Sanoin saavutettu: 2010-luku
Lähelle voi olla vaikea nähdä. Kun elää 2010-lukua, mihin katse tässä vuosikymmenessä kohdentuu?
On muutamia sanoja, jotka puskevat itsensä esiin: arabikevät, Isis, terrorismi, iskut, pakolaisuus, rasismi, ilmastonmuutos, veganismi. Puhetta riittää demokratiasta, sananvapaudesta ja populismista sekä siitä, mikä on kansa. Kieleen liittyvissä keskusteluissa toistuvat sellaiset sanat kuin some, vihapuhe ja sukupuolineutraalius. Unohtaa ei tietenkään sovi, että 2010-luvulla vihdoin sai oikein luvan kanssa myös alkaa tekemään!
Pakolaiset, turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat – ihmisistä puhutaan monin eri ilmauksin. Suomeen saapuu vuonna 2015 ennätysmäärä
turvapaikanhakijoita, yhteensä 32 476 ihmistä. Maailmalla vallitsee suurin
pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan.
Tiede, kuten sen luonteeseen kuuluu, edistyy: CERNissä mahdollisesti löydetään Higgsin bosoni. Marsin pinnalle laskeutuu luotain. Ihmisen kantasoluja kloonataan onnistuneesti. Espanjassa tehdään täydellinen kasvojensiirto. Gravitaatioaaltojen löytyminen vahvistetaan.
Digitaalinen vallankumous jatkuu väkevänä: Internet ja kännykät alkavat olla kaikkien tavoitettavissa, ja älypuhelimet yleistyvät. Sosiaalinen media kasvaa voimakkaasti. Liikkuvan kuvan suoratoisto tulee mahdolliseksi internetin nopeutumisen myötä. Peliteollisuudesta Angry Birdseineen tulee miljardibisnestä Suomessakin.
Eikä tässä vielä kaikki! Mediajulkisuudessa pöhistään Slushista, startupeista, konmarituksesta, nyhtökaurasta, vihiksistä, hyönteissyönnistä... Myös sosiaalisessa mediassa tahti kiihtyy: joka päivä #somekohu uus.
Lapset pitävät hauskaa Hainingin kaupungissa Kiinassa sijaitsevassa Angry Birds -puistossa vuonna 2013. Kuva: Wang Chaoying. Lehtikuva.
Maan pakolaisia ja turvan hakijoita
Pakolaisavun sivuilta käy hyvin ilmi, kuinka monimutkaisen käsiteverkoston kanssa olemme tekemisissä. Yksittäisen sanan yleiskieliset ja vaikkapa säädöskieliset käytöt voivat poiketa toisistaan. Lisäksi käsitteillä on lähikäsitteitä ja yläkäsitteillä voi olla useita alakäsitteitä. Pakolaisavun pakolaissanastossa määritellään tällaisia ihmisiin viittaavia sanoja: kiintiöpakolainen, maahanmuuttaja, maansisäinen pakolainen, paluumuuttaja, siirtolainen, siirtotyöntekijä, turvapaikanhakija ja ulkomaalainen.
Turvapaikanhakija on vakiintunut termi, jolle on jatkuvaa
tarvetta varsinkin virallisissa yhteyksissä. Mutta voisimmeko puhua ja
kirjoittaa sen rinnalla tai jopa asemesta välillä turvanhakijoistakin? Välitöntä
turvaahan monet ensisijaisesti hakevat? Selviytymistä, pelastusta.
Kun olen katsellut kuvia kumiveneistä Välimerellä, mieleeni on tullut, että virallisesti myönnetty turvapaikka on monilla varmaankin vasta toissijainen toive. Ensimmäinen toive on päästä pois sodan jaloista, selvitä yli tyrskyjen. Turvaan.
Pakolaisia pyrkimässä Kreikkaan Lesboksen saarelle syyskuussa 2015. Kuva: Aris Messinis. Lehtikuva.
Maahanmuuttovirasto ja virkakielikampanjan pyrkimys ymmärrettävään kieleen
Virkakielikampanja järjestettiin 13.10.2014–31.12.2015, jotta viranomaiset saisivat sysäyksen parantaa tekstejään ja kielenkäyttöään. Idea kampanjaan tuli Hyvän virkakielen toimintaohjelmasta, johon oli kirjattu toimenpide-ehdotus kampanjan järjestämiseksi.
Maahanmuuttovirasto (Migri) on kampanjan pilottihankkeessaan kiinnittänyt huomiota erityisesti viraston verkkosivuihin. Esimerkiksi lupa-asioista ja kansalaisuuden hakemisesta on laadittu kuvitettuja prosessikuvauksia. Myös verkkosivuilla oleva maahanmuuttosanasto on käyty tarkasti läpi.
Pilottihanke alkaa olla Migrin osalta loppusuoralla. Tapasimme Kaisa Härkisaaren, joka on toiminut kampanjassa viraston yhteyshenkilönä. Härkisaari työskentelee Maahanmuuttoviraston tiedottajana ulkoisessa viestinnässä. Tavallisesti hänen tehtäviinsä kuuluu mediaviestintää, verkkosivuston sisällöstä vastaamista yhdessä viestintäpäällikön kanssa ja jonkin verran myös viraston sisäistä viestintää.
Haastatteluhetkellä tilanne on kuitenkin hieman toinen: ”Nyt viimeisen kuukauden aikana työnkuvani on mennyt aika lailla kokonaan uusiksi”, Härkisaari kertoo viitaten turvapaikanhakijoiden kasvaneeseen määrään.
(Mikko Juvonen ja Mirja Nissinen: Tiedottaja Kaisa Härkisaari luotsaa Maahanmuuttoviraston pilottihanketta.)
Vaikeiden asioiden sanominen ymmärrettävällä kielellä lakia noudattaen on asia, jonka kanssa virastossa painitaan alituiseen. Lakitekstien koukerot kiertävät helposti asiakirjasta toiseen. Asetuksessa tai säädöksessä käytetty kieli siirtyy liian usein sellaisenaan hakulomakkeeseen tai päätöstekstiin. Tällöin kansalaiselle tarkoitettu teksti näyttää samalta kuin asiantuntijalle suunnattu. Tällaiset tekstit ovat kaikille vaikeita, mutta erityisen vaikeita ne ovat Maahanmuuttoviraston päätöstekstien vastaanottajille, joista suurin osa tarvitsee tekstin ymmärtämiseen tulkkauksen. Tällöin päätös kulkee vielä yhden välikäden kautta ennen vastaanottajalle saapumista.
Maahanmuuttovirasto kertoo turvapaikanhakemisesta myös kuvin. Kuvakaappaus viraston verkkosivuilta.
Kielitaito ja kansalaisuus
Mahdollisimman monipuolisesta kielitaidosta tuskin on haittaa kenellekään. Toisaalta täysin uuden kielen opiskeleminen on monille tuskallista, ellei jopa mahdotonta. Maahanmuuttoon liittynee monesti erilaisia henkilökohtaisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia törmäyksiä ja huonommuudentunteita. Yhteiskunnan muuttajalle syöttämä ajatus hänen kielensä riittämättömyydestä ei tilannetta helpota.
Minun mielestäni kansalliskielten opiskeleminen tulee tehdä haluttavaksi ja mahdolliseksi. Pakottaa siihen ei ketään saisi. Täysivaltaiseksi kansalaiseksi pitää pystyä tulemaan omalla äidinkielellä, onpa äidinkieli sitten mikä tahansa. Kun oikeus omaan kieleen on turvattu, on helpompi kotoutua ja vaikka ryhtyä opiskelemaan maan muita kieliä.
Rasistinen kielenkäyttö ja vihapuhe
Jos uskomme sanakirjoja, rasismi on yksinkertainen asia. Esimerkiksi Kielitoimiston sanakirja selittää ytimekkäästi, että rasismi tarkoittaa rotusyrjintää, -sortoa, etnistä syrjintää.
Jos seuraamme julkista rasismikeskustelua tai ihmisiä ympärillämme tai tutkistelemme sisimpäämme, käy ilmi, että rasismi on monimutkainen asia, sekasotku. Se, mikä on yhden mielestä rasismia, on toisen mielestä hassua huumoria tai suorastaan lähimmäisenrakkautta. Kolmannen mukaan rasismia on kaikkialla, neljännen mukaan ei missään. Viides vaikenee, kuudes kailottaa. Seitsemäs jurnuttaa lähipiirille mutta ei julkisissa yhteyksissä halua kajota asiaan pitkälläkään tikulla. Monet tunteet nostavat veljes- ja sisarusjoukossamme päätään: pelko, viha, sääli, kammo, rakkaus, ilo, epävarmuus, toivottomuus, välinpitämättömyys, vastenmielisyys.
Vuonna 2014 vihapuheesta puhuttiin noin 14 000 some-viestissä, vuonna 2015 noin 41 000 some-viestissä. Vuonna 2016 vastaava luku oli noin 68 000.
Torjun vihapuhetta -kampanjan logo arabiaksi.
Lokakuun 2. päivänä 2017 Suomessa aloitettiin haastekampanja Sitoudun torjumaan vihapuhetta. Samana päivänä vietetään maailman kiusaamisen vastaista päivää ja YK:n väkivallattomuuden päivää. Kampanjan tavoitteena on haastaa ihmiset torjumaan vihapuhetta, kertomaan sitoutumisensa ja haastamaan kaikki mukaan sosiaalisessa mediassa.
Kielellinen ilmasto: muutoksia hyvään ja huonoon suuntaan
Kielellinen ilmasto on muuttunut, osin hyvään, osin huonoon suuntaan. Koko Euroopassa, ei vain Suomessa. Kun on erilaisia ilmaisukanavia käytössä, niillä voi tehdä paljon hyvää ja tuoda esille kielimaailman rikkautta, mutta valitettavasti niillä myös vahvistetaan toisenkielisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja ruokitaan kielellistä rasismia. Nykyisin voi näköjään kirjoittaa ja puhua toisista ihmisistä mitä tahansa, ja sellaisessa ilmastossa on kaikkien vaikea hengittää. Silti nykyisessä ilmastossa on myös lämpimän raikkaita tuulia. Kun ympärillä puhutaan monia äidinkieliä, tilanne on luonnollisempi kuin koskaan. Eiväthän lapset ajattele, että toisenkielinen leikkitoveri on outo, vaan haluavat uteliaasti tutustua häneen. Tästä asenteesta aikuisilla on paljon opittavaa.
Esiopetusryhmä Kardemummat. Kuva: Marika Tamminen. Museokeskus Vapriikki.
Miten kotoutuminen kotiutui?
Vuonna 1996 oli valmisteilla maahanmuuttajapolitiikkaa koskeva laki. Kun integraation suomenkieliset vastineet eivät tuntuneet lain valmistelijoiden mielestä sopivilta, he kysyivät silloiselta virkakielenhuoltajaltamme Jussi Kalliolta, onko sana integraatio merkityssisällöltään ylipäänsä käypä ja olisiko sille tarjota hyvää omaperäistä vastinetta.
