustavaa sovellusta tai tietoverkossa ylläpidettävää palvelua kutsutaan virtuaaliseksi. Sana perustuu, kuten ruotsin virtuell, ranskan virtuel ja englannin virtual, myöhäislatinan adjektiiviin virtualis ’voimia omaava’.

• Virtuaalinen

Väestö on johdettu sanasta väki, ja sitä käytti ensi kerran Kangasniemeltä kotoisin ollut suomen kielen tutkija ja kääntäjä Reinhold von Becker (1788–1858) Turun Viikko-Sanomissa vuonna 1820.

• Väestö

Älyä on pidetty vanhana omaperäisenä sanana, vaikka sillä ei kovin paljon sukulaisia olekaan.

• Äly

---

• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä

Maailmassa on paljon uhanalaisia kieliä

Maailmassa puhutaan tällä hetkellä 6 000–7 000 kieltä (Ethnologue). 97 prosenttia maailman ihmisistä puhuu 4 prosenttia maailman kielistä, ja päinvastoin, 3 prosenttia maailman ihmisistä puhuu 96 prosenttia maailman kielistä. Vain 3 prosenttia maailman kielistä on Euroopan alkuperäiskieliä. Maailman kieliä koskevan Unescon kartaston mukaan Euroopan unionissa on 128 uhanalaisena pidettyä kieltä. Kaikilla erillisiksi kieliksi eikä murteiksi katsotuilla kielillä on oma ISO-koodinsa.

• Uhanalaiset kielet ja kielellinen monimuotoisuus Euroopan unionissa (Euroopan parlamentti, maaliskuu 2013, pdf)
• UNESCO Atlas of the World's Languages in Danger (Unesco)
  

Olli Löytty: Suomenkielisen kirjallisuuden renessanssi

Zainab Al-Hakkarainen edusti kuitenkin muutamia vuosia sitten alkanutta suomenkielisyysrenessanssia. Vaikka hänen oma sanataiteellinen tuotantonsa oli äärimmäisen polyfonista ja syvällisen approprioitunutta, hän oli tutkijana erikoistunut nimenomaan suomenkieliseen kirjallisuuteen. Luentonsa Zainab oli tänään päättänyt lukemalla pitkän lainauksen Juha Hurmeen vuonna 2017 ilmestyneestä Niemestä. Hurmettahan pidettiin yleisesti viimeisenä suomenkielisen alkuperäisproosan mestarina, ja etenkin hänen myöhäistä kauttaan aina Saarna Saapasnahkatornista -teoksen apokalyptisiin visioihin saakka arvostettiin yksikielisyysajan pysähdyttävänä joutsenlauluna.

Lempi ja Johnny olivat kuunnelleet herkeämättä Zainabin paatoksen ja tyynnyttelyn välillä luontevasti polveillutta resitaatiota ja yrittäneet kuvitella, millaisessa maailmassa Hurmeen kirja oli ilmestynyt ja millaisena sen lukijat näkivät ympäristönsä ja maansa menneisyyden. Mutta kovin vaikea oli eläytyä niin erilaiseen todellisuuteen.

”Ciaou habibi”, Johnny sanoi heidän saavuttuaan ratikkapysäkille. Lempi heilautti kättään, kohensi hajamielisesti talviturbaaniaan ja jatkoi matkaansa punatiilisen ortodoksikirkon ohi. Hän nosti katseensa kohti rikinkeltaista taivasta ja päätti, että tänään hän käyttäisi vuotuisen ulkoilmakrediittinsä ja kävisi citykupolin ulkopuolella hengittämässä hetken ajan suodattamatonta ilmaa.

• Lue koko teksti

---

Valtteri Kulmala: Frivillig svenska, populärt språkbad

Utifrån dagens situation kan jag tänka mig att andelen finlandssvenskar kommer att fortsätta minska, men jag tror inte att antalet kommer att göra det. Svenskan kommer säkert att ha en speciell status i samhället också 2117, men i och med att svenskan är ett minoritetsspråk och Finland blir mer mångkulturellt kanske svenskan och andra minoritetsspråk kommer att ha samma status.

Även om svenskan inte skulle ha samma status som nu om hundra år, kan teknologin säkert till och med erbjuda bättre service på svenska (och andra språk) än i dag. Det är mycket möjligt att olika applikationer för videosamtal och liknande lösningar kan förbättra tolknings- och översättningsmöjligheterna i framtiden.

• Läs mer
  

---

Pamela Granskog: Både skolan och svenskan kommer att finnas kvar i någon form

Jag vill vara optimistisk när det gäller svenskan. Vi finlandssvenskar är ett så segt folk att svenskan kommer att finnas kvar i Finland om hundra år, även om jag inte vet om svenskan kommer att vara ett officiellt språk i Finland då. Historien visar att vindarna i samhället brukar vända, även om jag inte vet vad vi måste gå igenom innan det händer.

Det som jag hoppas kommer hända och som jag tror kommer att vara en orsak till att svenskan finns kvar ännu 2117 är det har gått upp ett ljus för finlandssvenskarna – äntligen har vi insett att vi måste använda vårt språk för att vi ska kunna kräva service på svenska. I dag använder vi svenska för lite och är snabba med att byta till finska. Men eftersom vi finlandssvenskar är ett öppet folk med ett stort hjärta kan vi på ett fint sätt uppmuntra våra finska landsmän att använda svenska. Det är inte hela lösningen, men en stor del av den.