Jussi Kallion ehdotus lain valmistelijoille on seuraavanlainen: ”Ehkäpä integraation muuttolaispolitiikassa tavoiteltua merkitystä vastaisi sanapari kotouttaa/kotoutua. Uudissanoina ja muutenkaan näillä sanoilla ei olisi sellaista normatiivista merkityssisältöä kuin vaikkapa sopeutua-sanalla. Pikemmin niihin liittyisi myönteinen mielikuva. Jotta muuttaja kotoutuu muuttoyhteisöön, hänen on voitava tuntea se kodikseen, jonka rakentamiseen hän saa kanta-asukkaiden kanssa tasavertaisena osallistua omin henkisin ja kulttuurisin varoinsa.”
Neljäs sija kotouttamisessa
Tulihan se sieltä. Hiihtokansan itsetunto on taas kerran palautettu –
pronssia on saatu. Murtsikka on muotia, ja menestyksellä kelpaa
hehkuttaa. Aikulla suksi toimi ja juttukin luisti. Suomi pärjää, kun
suomalainen nainen pärjää.
Tänään näkyy tulleen myös neljäs sija. Senkin tiimoilta oli tuoreeltaan haastatteluja, mutta niissä sävy oli hillityn toteava. Suomen edelle 31 maan joukosta kiilasivat Ruotsi, Portugali ja Kanada. Kilpailulajina oli maahanmuuttajien kotouttamisen onnistuminen ja mittarina MIPEX (The Migrant Integration Policy Index).
Suomi–somali-sanakirja valmisteilla
Kotimaisten kielten keskuksessa käynnistettiin vuoden 2011 alussa maahanmuuttajasanakirjaprojekti, jonka tavoitteena on luoda suomi – vieras kieli -sanakirjoja sellaisille maahanmuuttajakielille, joissa sanakirjojen tarve on kaikkein suurin. Vastaavantyyppisiä sanakirjoja (Lexin) on muissa Pohjoismaissa julkaistu jo 1970-luvulta alkaen.
Maahanmuuttajasanakirjan ensimmäiseksi kohdekieleksi valittiin
somali, koska somalinkieliset maahanmuuttajat ovat Suomen kolmanneksi
suurin maahanmuuttajaryhmä. Yhtään laajaa suomi–somali-sanakirjaa ei
kuitenkaan ole entuudestaan olemassa. Venäjä ja viro ovat kylläkin
somalia suurempia maahanmuuttajien kieliryhmiä, mutta näiden kielten
sanakirjoja on melko hyvin saatavilla.
Sana bus löytyy sekä suomen että somalin kielestä. Sen somalinkielinen kirjoitusasu on bas, mutta suomen kielessä sana kirjoitetaan bussi. Esimerkin perusteella vaikuttaa siltä, että suomi lainasi bus-sanan kirjoitusasun pohjalta, minkä jälkeen sana sopeutettiin suomen kielen ääntämykseen, kun taas somalissa sanan äänneasu säilyi muuttumattomana, mutta kirjoitusasu muuttui somaliin sopivaksi.
Maailman valtakielistä sekä suomen että somalin kieliin ovat lisäksi lainautuneet esimerkiksi seuraavat: pasta – baasto, makaroni – makarooni, salaatti – ansalaato/salar, kitara – giitaar.
Opettaja Jama Egal pitää tietokilpailua eid-lastenjuhlassa suomeksi ja somaliksi. Kuva: Kari Hakli. Helsingin kaupunginmuseo.
Selkokielen tarvitsijoiden määrä kasvaa
Selkokeskuksen arvion mukaan selkokieltä tarvitsee noin 500 000 eli puoli miljoonaa ihmistä. Suurimpia selkokielen kohderyhmiä ovat ikäihmiset, eri vammaisryhmiin kuuluvat sekä maahanmuuttajat, joille suomi on täysin uusi kieli.
Arviossa eivät ole mukana viime aikoina maahan tulleet turvapaikanhakijat. Voidaankin olettaa, että selkokielen tarvitsijoiden määrä kasvaa huomattavasti lähivuosina, jos turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten määrä kasvaa nykyistä vauhtia. Myös ikääntyneiden määrän kasvaminen lisää selkokielen tarvetta.
Erityistä huomiota suomi toisena kielenä -opettajien pätevyysvaatimuksiin
Nykytilanteessa kotoutumiskoulutus olisi todennäköisesti sekä mielekkäämpää että kustannustehokkaampaa järjestää julkisesti tuotettuna palveluna. Samalla voitaisiin varmistaa koulutuksen yhdenmukaisuus ja laatu sekä järjestää kouluttajien rekrytointi niin, että alalla vuosien ja vuosikymmenten saatossa kertynyt osaaminen hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomen kielen lautakunta katsoo, että kotoutumiskoulutuksen järjestämiselle on yhteiskunnan edun nimissä luotava pysyvät rakenteet, jotka tukevat koulutuksen jatkuvuutta ja laadukasta järjestämistä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää suomi toisena kielenä (s2) -opettajien pätevyysvaatimuksiin. Olisi myös luontevinta, että vastuu kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä olisi työ- ja elinkeinoministeriön asemesta opetus- ja kulttuuriministeriöllä, jolla on opetukseen ja sen laadun varmistamiseen liittyvää osaamista.
Aluksi riittäisi hyvin, että ymmärtää, mitä arjessa puhutaan
Kotoutumiskoulutuksessa korostuu kirjakielen opetus puhekielen kustannuksella. Koska kieltä osaamattomat maahanmuuttajat eivät tunne suomen kielen variaatioita, he saattavat luulla, että kaikki suomalaiset puhuvat yhtä kielimuotoa.
Ulkomaalainen voi tuntea itsensä masentuneeksi, kun kirjakielen oppimisen jälkeen hän ei vieläkään ymmärrä suomalaisten arkipuhetta. Puhekieli olisi maahanmuuttajille avuksi monissa arkikeskustelu- ja asiointitilanteissa. Kokonaan toinen kysymys on, paljonko puhekieltä ehtii opettamaan kotoutumiskoulutuksen aikana. Aluksi riittäisi hyvin, että ymmärtää, mitä arjessa puhutaan.
Vuosikymmenen sanoja
Kotuksen uudissanataulu marraskuussa 2017. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimisto julkaisee vuosittain tammikuussa koosteen edellisen vuoden ajankohtaisista sanoista. Monet ovat uudissanoja, mutta mukana on myös vanhoja sanoja, jotka ovat päättyneen vuoden aikana olleet jollain tapaa ajankohtaisia. Vuonna 2010 tietokantaan poimittiin eri lähteistä runsaat viisituhatta uutta tai muuten ajankohtaista sanaa.
Tässä joitakin vuoden 2010 sanapoiminnoista: digitaalinen jalanjälki, haktivismi, joukkoäly, livettää, maahanmuuttokriittisyys, pitsaus, sukupuolineutraali avioliittolaki, teekutsut, wallah, vuotosivusto.
Kotuksen verkkosivuilla alettiin julkaista 2011 vuoden alusta Kuukauden sana -palstaa. Palstalle poimitaan kuukausittain Kotimaisten kielten keskuksen sanatietokannasta yksi siinä kuussa laajalti käytössä ollut uusi tai muuten ajankohtainen sana.
Yksi vuoden 2017 uudissanoista oli sormihyrrä. Kuva: Minna Pyhälahti, Kotus.
2011: sahasää, jasmiinivallankumous, magnitudi, jytky, ilmaveivi, sixpack, lokkisota, pop-up, paperiton, hidaskassa, korvavalo.
2012: vastajytky ja antijytky, kuntakartta, sitouttamisbonus, perhesurma, talkoistaminen, mentalisoida, hyttysansa, villiruoka, koulushoppailu, sairaussakko, maksumuuri, joukkovihkiminen
2013: oleskeluyhteiskunta, joustokaukalo, sote, valuvika, hyönteissyönti, tiara, tietovuotaja, kännykkäparkki, pätkäpaasto, seisomapöytä, aivohaveri, nyhtöpossu
2014: e-urheilu, dataaminen, ERVA, apukinos, kliktivismi, maaliviivateknologia, ukkoskyykky, pakotejuusto, hybridisota, konttikoti, lörtsy, selfiekeppi
2015: halpuuttaa, troikka, jäähyväisvero, olohuonetentti, iskävartalo, tuuliruuvi, kylmäkahvi, aavepyörä, järjestelykeskus, unimuna, nakukakku, älykiekko
2016: zikavirus, lumirulla, nyrkkitervehdys, liikennekaari, tasapainoskootteri, brexit, taskuhirviö, venetsialaiset, ilmiöviikko, saattokellot, sydäniskuri, porkkala
2017: opastutka, doodlailla, kansallisperhonen, ylikulutuspäivä, surukirja, sormihyrrä, kaiketon, geenisakset, pelastaja, kuntoiluportaat.
Tämä taitaa olla paatsamasinisiipi, kansallisperhonen. Kansallisperhonen on vuoden 2017 uudissanoja. Kuva: Vesa Heikkinen.
”Ilmaveivi, lutkamarssi ja eurobondi olivat tuttuja sanoja vain harvoille vielä viime syksynä”
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on vuoden alusta alkaen valinnut uudissanojen joukosta kuukauden sanan. Kiekkokansan hurmanneen ilmaveivin lisäksi suosittujen uudissanojen listalle ovat päässeet muun muassa sahasää, magnitudi, jasmiinivallankumous ja jytky.
Mukaan on mahtunut myös lähes suoraan englannista napattuja lainasanoja, kuten sixpack-hallitus ja pop up -ravintola.
– Englanti herättää edelleen tunteita. Kysytään, miksi pitää käyttää englantia, kun on suomikin. Ja toisin päin. Eli miksi pitää käyttää suomea kun on englanti, jota kaikki ymmärtävät. Asiassa on kaksi puolta, sanoo Kielitoimiston tutkija Riitta Eronen.
Valtiosihteeri peräkontissa ja muita totuuden lajeja
Totuus on 2010-luvun poliittisen ja laajemmin yhteiskunnallisen keskustelun avainkäsitteitä. Loputtoman oloisia pohdintoja riittää esimerkiksi siitä, piiloutuiko valtiosihteeri peräkonttiin ja puhuiko pääministeri totta eduskunnan edessä.
Kyllä, valtiosihteeri matkusti peräkontissa, mikäli poliisia on uskominen. Ja hmm... miksi näin tapahtui ja mikä on oikea tulkinta pääministerin sanomisista – näihin kysymyksiin on tarjolla vastauksiksi useita vaihtoehtoisia totuuksia.
Ylen uutisissa kerrottiin 2011 ilmaveivistä ja muista sanauutuuksista
Kotuksen tutkijaa Riitta Erosta haastatellaan viimeisimmistä sanauutuuksista Ylen uutisissa 14. syyskuuta 2011. Eronen kertoo muun muassa, että politiikan kieli on muuttunut entistä värikkäämmäksi.
Höntsäillen!