• Läs mer
  

---

”Hallitus haluaa kuulla, mitä kieliryhmillämme on sanottavana”

Suomen eri kieliryhmät kokoontuivat ensimmäistä kertaa järjestettyihin kieliasiain neuvottelupäiviin 20. lokakuuta 2016. Tilaisuuden järjesti oikeusministeriön yhteydessä toimiva kieliasiain neuvottelukunta. Tarkoituksena oli käynnistää avoin vuoropuhelu eri kieliryhmien ja hallituksen välillä.

Neuvottelupäivän pääteemoina olivat Suomessa vallitseva asenneilmapiiri eri kieliryhmiä kohtaan sekä kielellisten oikeuksien toteutuminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Puheenvuoroja yhdisti huoli kiristyneestä kieli-ilmapiiristä ja pelko siitä, että kieliryhmät eivät tunne kielellisiä oikeuksiaan eivätkä viranomaiset noudata velvoitteitaan niiden toteuttamiseksi. Keskustelu heijasteli myös hyvin suomalaisen yhteiskunnan monimuotoistumista ja monikielistymistä.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström peräänkuulutti puheenvuorossaan hyvää keskustelukulttuuria ja aitoa vuoropuhelua hallituksen ja kieliryhmien välillä: ”Hallitus haluaa kuulla, mitä kieliryhmillämme on sanottavana. Tulimme tänne osallistumaan, etsimään ratkaisuja ja rakentamaan arvostusta toistemme kieliä ja kulttuureita kohtaan. Vaikka kieliryhmien koko ja asema ovat erilaiset, niin usein kieliryhmien huolet ovat samankaltaisia.”

• Fred Karlsson: Suomen kielet 1917–2017 (Lingsoft, 2017)
  

Kantavana ajatuksena rinnakkaiskielisyys

Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsi kuukauden kirjaksi joulukuussa 2017 Suomen kielen tulevaisuus. Kielipoliittinen toimintaohjelma -teoksen. Kirja ilmestyi 2009 paperikirjana ja Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuna.

Kotuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi kertoo ohjelmasta Kielikellossa 2/2009 tähän tapaan:

Lähtökohta on, että suomi on tulevaisuudessakin keskeinen kieli yhteiskuntamme kaikilla aloilla. Kantavana ajatuksena on rinnakkaiskielisyys: suomen kieltä kannustetaan käyttämään aina kun mahdollista ja tarvittaessa muiden kielten rinnalla. Ohjelmassa korostetaan suomen kielen käytön lisäksi muun monipuolisen kielitaidon merkitystä.

• Suomen kielen tulevaisuus. Kielipoliittinen ohjelma
• 
  Pirkko Nuolijärvi: Suomen kielen tulevaisuus on jokaisen asia (Kielikello, 2/2009)
• Kuukauden kirja joulukuussa 2017
  

Uhkakuvia vuodelta 1998 kielipoliittisessa ohjelmassa

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelma julkistettiin Helsingissä Tieteiden talossa 27. huhtikuuta 1998. Tilaisuudessa esittivät puheenvuoron eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen ja kulttuuriministeri Claes Andersson. Puhemies Uosukainen tiivisti näkemyksensä kielen merkityksestä aforismiin: ”Kieli on ihmisen kaikki.”

Kielipoliittisesta ohjelmasta kerrotaan Kielikellossa 2/1998 muun muassa tähän tapaan:

Nykyisen yleiskielen säilyminen selkeänä ja toimivana ei ole itsestäänselvyys. Sitä uhkaavat sekä sisäiset että ulkoa tulevat vaikutteet, esimerkiksi virkakielen ja joidenkin erikoisalojen kielenkäytön eriytyminen sekä englannin kielen vaikutus. Suomenruotsia taas uhkaa lähinnä suomen kielen vaikutus ja eriytyminen ruotsinruotsista. Suomen kielen vaikutus lisääntyy sitä mukaa kuin kaksikielisyys yleistyy, ellei kielellinen tietoisuus lisäänny kodeissa ja kouluissa. Kielellinen eriytyminen ei johdu ainoastaan maantieteestä ja valtiollisista rajoista, siinä on mukana myös tietämättömyyttä ja negatiivista asennetta kielenhuoltoa kohtaan. Jos kaksikielisyyttä edistetään tietoisesti ja johdonmukaisesti, se on hyödyllistä sekä yksilölle että yhteiskunnalle; välinpitämättömästi käsitelty kaksikielisyys voi olla uhka heikommalle kielelle. Saamella on tämän lisäksi pienen kielen erikoisongelmat, jopa häviämisen ja sulautumisen vaara. Pääkielten ristikkäiset paineet uhkaavat varsinkin pohjoissaamen, kolmen Pohjoismaan enemmistösaamen, yhtenäisyyttä. Suurin häviämisen ja sulautumisen vaara on suomalaisella romanikielellä.

• Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelma (Kielikello, 2/1998)