Yksi viime aikoina suosioon noussut ”ö-sana” on höntsä. Kielitoimiston sanakirjan toimitukselle tuli joulukuussa 2015 Ilmianna sana! -verkkolomakkeella viesti verbistä höntsätä. Sana oli jo poimittu Kotuksen sanatietokantaan, mutta vasta tämän ilmiannon myötä huomattiin, miten yleisessä käytössä se nykyisin on. Viestissä viitattiin Helsingin kaupungin liikuntaviraston tarjoamiin jalkapallon höntsävuoroihin eli vapaaharjoitteluvuoroihin. Internet-selailu paljastaa, että höntsä – tai höntsy – on käyttökelpoinen vapaa-ajan urheiluun liittyvä sana myös muualla päin Suomea. Höntsälätkää voi pelata esimerkiksi Turussa ja Rovaniemellä, ja Tampereella toimii Oy Höntsy Ab, jonka mukaan höntsy tarkoittaa ”leikkimielistä pallopeliä sattumanvaraisin joukkuein”. Höntsäillä voi monilla muillakin paikkakunnilla.
Populistiseen puheeseen tuli iso jytky
2010-luvulla keskusteltiin paljon populismista. Suomessa Timo Soinin johtama Perussuomalaiset otti populismin ohjelmateksteihinsäkin. Soini tuli tunnetuksi myös omintakeisesta kielenkäytöstään.
Perussuomalaisten vaalivoitto vuoden 2011 eduskuntavaaleissa mullisti politiikan kieltä. Timo Soinin kiitospuheessaan käyttämä ilmaus Tuli iso jytky! jäi elämään jokapäiväiseen kielenkäyttöön.
Timo Soini muistuttaa ilmaisussaan muita 2000-luvun telepopulisteja,
kuten Berlusconia ja Marine Le Peniä. Heille ovat tyypillisiä
neologismit, huumori, joka näyttäytyy joko vastapuolen kustannuksella
tai itseironiana, ja ajassa eläminen. He ovat parhaimmillaan
televisiossa ja mediassa. He ovat helposti lähestyttäviä: heistä
puhutaan usein pelkällä etunimellä. Soini puhuu itsestään lähinnä
kolmannessa persoonassa: ”Näin Timo Soinista tuli Soini”.
Jotain jytkyä eilen tapahtui. Jyty kumisee kauas ja kauan.
Puhuvat todellisuuden diskursiivisesta rakentamisesta ja rakentumisesta. Pika-analyysini: siitä vaaleissa oli kyse.
Eduskuntavaalien myötä jytky tuli kertarysäyksellä valtakunnan puheenaiheeksi. Samalla sana siirtyi puhekielisistä käyttöyhteyksistä yhteyksiin, joissa yleensä on nojattu yleiskieleen. Vähitellen on käymässä niin, että sana luonnollistuu myös näissä uusissa yhteyksissä ja tasoittuu tyylillisesti. Jytkystä on tullut hovikelpoinen.
Olen tässä blogissa kirjoittanut pariinkin otteeseen jytkystä. Pakkohan se on sanoa pari sanaa myös trytkystä, Trumpin ja jytkyn yhdistelmästä.
Sanoista selvää
Yksinkertaisilta näyttäviin sanoihin kätkeytyy monenlaisia, piilotettujakin, merkityksiä ja asenteita, mikä on ominaista etenkin poliittiselle sanastolle. Juhlava sana yhteiskuntasopimus viittaa valistuksen aikaan, mutta käytännössä se on ehkä arkisemman työmarkkinasopimuksen synonyymi. Kilpailukykypakettiin (jonka toivotaan johtavan tuottavuusloikkaan) sisältyy toimia, joista puhuttaessa käytetään sanaa pakkolaki. Käsitteiden epämääräisyydestä kertoo se, että esimerkiksi lehtitekstissä pakkolaki on yhä useammin lainausmerkeissä tai saa eteensä lyhenteen ns. (’niin sanottu’).
Somen suosituimmat sanat
Somessa tuntuu vallitsevan joulu ainainen, rento ja riehakas. Jopa toimittaja ja uutisankkuri Matti Rönkä, selvän ja asiallisen yleiskielen sanansaattaja, ryhtyy someillessaan irrottelemaan: Hupsista keikkaa! 15 sekkaa ennen lähetystä istuin rauhassa toimituksessa... EIKÄ STUDIOON SAISI KOSKAAN JUOSTA. Lääh ja puuh, ei sydäriä. (Twitter, @MattiRnk, 20.12.2016.)
Some esitetään toisinaan myös suoranaisena uhkana. Kielen rapauttajana! Pilaajana!
Mutta ei huolta. Laajasta sosiaalisen median aineistosta tehdyn automaattisen analyysin perusteella somen kielessä on paljon samaa tuttua ja turvallista kuin muussakin kirjoitetussa kielessä.
Sosiaalisen merkityksiä
”Tällaista yksilökeskeistä social shoppingia mikään järjestelmä ei kestä”, presidentti Halonen sanoi.
Presidentin ajatukset herättivät keskustelua. Hänen käyttämänsä social shopping -ilmaus suomennettiin haastattelua käsitelleissä jutuissa sosiaaliseksi shoppailuksi, jolla tarkoitettiin tässä yhteydessä tietynlaista sosiaalietujen keräilyä ja asuinpaikan valintaa näiden etujen perusteella.
Sosiaalisesta shoppailusta ovat puhuneet myös kulutuksen tutkijat, tosin aivan eri merkityksessä. He ovat tutkineet shoppailua toimintana ja jakaneet sen eri osa-alueisiin, joista yksi on juuri sosiaalinen shoppailu (eli shopping as socializing). Tällainen shoppailu on lähellä tavallista ostoksilla käymistä, mutta sen pääasiallisena tarkoituksena on nauttia yhdessäolosta. Kuljeskellaan siis vaikkapa kavereiden kanssa ostoskeskuksessa, hypistellään siinä ohessa tavaroitakin mutta ei olla aikeissakaan ostaa mitään. Tällainen shoppailu on yksi vapaa-ajanviettotapa, jossa yhdessäolo (sosiaalisuus) on keskeisessä osassa.
Sosiaalisen shoppailun uusin ja nykyään tavallisin merkitys on tullut käyttöön aivan viime vuosina sosiaalisen eli yhteisöllisen median myötä. Tällä sosiaalisella shoppailulla eli ”shopping 2.0:lla” tarkoitetaan sosiaalista mediaa hyödyntävää sähköistä kaupankäyntiä. Ostoksilla kierretään ostoskeskusten sijaan verkkokaupoissa, ja hankinnoista tai ostosuunnitelmista puhutaan keskustelupalstoilla ja verkkoyhteisöissä.
Käsite sosiaalinen media on suhteellisen uusi, joten siitä on erilaisia tulkintoja. Nimitys sosiaalinen media on kuitenkin jo vakiintunut, vaikka myös (joidenkin mielestä selvempää) ilmausta yhteisöllinen media käytetään.
Täydennettyä todellisuutta
Loppukesän 2016 villitys Pokémon Go ‑peli toi mukanaan uusia sanoja, sellaisia kuin taskuhirviö (pelin hahmo, englannin pocket monster), lure (engl. ’houkutin’) ja digitaalinen esine. Viimeksi mainittu liittyy lisättyyn eli täydennettyyn todellisuuteen, käsitteeseen, joka myös nyt tuli entistä laajemmin tutuksi pelin yhteydessä. Kalle Saarikangas selvitti asiaa blogissaan 8.8.2016: ”Peli käyttää laajennettua/lisättyä todellisuutta hyväkseen luomalla Pokémonin virtuaalisesti todelliseen maailmaan. Peli luo laajennetun digitaalisen tason ympäröivän maailman päälle.”
Pidgey pakastealtaalla. Kuva: Aku Heikkinen.
Viruksia Zika-nimisestä metsästä ja Ebola-nimiseltä joelta
Kirjoitusasultaan zikavirusta voi verrata ebolavirukseen. Molemmissa taustalla on erisnimi – Zika-metsä ja Ebola-joki – ja yleensä lääketieteen kielessä tällaiset virusten nimet kirjoitetaan isolla. Nämä virukset on kuitenkin nimetty suomalaisesta näkökulmasta kovin etäisen ja tuntemattoman paikan mukaan, joten erisnimilähtöisyys hämärtyy helposti. Kielitoimisto suosittaakin kirjoittamaan sanan zikavirus pienellä alkukirjaimella ja ilman yhdysmerkkiä.
- Zikavirus (Kuukauden sana: tammikuu 2016)
- Sairauksien ja hoitomenetelmien nimet (Kielitoimiston ohjepankki)
Kuvakaappaus Leenan Joen artikkelista Kielikellossa 1/2016.
Pääministeri sipilöi?
Kun liberaali Juha Sipilä oli eduskuntavaaliehdokkaana 1970, sipilöinnistä ei varmaankaan vielä puhuttu. Kuva: Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.
Keskusten puheenjohtajasta Juha Sipilästä tuli pääministeri toukokuussa 2015. Pian Suomessa alettiin puhua myös sipilöinnistä. Vuoden 2015 sanapoiminnoissa sipilöidä-verbiä on selitetty näin: ”sana, jolla viitataan pääministeri Juha Sipilän poukkoilevana pidettyyn hallituspolitiikkaan”.
Kronitsit, kontaminaatiot ja muut keittiöherkut
Nyt meilläkin on päästy maistamaan uppopaistettua, kermalla täytettyä, sokerissa pyöriteltyä ja kuorrutettua leivonnaista nimeltään cronut. Tuotteen kehitti Amerikassa ranskalainen leipuri Dominique Ansel, ja se tuli myyntiin New Yorkissa toukokuussa 2013. Tuotteesta tuli niin suosittu, että Time-lehti valitsi sen yhdeksi vuoden 2013 parhaista keksinnöistä.
Cronut on valmistettu kroissanttitaikinasta ja leivottu donitsin muotoon. Näiden kahden yhdistelmästä leivonnainen on myös saanut alkuperäisen nimensä: cro[issant] + [dough]nut (tai [do]nut).
Tänä vuonna monet sekasyöjätkin ovat innostuneet
kasvisruoasta. Nyt vegebuumi huipentuu joulupöytään, jonka kruunaa porkkala eli vegaaninen kylmäsavulohi. – –
Uusi kasvisherkku on maukas myös kielellisesti. Porkkala on samantapainen yhdistelmäsana kuin lihiksen eli lihapiirakan vegaaninen versio vihis. Porkkana ja kala eivät muodostakaan yhdyssanaa porkkanakala vaan sulautuvat uudeksi sanaksi – porkkalaksi.
vihis (ark.) kasvispiirakka, vegaaninen piirakka (vrt. lihis ’lihapiirakka’)
”Mikä se on, kun muodostetaan kahdesta sanasta yksi uusi? Ei siis tehdä perinteistä yhdyssanaa, vaan kun breakfast ja lunch yhdistyvät muotoon brunch?”
Hetkisen pyörittelin ilmiötä mielessäni. Kunnes välähti. Sehän on kontaminaatio, jossa eri sanat sulautuvat yhdeksi. Vanha esimerkki tällaisesta on toveri + kamraatti = kaveri.
Mutakakku eli makku? Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Ajan sanojen taustaa
Tämäkin vuosikymmen on jo tuonut suomalaisten tietoisuuteen monia uusi asioita ja ilmiöitä, uusia ilmauksiakin. Millaiset ovat sanojen taustat? Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -sivuillamme selitetään sanojen juuria. Linkistä pääset lukemaan koko selityksen.
Sana home tunnetaan suomen lisäksi myös joissakin lähimmissä sukukielissä. On arveltu, että se olisi lainaa germaaniselta taholta.
Yleiskieleen sana hybridi näyttää tulleen 1900-luvun loppuvuosina. Sanalla tarkoitetaan esimerkiksi eri käyttövoimien sekoitusta: hybridiautossa on sekä bensiini- tai dieselmoottori ja sähkömoottori. Hybridisodassa ei käytetä pelkästään sotilaallisia keinoja, vaan hyödynnetään myös siviilielämän vaikutuskeinoja.
Idoli kuuluu niihin sanoihin, jotka on lainattu suomeen ruotsin kautta, mutta joiden lähtökohta on latinassa ja kreikassa. Latinan kreikkalaisperäinen idolum merkitsee muun muassa hahmoa, näkyä ja kuvaa.
Latinan adjektiivi medius tarkoittaa keskimmäistä, (keski)välillä olevaa. Tästä johdettu sana medium tarkoittaa keskiväliä, julkisuutta, yhteishyvää, julkista tietä, ja se lainautui englannin kieleen välikäden merkityksessä. Noin sata vuotta sitten englannin kieleen syntyi ilmaisu mass media ’joukkoviestimet’, jossa media on latinanmukainen monikkomuoto.
Suomen pilvi kuuluu tosiaan hyvin vanhoihin perintösanoihin, ja sillä on samaa merkitseviä vastineita aina unkarissa asti (felhő). Sen sijaan pilvipalvelu on käännöslaina englannista (cloud computing service tai lyhyemmin cloud service).
1880-luvun lopussa syntyi Yhdysvalloissa puolue People’s Party, jota kutsuttiin myös nimellä Populist Party. Molemmat sanat people ja populist juontuvat samasta latinan kansaa, rahvasta tarkoittavasta sanasta populus.
Stevia-kasvi on kotoisin Paraguaysta, jossa paikalliseen alkuperäisväestöön kuuluvat guaranit ovat käyttäneet sitä juomiensa makeuttamiseen satojen vuosien ajan. Tieto tästä tavasta levisi Eurooppaan jo 1500-luvulla espanjalaisten konkistadorien myötä. – – Kasvi on nimetty espanjalaisen lääkärin, kasvitieteilijän ja humanistin Pedro Jaime Esteven (1500–1556) mukaan.
Suppausta idässä, Vuosaaressa. Kuva: Vesa Heikkinen.
Suppausta lännessä, Espoossa. Kuva: Suvi Vilppunen.
Melontatekniikka, jossa meloja seisoo surffilautaa muistuttavan alustan päällä, on englanniksi stand-up paddling ’melonta seisoaltaan’. Englanninkielisen ilmauksen alkukirjaimista on muodostettu suomen kieleen erittäin hyvin soljahtavat supata, suppaus, suppaaja.
Talkoot lienee tosiaan aiemmin liitetty ennemminkin maalaisyhteisöön, mutta nykyisin talkoot kuuluvat monen kaupunkilaisenkin arkeen. – – Verbi talkoistaa on tuore: se on tullut käyttöön 2010-luvulla. Talkoistettaessa annetaan jokin tehtävä suoritettavaksi tai ongelma ratkaistavaksi ennalta määrittelemättömälle joukolle avoimen kutsun avulla.
Ruotsin kielessä sana terror oli merkityksessä ’pelko’ käytössä jo 1600-luvulla. Väkivaltaa sana on tarkoittanut vuodesta 1918.
Nimet: muuttumatonta ja mullistuvaa
Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Etu- ja sukunimen käyttöä koskeva nimilaki (694/1985) aiotaan ajanmukaistaa. Lakiuudistuksen perusteina ovat kansainvälistyminen ja perherakenteiden muutokset ja myös tarve yksilöidympään nimenantoon. Henkilötunnuksen käyttö yksilöintivälineenä on korostunut etu- ja sukunimeen verrattuna.
Pohdittavina ovat muun muassa sukunimisuoja, kotimaisen nimikäytännön suojeleminen, perheen nimiyhteys ja nimen muuttumattomuus sekä muut nimiin liittyvät yhteisölliset arvot suhteessa valinnanvapauteen.
Uusi lainsäädäntö toisi seuraavat muutokset nykytilanteeseen verrattuna:
1. Neljäs etunimi mahdolliseksi
2. Sukunimien yhdisteleminen sallittaisiin
3. Yhteinen sukunimi mahdolliseksi avoliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa
4. Maistraatille lisää valtaa sukunimien muuttamisessa
5. Nimiasiat sähköiseen käsittelyyn.
Harva mies ottaa edelleen vaimonsa sukunimen, mutta nouseva trendi on myös yhteisen uuden sukunimen valinta. Näitä hakemuksia tulee nimilautakuntaan muutamia kymmeniä vuosittain.
– Silmään pistää se, että suomalaiset näyttävät olevan luontoystävällistä ja kekseliästä kansaa. Keksityissä nimissä on paljon metsiin, laaksoihin, niemiin ja järviin liittyviä nimiä, sanoo Väestörekisterikeskuksen kehityspäällikkö Juha Lempinen.
(Hanna Leivonniemi: Ikuisesti sinun vai minun nimi?, Anna-lehti, nro 31)
Reponen + Puolitaival = Repotaival
Kun oululaiset Tiina Reponen ja Jaakko Puolitaival olivat kihloissa, he miettivät, tulisiko vaimostakin naimisiin mennessä Puolitaival vai pitäisivätkö molemmat omat sukunimensä.
(Helsingin Sanomat, 28.5.2016)
Parit perustelevat miehen sukunimen ottamista usein tottumuksella ja perinteellä, kertoo nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala Kotimaisten kielten keskuksesta Kotuksesta.
”Heillä ei ole tietoa siitä, kuinka nuori tapa se itse asiassa on. Se
ei ole alun perin suomalaisen kulttuurin traditio, vaan alkanut
yleistyä 1700-luvulla säätyläisten omaksuman mallin kautta. Lakiin
perustuva pakko ottaa miehen sukunimi oli voimassa vain 55 vuoden ajan”,
Paikkala huomauttaa. – –
Oikeusministeriön vireillä olevan nimilakiuudistuksen on [nimilautakunnan puheenjohtajan Urpo] Kankaan mukaan tarkoitus lisätä vapautta nimivalinnoissa. Mahdollisia muutoksia on kaksiosainen sukunimi, jonka molemmat puolisot voisivat ottaa käyttöön.
Myös lapsi voisi saada kaksoisnimen, jos vanhemmilla on eri sukunimet. Lakiin saatetaan kirjata myös avopuolisoiden oikeus yhteiseen sukunimeen silloin, kun heillä on yhteinen lapsi.
(Suvi Vihavainen: Mönkkönen + Sallinen = Lumipuu – näin suomalaisten vapautta valita sukunimensä aiotaan lisätä, Helsingin Sanomat, 28.5.2016)
Sukupuolineutraalit etunimet
Lähes jokainen meistä on havainnut, että naisennimet päättyvät usein kirjaimeen a, kun taas o-loppuinen nimi on todennäköisemmin miehennimi. Tiettyjä pääteaineksia löytää vain toisen sukupuolen nimistä, esimerkiksi aija-tyypin nimet (Aija, Maija, Saija) ovat naisennimiä. Mutta kumman sukupuolen nimiä olisivat esimerkiksi Hari, Nari tai Tari? Onko kirjaimilla väliä?
– – Valtaosa vanhemmista ei ole pyrkinyt tieten tahtoen antamaan lapselleen sukupuoleltaan neutraalia nimeä. Nykyään tätäkin tapahtuu: halutaan kyseenalaistaa vallitseva sukupuolijärjestelmä ja kasvattaa lasta sukupuolisensitiivisesti – ei sukupuolta täysin kieltäen, vaan sen merkityksen tiedostaen.
Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Helsingin uutiset (viikonvaihde 20.–21.10.2012) on poiminut Vauva- ja Meidän perhe -lehtien keskustelupalstoilta nimiä, joita on annettu sekä tytöille että pojille: Aale, Eedi, Hille, Juno, Ly, Muisto, Nuka, Peeta, Runo, Sassa, Talvi, Utu, Vendi... Näin lehdessä kirjoitetaan: ”Oikeusministeriön alaisen nimilaitakunnan sihteerin Juhani Ketomäen mukaan ei ole olemassa mitään virallista linjaa, että sukupuolineutraaleja nimiä yritettäisiin korvamerkitä. – Lähtökohta on, että kun nimi on uinut tuohon käyttöön, ei siitä pyritä tekemään väkisin naisen tai miehen nimeä, hän sanoo.”
– – samalla kun Suomi on kansainvälistynyt, käytössä olevien nimien määrä on lisääntynyt. Suomessa asuvilla ja Suomen kansalaisilla on nykyisin nimiä, jotka edustavat eri kulttuureita ja siten myös suomalaisesta poikkeavia nimikäytäntöjä. Enää ei esimerkiksi ole itsestään selvää, että henkilön nimestä voi erottaa suku- ja etunimen. Uusi nimistö aiheuttaa ongelmia mm. erilaisille viranomaisrekistereille, sillä ne on rakennettu ottamaan huomioon vain perinteinen suomalainen nimikulttuuri.
Kotuksen verkkojulkaisuihin kuuluu kirja Sukunimi? Etunimi? Maahanmuuttajien nimijärjestelmistä. Teoksessa esitellään eri kielten ja kulttuurien henkilönnimijärjestelmiä. Siitä selviää muun muassa, millaisista osista nimet koostuvat ja kuuluuko niihin puhuttelusanoja. Kyseessä on yleistajuinen opas ja apuneuvo niille, jotka ovat tekemisissä maahanmuuttajien kanssa.
Viralliset nimet
Virallista nimistöä ovat viranomaispäätöksellä hyväksytyt nimet.
Niitä ovat valtion, kirkon ja kuntien viranomaisten nimet, kuten
ministeriöiden, virastojen, laitosten, organisaatioiden ja niiden
alayksiköiden nimet sekä viranomaispäätöksellä hyväksytyt etu- ja sukunimet.
Virallista nimistöä ovat myös viranomaisten antamat hallinnollisten ja toiminnallisten kohteiden nimet, kuten kuntien, maakuntien, luonnonsuojelualueiden, liikennepaikkojen, oppilaitosten sekä teiden ja katujen nimet. – –
Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimisto antaa nimiasioissa lausuntoja ja suunnitteluapua. Yksittäisissä nimissä auttaa nimistönhuollon puhelinneuvonta.
Ihanteellinen nimi on riittävän lyhyt ja siitä voi suuntaa antavasti päätellä, mitä asioita viranomainen hoitaa. Onnistuneita nimiä ovat muun muassa Tulli, Kriisinhallintakeskus, Museovirasto, Opetushallitus, Rajavartiolaitos, Suomen ympäristökeskus ja Työterveyslaitos.
Keskimäärin valtion viranomaisnimet ovat kuitenkin pitkiä. – – Pahimmillaan nimi koostuu useasta osasta, joista moni on yhdyssana: kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus, vapaaehtoisen maanpuolustustyön neuvottelukunta, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta. Kaikkein pisin nimi on Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI). Tällaisia nimiä on vaikea muistaa, ja ne ovat kovin raskaita käytössä.
Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Vastikään askeleen takaisin kohti perinteistä ja arvostettua, toimialaa hyvin kuvaavaa aiempaa nimeään otti Itella. Suomen Postista nimensä vuonna 2007 muuttanut Itella on vuoden 2015 alusta alkaen viralliselta nimeltään Posti Group oyj. Toivoa sopii, että sekakielisen nimen sijaan käyttönimeksi vakiintuu Posti ja ruotsinkielisetkin saavat jatkossa palvelua oman äidinkielensä mukaisella nimellä.
Toki on hyviäkin esimerkkejä, eikä niitä sovi unohtaa. – – Kotuksen nimistönhuolto on kuitenkin työssään toistuvasti kommentoinut
nimiehdotuksia, jotka eivät sen tulkinnan mukaan ole viranomaisen tai julkisen palvelun nimeksi
sopivia. Julkisuudessa ovat viime aikoina olleet esillä muun muassa Mikkelin hyvinvointikeskus terveysaseman
ja sairaalan nimenä sekä Oodi Helsingin
keskustakirjaston ruotsinkielisenä nimenä.
Kuntaliitokset
Tämän
vuoden alussa käytöstä poistui jälleen kuusitoista kunnannimeä
kuntaliitoksissa. Mikä olisi sopiva sana käytettäväksi, kun puhutaan
entisistä kunnista? Kävisikö pitäjä?
Vuoden 2011 alussa tuli voimaan kuusi uutta kuntaliitosta. Kuntien määrä väheni 336:een, ja seitsemän nimeä hävisi kuntien nimien joukosta. Kahden kunnan liitoksissa ei kuitenkaan syntynyt uusia kunnannimiä, sillä toinen kunta otti toisen kunnan olemassa olleen nimen. Kunnanniminä poistuivat Karttula, Kuhmalahti, Kylmäkoski, Varpaisjärvi, Artjärvi, Oravainen ja Maksamaa osana Vöyri-Maksamaata.
Voidaan esimerkiksi yhä puhua tapahtumista Lammilla ja Tuuloksessa, vaikka ne nykyisin ovatkin Hämeenlinnan osia. Elias Lönnrot on edelleen Sammatin
poika eikä ”Lohjan poika”, ja hänen kotipaikkansa Paikkarin torppa
sijaitsee Sammatissa, vaikka hallinnolliset jaot kuinka muuttuisivat.
Pöytyään liitetyn Karinaisten entinen kuntakeskus on nimeltään Kyrö,
mutta kirkon seudusta voidaan käyttää nimeä Karinaisten kirkonkylä. – –
Uutta hallinnollisen suurkunnan nimeä tarvitaan vain silloin, kun
kerrotaan koko uutta kuntaa tai sen kaikkia asukkaita koskevista
asioista, kuten vaaleista, verotuksesta, terveydenhoidosta ja muista
vastaavista julkisista tehtävistä, palveluista tai velvoitteista. Myös
tavallisesti käytetty Tuulos tai Tammisaari voi tällaisissa tilanteissa saada kankeamman paikannuksen ”Hämeenlinnan Tuuloksessa” tai ”Raaseporin Tammisaaressa”.
Metro mullistuu
Tervetuloa Helsingin yliopiston metroasemalle! Vuoden 2014 lopulla metromatkustajat Helsingissä saavat hieraista silmiään, kun perinteinen Kaisaniemi poistuu nimikylteistä ja tilalle tulee Helsingin yliopisto.
Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Uuden nimen juuret ulottuvat pitkälle. Nimeä Helsingin yliopisto ehdotettiin jo vuonna 1995, kun metroasema avattiin. Ehdotusta perusteltiin mm. yliopiston tärkeällä merkityksellä Helsingin kaupungin identiteetille. Kaupunginhallitus kuitenkin päätyi nimeen Kaisaniemi.
Uusia metroasemien nimiä syntyi lisää marraskuussa 2017 avatun Länsimetron reitille. Käyttöön otettiin kahdeksan uutta asemaa: Lauttasaari, Koivusaari, Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä. Suunnitelmissa on avata vielä viisi asemaa Matinkylästä Kivenlahteen.
Länsimetroa ehdotettiin Kotuksen järjestämässä Suomi 100 -juhlavuoden kilpailussa Suomen sanaksi. Näin asiasta Kotus-blogissa:
Monet ehdotuksista ovat selvästi ajankohtaisia (kannustinloukkutyöryhmä, länsimetro, muukalaisviha, Terrafame, Sipilä) ja yhteiskuntakriittisiä (osattomuus, pahoinvointivaltio, rasismi, Riistolandia, syrjäytetty, työttömyys), jopa suorastaan lohduttomia (köyhännahkatakki, orjatyö, perhesurma, tuhottu Suomi).
I-puhelin ja Suomilovi
Nimeä iPhone (I-phone, Iphone) suositetaan taivuttamaan tekstissä samalla tavoin kuin vastaavantyyppisiä sanoja genre ja ale, vaikka se ääntyy eri tavalla kuin kirjoitetaan. Sanoja genre ja ale taivutetaan kuten sanaa nalle eli monikon genetiivissä nallejen, genrejen, alejen; samoin taivutetaan iPhonejen, iPhoneista. Vastaavat yksikkömuodot ovat iPhonen ja iPhonesta.
Hankalia ovat myös sekakieliset televisio-ohjelmien nimet, jotka yhdistelevät omituisella tavalla englantia (tai englannin kielen rakenteita) ja suomea (The Tuomolat, Temptation Island Suomi 2, Leijonan luola Kanada). Tällaiset nimet ovat usein sekä kankeita että vaikeita ymmärtää (Haapasalo Goes America mutta Haapasalo goes lomalle; Katsoin SuomiLOVEA – Mikä ihmeen Suomilovi?). Jos jostakin syystä halutaan käyttää englanninkielistä nimeä, olisi nimen syytä olla kokonaan englantia ja myös noudattaa sen kirjoitussääntöjä.
Esimerkki hyvin nimetystä tv-ohjelmasta. Ruutukaappaus Yle Areenasta 29.11.2017.
Kielellä leikittely on sinänsä myönteinen asia, mutta taitava nimenkeksijä leikittelee kielellä noudattaen suomen oikeinkirjoitus- ja kielioppisääntöjä. Hyvä tv-ohjelman nimi jää mieleen merkityksensä ansiosta (esim. Kuningaskuluttaja, Syke, Sohvaperunat, Neljän tähden illallinen). Erityisesti silloin, kun ohjelman kohderyhmänä ovat suomenkieliset lapset tai vanhukset, kannattaa suosia helposti ymmärrettäviä suomenkielisiä nimiä.
Karttoihin pelkkä Åland?
Kuva: Hanna Hämäläinen, Kotus.
Keväällä 2012 uutisoitiin Ahvenanmaan maakuntahallituksen vaatimuksesta. Se vaati kielilakiin vedoten, että suomenkieliset nimet, kuten Ahvenanmaa ja Maarianhamina, korvattaisiin Maanmittauslaitoksen virallisissa kartoissa pelkillä ruotsinkielisillä nimillä. Kotuksen lausunnossa todettiin, ettei suomenkielisiä nimiä ole syytä poistaa. Asiaa käsiteltiin Ylen jutussa tähän tapaan:
Myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi ihmettelee maakuntahallituksen hanketta.
– En muista tällaista toivetta aikaisemmin esitetyn. En oikein ymmärrä, mitä tässä on motiivina – että mitä haittaa suomenkielisistä nimistä on?
Nuolijärvi
muistuttaa, että Ahvenanmaa on vakiintunut paikannimi, jota on käytetty
1600-luvulta lähtien. Ja kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä, että
kartoissa ja kylteissä ensimmäisenä on ruotsinkielinen nimi.
Suuntana Sibelius?
Helsinki-Vantaan lentoaseman 1-terminaalin lähtöselvitysaula. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Helsinki-Vantaan lentoasemalle esitettiin uutta nimeä vuonna 2015. Nimeen haluttiin yhdistää henkilönnimi Jean Sibelius. Mallia otettiin muun muassa Charles de Gaullen ja John F. Kennedyn lentokentistä. Suurmiehen nimi liittäisi lentoasemaan positiivisia mielikuvia ja kasvattaisi tunnearvoa.
Esityksen tekivät Jean Sibeliuksen juhlavuoden 2015 projektiryhmä, Sibeliuksen syntymäkaupunkisäätiö ja Sibelius-seura. Sen allekirjoittajat ovat Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja ja Sibeliuksen tyttärenpojanpoika Janne Virkkunen, Matti Ahde ja Lauri Tarasti. – –
– On aika iso juttu brändätä kenttä uudelleen. Periaatteessa palaute on ollut oikein hyvä, ja ideaa on pidetty hyvänä.
Päätöstä toivotaan tänä vuonna ja sen toteuttamista Suomen itsenäistymisen juhlavuonna 2017.
(Metro-lehti, 5.2.2015)
Nimiuutisia maailmalta
Maailman valtioiden lukumäärä kasvoi yhdellä, kun Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista 9. heinäkuuta 2011. Uuden valtion lyhyt nimi on suomeksi Etelä-Sudan ja pitkä nimi Etelä-Sudanin tasavalta.
Maiden nimissä tapahtui myös muutos, kun Yhdistyneet kansakunnat päätti 16. syyskuuta siirtyä käyttämään Libyan valtiosta lyhyttä nimeä Libya aiemmin käyttämiensä puolipitkän nimen Libyan arabijamahiriya ja pitkän nimen Libyan kansan suuri sosialistinen arabijamahiriya sijaan. Puolipitkä ja pitkä nimi jäävät pois käytöstä, ja valtion nimi (sekä lyhyt että pitkä) on vastaisuudessa Libya.
Nimiarkisto digitaaliseksi – tieto paikannimistä kaikkien ulottuville
Nimiarkiston paikannimikokoelmista alettiin muodostaa digitaalista arkistoa 2014. Arkisto avautui joulukuussa 2017. Näin Kotimaisten kielten keskuksen 100 vuoden aikana kerätyt
paikannimikokoelmat saatiin verkkoon kaikkien käyttöön.
Nimiarkisto on keskeinen osa Kotuksen kansallisesti merkittävää kielitieteen tutkimusinfrastruktuuria ja kansallista kulttuuriperintöä. Nimiarkisto kokoaa ja ylläpitää suomen- ja saamenkielisiä nimiaineistoja tutkimuksen ja nimistönhuollon tarpeisiin. Nimiarkistossa on noin 2,7 miljoonan nimilipun verran paikannimitietoa.
Digitaalisessa arkistossa ei ole kyse vain olemassa olevan tiedon käytettävyyden parantamisesta. Sähköinen toimintaympäristö tarjoaa paljon mahdollisuuksia myös tietojen rikastamiseen ja täydentämiseen.
Kotus kehittyy
Vuoden 2012 alusta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta eli Kotuksesta tuli Kotimaisten
kielten keskus. Teemasta kirjoitettiin Kielikello-lehdessä muun muassa tähän tapaan:
Nimenmuutos liittyy laki- ja organisaatiomuutokseen, jossa määriteltiin Kotuksen tehtävät uudelleen. Keskuksen tehtäviksi täsmennettiin uudessa laissa suomen ja ruotsin kielten huolto, neuvonta ja sanakirjatyö sekä kielenhuoltoon ja sanakirjatyöhön liittyvä tutkimus.
Muun muassa vähemmistökielten tutkimus siirtyy Kotuksesta yliopistoihin. Kielikellossa tänä vuonna julkaistu Suomen vähemmistökieliä (romani, karjala, viittomakieli, saamen kielet) käsittelevä sarja muodostui näin eräänlaisiksi jäähyväisiksi. Yhteistyö kuitenkin jatkuu, sillä Kotimaisten kielten keskuksen tehtäviin kuuluu organisoida näiden kielten lautakuntien toimintaa.
Kotus täytti 40 vuotta, ja Pirkko Nuolijärvi lähti eläkkeelle
Toukokuussa 2016 juhlittiin Kotuksen neljääkymmentä vuotta. Tässä katkelma kansliapäällikkö Anita Lehikoisen puheesta:
Kotus on osoittanut, että se on merkittävä toimija, osaava koordinoija ja tärkeä yhteistyökumppani. Kotuksen toimintatapojen kehittyminen on osoittanut, että se on osannut olla herkkä ja avoin kieliympäristölle ja näin kyennyt tavoittamaan niitä muutoksia, joita kielenkäytössämme tapahtuu.
Anita Lehikoinen Kotuksen 40-vuotisjuhlissa. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Tilaisuudessa vietettiin samalla Kotuksen johtajan, professori Pirkko Nuolijärven läksiäisiä. Nuolijärvi oli johtanut Kotusta vuodesta 1998. Tässä katkelma Nuolijärven puheesta:
Meillä on yhä hyvä syy uskoa, että kielentutkijalla ja kielen asiantuntijalla on paljon tehtävää tässä maailmassa. Tätä uskoa tukevat esimerkiksi ne monet kielestä kiinnostuneet ihmiset, jotka soittavat puhelinneuvontaan ja tahtovat tietää, miten jotakin ilmausta voi käyttää. Tätä vakuuttavat ne lukemattomat virastot, jotka tekevät tosissaan töitä viranomaiskielen parantamiseksi tiiviissä yhteistyössä Kotuksen ja muiden kielentutkijoiden kanssa. Tätä uskoa vahvistaa media, joka väsymättä maalaa kanssamme kielen maisemaa.
Pirkko Nuolijärven muotokuvan paljastus. Kuvassa myös Ilona Paajanen ja Risto Uusikoski. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Ulla-Maija Forsberg Kotuksen johtajaksi: tekstilajina olisin vogulilainen kohtalolaulu
Nuolijärven seuraajaksi valittiin Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorina vuodesta 1998 toiminut Ulla-Maija Forsberg.
Ulla-Maija Forsberg. Kuva: Otso Alasko, Kuvain.
Paluu professorin työhön johtoputken jälkeen tuntui aluksi mukavalta, mutta vielä enemmän houkutteli johtotehtävä tutussa Kotuksessa. Olen henkeen ja vereen sanakirjaihminen, ja täällä voin taas vähän tehdä sitäkin työtä ja samalla tuntea olevani oikeassa paikassa.
Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit? Olisin vogulilainen kohtalolaulu, vahvan ja ylpeän ihmisen runollisen haikea omaelämäkerta. Tai saksalaisen poliisisarjan jakson TV-käsikirjoitus.
Tekstilajiajattelu Kotuksen uudistuneiden verkkosivujen taustalla
Kotuksen uudistuneet verkkosivut julkaistiin vuonna 2015. Kaksikielinen sivusto esittelee ja tarjoaa selkeästi Kotuksen moninaisia palveluja.
Kotuksen verkkosivujen rakennetta ja hakutoimintoja on uudistettu niin, että sivuston käyttäjät löytävät etsimänsä asiat entistä helpommin. Uudistuksessa on ollut yhtenä lähtökohtana tekstilajiajattelu.
Verkko on keskeinen kanava, ja sitä kautta tieto leviää nopeasti. Kotus on luonnollisesti läsnä myös monella muulla tavoin. – – Missä vain on kysymys kielestä, siellä on pian myös Kotus!
”Onnittelut onnistuneesta uudistuksesta! Olette saaneet aikaan todella tyylikkään ja hyvin toimivan sivuston.”
”Verkkopalvelunne ovat parantuneet entisestään ja monen monituista kertaa olen saanut sivuiltanne niin hupia kuin hyötyäkin. Kiitos kaikesta Kotus ja hyvää jatkoa!”
Missä vain on kysymys kielestä, siellä on pian myös Kotus!
Kotus on nykyään läsnä erilaisissa sosiaalisen median palveluissa. Kotus tiedottaa toiminnastaan Twitterissä suomeksi ja ruotsiksi.
Facebookissa Kotus on yksittäisten toimintojensa kautta. Kotuksella on Virkakielisivu, minkä lisäksi omat sivunsa ovat Kielitoimistolla ja Språkbruk-lehdellä.
Kotuksen Youtube-kanavalla esitellään Kotuksen toimintaa ja palveluja. Kotus-kanavalla on julkaistu muun muassa haastatteluja, vlogeja, käyttöopastusvideoita, joulukalenteri ja esittelyvideoita.
Osoite muuttuu – Adressen ändras
Alkuvuodesta 2016 Kotus muutti Kaisaniemestä Hakaniemeen osoitteeseen Hakaniemenranta 6.
Hakaniemenranta 6 vuonna 2016. Kuva: Vesa Heikkinen.
Hiidenkivi lopetetaan – Hiidenkiveä tarvitaan!
Hiidenkivi-lehti esitteli suomalaiseen kulttuuriin liittyvää tutkimustietoa. Lehti perustettiin vuonna 1994, ja sen viimeinen numero ilmestyi vuonna 2012.
Kotuksen kielitoimiston johtaja Esko Koivusalo kertoi kerran erään kokouksen jälkeen, että hänellä olisi hyvä nimi uudelle aikakauslehdelle, ”Hiidenkivi”. Hänen mielestään 1990-luvun alun Suomessa humanistiset tieteet tarvitsisivat tällaisen omista saavutuksistaan kertovan ja kokoavan puolestapuhujan. – –
Kokoamalla yhteen voimavaroja saataisiin omaa asiaa voimakkaammin esille. Aivan kuten veljekset tekivät Hiidenkivellä. Niinpä sitten yhdistettiin kolmen instituutin lehdet ja Hiidenkivi syntyi. Kustantajaksi alkoi Kielipostin kustantaja Edita Oy.
Ajatellaanpa kulttuurien yhteiselosta mitä tahansa, ilmeistä on, että omien kulttuuristen lähtökohtien ymmärtäminen on edellytys kaikelle kulttuurienväliselle kommunikaatiolle. Toisen erilaisuutta voi arvostaa vasta, kun ymmärtää oman erityisyytensä.
Juuri tähän tehtävään Hiidenkiveä tarvitaan. Mikään muu lehti ei ole samalla tavalla keskittynyt Suomen kulttuurisen identiteetin erittelyyn ja pohtimiseen. Yksikään painotuote ei kata samaa aihepiiriä. Hiidenkivessä on ilmestynyt vuosien ajan artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, kolumneja ja uutisia, joita ei olisi julkaistu missään muualla.
Kun Hiidenkiven annetaan nyt kustannusvarojen puutteessa kadota aikakauslehtikentältä, tulee mieleen suuren suomalaisen kustantamon tietosanakirja-avustajalle lähettämä kirje: ”Emme tarvitse enää asiantuntemustanne.” Saatavilla on jo helposti ja halvalla digitietoa, mitäpä asiantuntijuudella enää on väliä.
Hiidenkivi Nurmijärvellä. Kuva: Helga Lähdemäki. Nurmijärven museo.
Kielikellosta verkkolehti
Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello siirtyy vuoden 2018 alusta kokonaan verkkoon vapaasti luettavaksi. Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, mutta numeroiden välissä voidaan lisäksi julkaista ajankohtaista aineistoa.
Kielikellon logo. Kuva: Kotuksen arkisto.
Hyvän virkakielen toimintaohjelma ja virkakielikampanja
Tammikuussa 2014 opetus- ja kulttuuriministeriön asettama
työryhmä luovutti opetusministeri Krista Kiurulle Hyvän virkakielen
toimintaohjelman. Ohjelmassa korostetaan kielen merkitystä viranomaisten
keskeisenä työvälineenä. Näin asiasta kirjoitti Aino Piehl Kielikellossa:
Toimintaohjelmassa muistutetaan, että selkeä kieli tehostaa julkisen
hallinnon työtä ja säästää siten kuluja tulevaisuudessa. Jos
kirjoitusvaiheessa käytetäänkin aikaa sen varmistamiseen, että teksti
ymmärretään, aikaa säästyy vähintään vastaavasti jälkeenpäin, koska
tekstiä ei tarvitse selittää ja täydentää.
- Aino Piehl: Hyvän virkakielen toimintaohjelma (Kielikello, 1/2014)
- Hyvän virkakielen toimintaohjelma (pdf)
Työryhmän puheenjohtaja Pirkko Nuolijärvi (vas.) ja opetusministeri Krista Kiuru (oik.) Hyvän virkakielen toimintaohjelman luovutustilaisuudessa tammikuussa 2014. Kuva: Kaisa Kaatra, Selkokeskus.
Vuosina 2014–2015 järjestettiin virkakielikampanja, jotta viranomaiset saisivat sysäyksen parantaa tekstejään ja kielenkäyttöään. Virkakielikampanjassa oli mukana seitsemän pilottivirastoa ja -kuntaa. Kukin virasto lupautui parantamaan virkakielityötään yhdellä tai useammalla Hyvän virkakielen toimintaohjelmassa suositellulla tavalla:
Kela selkeyttää ja kehittää kampanjan aikana alle 16-vuotiaan vammaistuen tekstejä, liikenne- ja viestintäministeriö uuden tieliikennelain tekstejä. Trafi uudistaa asiakkaille lähetettävät kirjeet, ja Maahanmuuttovirastossa parannetaan asioinnin kulusta tiedottamista, asiointiprosesseja ja työntekijöiden kirjoittamis- ja kielenkäyttökoulutusta. Verohallinto on mukana sekä suomeksi että ruotsiksi. Siellä testataan tekstejä asiakkailla ja laaditaan selkokielisiä tekstejä. Kunnista Tampere keskittyy selkeyttämään päätös- ja esityslistojen tekstejä ja kaksikielinen Vaasa kaupunginhallituksen esityslistan valmistelutekstejä.
Kampanjan päätöstilaisuutta vietettiin lokakuussa 2015:
Kampanjan pilottivirastot ja -kunnat kertoivat, miten ne ovat parantaneet tekstejä tai kirjoittamisen käytäntöjä ja mitä hyötyä muutoksista on. Keskustelussa nousivat esiin monipuolisesti erilaiset näkökulmat kuten selkokielen tärkeys, sosiaalisen median mahdollisuudet, kaksikielisyyden huomioiminen ja sanavalintojen vaikutus asiakkaan kokemukseen tekstin selkeydestä.
Suomen kieli tieteen ja korkeimman opetuksen kielenä
Suomen kielen lautakunta lähetti alkukesällä 2010 kirjeen kaikille yliopistopäättäjille. Kirjeellä lautakunta halusi kiinnittää yliopistojen huomiota suomen kielen asemaan kansainvälistyvässä korkeakoululaitoksessa. Tässä katkelma lautakunnan vetoomuksesta:
Suomen kielen aseman heikentyminen tieteen ja ylimmän koulutuksen kielenä ei ole vain kulttuuriperintöön tai -arvoihin liittyvä kysymys, vaan sillä on monia yhteiskunnallisesti merkittäviä seuraamuksia. Yliopistojen tulee tarkkaan harkita, missä määrin, millä aloilla ja tutkintoasteilla englanninkielisen opetuksen lisääminen on järkevää ja mitä laajempia seuraamuksia päätöksillä on sekä suomalaisen yhteiskunnan että suomen kielen tulevaisuuden kanalta.
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ei voi enää suorittaa perustutkintoa äidinkielellään, jos se sattuu olemaan suomi. Jos yksikin ulkki sattuu oleman läsnä, suomalaiset eivät saa käyttää edes harjoitustöissään äidinkieltään. Nyt on tehty ensimmäinen kantelu oikeuskanslerille HY:n perustuslain vastaisesta menettelystä.
Näyttää siltä, että kansainvälisyyden vaatimukset ovat johtamassa suomalaisen tiedejulkaisemisen hiipumiseen. Miten käy suomenkielisen tieteen, jos suomeksi ei enää kannata (sanan eri merkityksissä) julkaista mitään?
Kielitoimisto muutti suositustaan. Kuva: Henrik Karlsson, Helsingin Sanomat 7.2.2014.
Vihdoin sai alkaa tekemään
Suomen kielen lautakunnan tammikuussa 2014 tekemä päätös hyväksyä alkaa tekemään -rakenne alkaa tehdä -rakenteen rinnalle yleiskielessä herätti runsaasti huomiota. Päätös sai kieliyhteisössä aikaan suorastaan myrskyn. Tässä katkelma lautakunnan suosituksesta:
Kieleen ja kielenkäyttöön liittyy kuitenkin aina myös asenteita ja mielipiteitä. Pitkän tradition ja tiukan kouluopetuksen vuoksi alkaa tehdä- ja alkaa tekemään -muotojen sopivuutta koskeva normi on irronnut laajemmasta yhteydestään ja normi ja sen hallinta ovat jopa alkaneet edustaa käsitystä hyvästä kielestä. Siksi normin muuttamiseen on suhtauduttu hyvin tunnepitoisesti.
Arvi Lind sanoi aikoinaan, että ”alkaa tekemään” -muoto hyväksytään suomen kieleen vain hänen kuolleen ruumiinsa yli. Nyt mielipide on lieventynyt.
– Ymmärrän ja hyväksyn, että kieli muuttuu ja kehittyy eikä se aina ole rappeutumista. Minua surettaa, että vanha hyvä kieliopin sääntö vesitetään, mutta onhan se silti edelleen oikea muoto. Ne jotka eivät tunne kieliopin sääntöjä voivat nyt sanoa myös alkaa tekemään, vaikka ei se hyvältä kuulosta, Lind toteaa.
Tunteita lietsoivat tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median ylireagointi, joskin mukana oli myös leikkimielistä irvailua. Normit ja säännöt luovat yhteisyyden ja turvallisuuden tunnetta: tiedetään, mitä tehdään. Normin horjuttaminen aiheuttaa epävakaan tilanteen, joka nytkin ilmeni yleisenä ärtymyksenä. Tärkeäksi koetun normin muuttaminen purkautui myös turhautuneina mielenilmauksina, kuten ettei millään muullakaan kieliohjeella olisi enää väliä, vaan ”nyt saa puhua ja kirjoittaa ihan miten haluaa”.
Tällä kertaa ei tavattu torilla vaan somessa. Kauppatorin ympäristöä vuonna 2014. Kuva: Juho Nurmi. Helsingin kaupunginmuseo.
Nykyään alkaa tekemään -muotoa näkee yhä useammin myös huolitelluiksi tarkoitetuissa kirjoitetuissa teksteissä. Vanhaa suositusta ei siis ole opittu koulussa niin hyvin, että sitä käytännössä aina noudatettaisiin. Opettamisen kannalta uusi suositus on helpompi: kumpikin kielessä olevista muodoista on hyväksyttävä myös yleiskielessä.
Ajan hahmo: kansa
Siitä lähtien kun politiikkaa on suomen kielellä tehty, on kansa ollut suomalaisen poliittisen kulttuurin avainkäsitteitä. Kansan nimeen vannoivat ensimmäiset fennomaanit, ja kansansuvereenisuuden ajatukselle perustuu Suomen nykyinen tasavaltainen hallitusmuoto. Vetoaminen kansaan ja kansan tahtoon on alusta alkaen muodostanut suomalaisen poliittisen retoriikan syvän pohjavirran – niin vahvan, että puolueet laidasta laitaan ovat julistautuneet kansan omaksi nimeään myöten. Kansan kaikkivaltiudesta ovat toimintansa oikeutusta ammentaneet niinkin erilaiset poliittiset liikkeet kuin Ruotsalainen kansanpuolue, Isänmaallinen kansanliike, Suomen kansan demokraattinen liitto, Liberaalinen kansanpuolue ja Perustuslaillinen kansanpuolue. Kiinnostavaksi tämän suomalaisten puolueiden kansaan samastumisen tekee, etteivät sitä ole harrastaneet vain äärilaitojen ”autoritaariset” liikkeet, vaan myös suomalaisen liberalismin lipunkantajat RKP ja LKP.
(Ilkka Liikanen: Kansa, teoksessa Käsitteet liikkeessä, toim. Matti Hyvärinen ym., Vastapaino, 2003)
Se, että kuvittelemme Suomen yhä refleksinomaisesti yhden kansan, kulttuurin ja kielen maaksi, on kuitenkin ongelma. Homogeeninen ”suomalainen Suomi” ei ole todenmukainen kuvaus yhteiskunnastamme, eikä ole sitä koskaan ollutkaan. Globaalin maahanmuuton myötä ajatus yhtenäiskulttuurista on yhä enemmän ristiriidassa todellisuuden kanssa, ja tuottaa siksi myös yhä enemmän ongelmia. Niistä kärsivät ilmeisimmällä tasolla ne, jotka eivät mahdu valkoisuuteen ja suomen kieleen sidottuun suomalaisuuden muottiin. Mutta ongelma koskee lopulta meitä kaikkia, jos haluamme ymmärtää yhteiskuntaamme ja itseämme, ja rakentaa aidosti tasa-arvoista Suomea. On siis aika siirtyä avoimempaan ja realistisempaan kuvaan suomalaisuudesta.
Kansaa Helsingin Senaatintorilla suurlakon aikana 30.10.-6.11.1905. Kuvaaja tuntematon. Helsingin kaupunginmuseo.
Keskiolut R-kioskeihin -kansanliike Rautatientorilla Helsingissä 1980. Kuva: Harri Ahola. Helsingin kaupunginmuseo.
Kiinalainen uusivuosi Lasipalatsin aukiolla Helsingissä 2007. Kuva: Kari Hakli. Helsingin kaupunginmuseo.
Kollektiivisana kansa
Kansa-sanaa voi yleiskieltä kuvaavan Kielitoimiston sanakirjan mukaan käyttää monissa merkityksissä. Kansa viittaa esimerkiksi valtion väestöön, seudun asukkaisiin, rahvaaseen ja yleisöön.
Osa Kielitoimiston sanakirjan kansa-alkuisista sanoista.
Sellaiset sanat kuin perhe, aviopari, poikue, astiasto, kokoelma, kansa, nuoriso, yleisö ovat muodoltaan yksiköllisiä mutta tarkoittavat useammasta samantapaisesta jäsenestä koostuvaa kokonaisuutta. Niitä kutsutaan kieliopissa kollektiivisanoiksi.
Mikäs sen kansan suun tukkeaa...
Millainen maa, sellainen kansa. (Alatornio, A. Anundi, 1933)
Ruatti ruaalla musta kansa murkinalla. (Hausjärvi, O. Lindroos , 1936–1937)
Landsten kertoi olleensa
Tampereen maanviljelysnäyttelyssä, jossa ensimmäisen puheen piti
maaherra ja hän piti toisen ja kansa taputti kovasti.
(Riihimäki,
Väinö Salonen,
1936–1937)
Voettaen kansa palloo, ku Lahen sijat tappelusta.(Kiuruvesi,
A. Niskanen,
1932)
Kyllon kansa sorreeks tullu, ku ee ennee kelepoo ihvituohivirsut,
vaim pittää olla rovellaa olovasta tuohesta, tuumaili Ruokolahden
isäntä.
Ihvituohi = ei vielä oikein irti, sälöilee kirkottaessa. Rovellaan oleva = täydellisesti irtonaista.
(Kiuruvesi,
H. Martikainen,
1932)
Mut mitäs nää mei Suome herrat nää o kansa vihollissii.
Eräs kerjäläisukko se käyttää aina tätä lausetta.
(Kivennapa,
A. Munne,
1932)
Kansa käs o karttusata. (Laukaa, L. Leinonen, 1932)
Mikäs sen kansa suu tukkea. (Laukaa, L. Leinonen,1932)
Kansan konstikas alkuperä
Kielitieteilijät ovat keskustelleet kansa-sanan alkuperästä jo pitkään. Näin Jorma Koivulehto Virittäjässä 1976:
Ims. kansa-sanan etymologiointi on kokenut monia vaiheita. Germaaninen etymologia (goot. hansa jne.) on jo Vilhelm Thomsenin esittämä (1869). Thomsen katsoi myös lp. sanan ga^ge 'seura, talonväki; joukko; kansa' olevan samaa germ. lähtöä. Germ. etymologia hylättiin sittemmin, kun kansan vastineeksi esitettiin etäsukukielistä sanat votj. kuz, kuz 'pari' (kuzo, kiizo 'parillinen'), syrj. goz id. Lapin sana katsottiin nyt kansan alkuperäiseksi etymologiseksi vastineeksi. – –. Mikäli Lytkin on siis oikeassa – hänen rekonstruktiotaan ei liene vastustettu – meidän on rehabilitoitava Thomsenin germaaninen etymologia (Lytkin viittaa itse jo tähän: Lytkin 1964 s. 35).
Myös Suomen sanojen alkuperä -teoksessa (1992) esitetään alkuperästä kaksi mahdollisuutta.
Kansa-artikkelin osa Suomen sanojen alkuperä -teoksessa.
Murteissa kanssa!
Suomen murteiden sanakirjassa on paljon kansa-alkuisia sanoja (erikseen kansa substantiivina ja partitiivina merkityksessä ’kanssa’). Sanoja ovat esimerkiksi kansakoulukas, kansalaisliina, kansanhuone ja kansantyyki.
Kansanaika-sanasta annetaan sanakirjassa tällainen esimerkki: eihän ny olekkah se kansanaika (’jolloin työskenneltiin iltamyöhään’). Lausahdus on merkitty muistiin Iitissä.
Kyllä kansa tottuu?
Monet muistavat vielä 1970-luvulta Vennamoiden aforismin Kyllä kansa tietää. Nykyisten hallitsijoiden motoksi sopii paremmin Kyllä kansa tottuu.
Joulukuussa 1917 annettu itsenäisyysjulistus on lyhyt ja väkevä teksti. Yhtäältä se on suunnattu otsikon mukaisesti Suomen Kansalle; toisaalta se puhuu Suomen kansan suulla ja puolesta.
Innokas (mutta ilmeisesti pari keskeistä historiantuntia lintsannut) opettaja sai kuitenkin pian huomata, että Saksassa Volk on vaikea sana: Joko se kuulostaa auttamattoman vanhanaikaiselta tai sitten se tuo kiusallisella tavalla mieleen natsihallinnon. Siksi sitä ei juurikaan käytetä politiikassa.
Perussuomalaisten vaaliohjelma on hyvä esimerkki siitä, miten suostuttelevissa teksteissä nojataan kestämättömiin alkuoletuksiin. Vahvin oletus tässä tekstissä on se, että meillä on jokin yhteinen kansa, jolla on yksi graniittiin hakattu ja pirtin hirsiseinään naulattu kansallinen identiteetti.
Kun kansainvaellus näin vaeltaa poliitikkojen puheista mediaan ja kansalaisten kahvipöytiin, soisi hälytyskellojen soivan. Mitä me oikein kansalla ja vaelluksella sekä kansainvaelluksella kulloinkin tarkoitamme? Mitä me näillä valinnoillamme tavoittelemme? Onko mahdollisuutta valita toisin?
Maassa maan tavalla?
Kun joku sanoo julkisesti, että maassa on oltava maan tavalla, hän ei totea itsestäänselvyyttä vaan esittää vaatimuksen. Mutta onko joku asiasta eri mieltä?
Sananparret ovat usein käytettyjä täkyjä poliittisessa retoriikassa. Maassa maan tavalla on siksikin tehokas sanonta, että kukaan tuskin on asiasta aivan eri mieltä. Siitä huolimatta se on herättänyt voimakkaita intohimoja. Kun suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja käytti sitä kirjoittaessaan maahanmuutosta, hän tiesi, mitä teki.
Pakolaisleiri Algeriassa 2016. Kuva: YK.
Stereotyypit menettävät valtansa
Kun uutinen tai
novelli antaa homsilaisille kasvot, arabeja ja syyrialaisia koskevat
stereotyypit menettävät valtansa ja empatian loitolla pitäminen käy vaikeaksi.
Silloin lukija alkaa välittää siitä, mitä Homsin huumorintajuisille ihmiselle
on tapahtumassa. Myötätunnon herättäminen ei varmaankaan ole uutisten pyrkimys,
mutta ainakin minä haluan elää maailmassa, jossa systemaattista tappamista ei
voi noin vain taitella kokoon ja heittää paperikeräykseen.
Presidentti Risto Ryti lukee radiopuhetta 1941. Kuva: Valtion Tiedoituslaitos. Museovirasto.
...ALAISET! KANSALAISET! KANSALAISET! KANSALAISET! KANSALAISET! KANSALAISET! KANS...
Kansallisvaltioiden perinteisiin kuuluu, että valtionpäämies pitää kansalle, poliitikoille ja hallinnolle suunnattuja vuotuispuheita. Yhdysvalloissa liittovaltion tilaa koskevia puheita on pidetty jo vuodesta 1790. Perinteen pohjusti ensimmäinen presidentti George Washington, ja sittemmin Yhdysvalloissa puheet ovat saaneet vahvan aseman kansakunnan rakentajina. Puheita tutkitaan yliopistoissa yksityiskohtaisesti ja niiden sisältöjä opetetaan lapsille kouluissa. Legendaarisimmista puheista osataan katkelmia ulkoa. Kansallistunnetta rakennetaan vahvasti johtajan kautta. Myös Venäjän presidentti pitää aina vuoden alkupuolella kuuluisan federaation tilannetta ja tulevaisuutta luotaavan puheensa. Suomessa perinteen voi katsoa alkavan vuodesta 1935. Presidentti P. E. Svinhufvud puhui tuolloin radiossa kansallisen sovinnollisuuden viikon kunniaksi. Svinhufvudin puhe alkoi puhuttelulla, josta kehkeytyi uudenvuodenpuheen jämäkkä vakioaloitus: Kansalaiset!
Köyhää kansaa
Petu osoitti sormellaan puuliiteriin ja vaimot menivät sinne kumpikin. Tähystelivät ympärilleen, vaan eivät nähneet mitään.
”Ville!” huusi äiti.
Vastausta ei kuulunut. Mutta nyt, kun silmät olivat tottuneet hämärään, eroittivat he pojan nurkasta. Riidellen kiipeili äiti halkojen yli hänen luokseen.
”Vai et sinä vastaa, junkkari, vaikka huudetaan.”
Villellä oli suu täysi. Levollisesti hän katsoi tuleviin ja söi. Kädessä oli vielä kappale nuorta leivänsisustaa.
”Tuossa se nyt on”, sanoi Tiina Katri.
Äiti ryösti pojalta saaliin ja löi sormille.
”Mistä sinä sait? Petuko antoi? Elä itke, sano kauniisti, kun äiti kysyy, sano lapseni. Petuko antoi?”
”Petu, yhyy.”
”Mihinkäs Petu pani lopun?”
”Tuonne, yhyy.”
Hän osoitti sormellaan kumoon kaadettua korvoa ja rupesi vielä kovemmin itkemään, kun muisti kakkunsa, joka jäi äidin käteen.
Korvon alta löytyi leipä; mutta pelkkä kuori vaan oli jäljellä; sisusta kaikki kaivettu pois. Tiina Katri heitti siihen ylenkatseellisen silmäyksen.
”Olkoon”, hän sanoi, ”ehken tuosta sen köyhemmäksi tule”.
Vihaiselta hän kumminkin näytti, kun kääntyi menemään.
”Kyllä minä tämän sovitan, niinpian kuin vaan leipomaan pääsen”, puhui Mari hänen jälkeensä.
”Milloinkahan se päivä valkenee”, mutisi Tiina Katri
astuessaan liiterin ovesta pihalle.
Kivelän työlaitos ja köyhäintalo. Taivallahti, 1907. Kuvaaja tuntematon. Helsingin kaupunginmuseo.
Arkisuuden jaloutta ja muuta antielitististä retoriikkaa
Antielitistisellä retoriikalla on pitkä historia. Populistisiksi kutsutut poliitikot ovat perinteisesti samastuneet tavalliseen kansaan ja kosiskelleet tätä osoittamalla yhteisen vihollisen, korruptoituneen ja turmeltuneen eliitin. Myös taiteen ja viihteen alueella elitismin problematiikka on jatkuvasti pinnalla. Muiden muassa Spede Pasanen kävi päättymätöntä sotaa kulttuurieliittiä ja apurahataidetta vastaan ja mainosti elokuviaan ”taidevapaina”. Ylipäänsä tämänkaltaisia asetelmia rakennettaessa tavallinen kansa esitetään myönteisessä valossa: järjen, kohtuuden ja moraalin äänenä sekä lahjomattomana makutuomarina. Kärjistävä retoriikka esittää tietenkin tämän kansaksi kutsutun joukon myös varsin homogeenisena ja yksituumaisena toimijana. – –.
Antielitistinen mainonta korostaa siis arkisuuden jaloutta, mutta toisinaan saavat huomattavan roolin myös tavallisen ihmisen tapakulttuuriin liittyvät ongelmat. Jälkimmäisestä näkökulmasta antielitistisen mainonnan ydinidea onkin vapauttaminen. Karkeasti ilmaisten se antaa ihmiselle luvan olla osaamatta, tietämättä, ymmärtämättä ja piittaamatta. Esimerkiksi Dr. Oetkerin Pizzaburger-mainoksen miespäähenkilöille ruokailuvälineiden käyttö ja muu ruokapöytäetiketti ovat käsittämätöntä koketeerausta. Pizzaburgerin syöminen sormin sohvalla taas vapauttaa miehet tapakulttuurin kahleista. Speden hengessä antielitistinen mainonta antaa luvan olla pitämättä siitä, mistä kuuluisi pitää, eli siitä, mitä pidetään yleisesti hyvän maun ja hyvien tapojen mukaisena.
Kirjoja kansissa ja verkossa
Millaista kielitieteellistä ja muuta kieltä koskevaa kirjallisuutta 2010-luvulla on ilmestynyt? Tässä joitakin poimintoja sellaisista kirjoista, jotka ovat luettavissa Kotuksen kirjastossa:
Attityder till det globala i det lokala: finlandssvenskar om importord. Leila Mattfolk. Oslo: Novus forlag, 2011.
Finlandismer och språkvård från 1800-talet till i dag. Charlotta af Hällström-Reijonen Helsingfors: Finska, finskugriska och nordiska institutionen vid Helsingfors (Nordica), 2012.
Folkmålsstudier. 54. Utgivna av Hanna Lehti-Eklund, Camilla Lindholm och Caroline Sandström. Helsingfors: Universitetstryckeriet, 2015.
Genreanalyysi: tekstilajitutkimuksen käsikirja. Toim. Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä ja Mikko Lounela. Helsinki: Gaudeamus, 2012.
Genus i östra Nyland – från dialektutjämning till dialektmarkör. Caroline Sandström. Helsingfors: Finska, finskugriska och nordiska institutionen vid Helsingfors universitet, 2010.
Idiomien leksikaalinen kuvaus kielenkäytön ja vaihtelun näkökulmasta. Tarja Riitta Heinonen. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013.
Kielellä on merkitystä: näkökulmia kielipolitiikkaan. Toim. Hanna Lappalainen, Marja-Leena Sorjonen ja Maria Vilkuna. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010.
Kielemme kohtalo. Vesa Heikkinen ja Harri Mantila. Helsinki: Gaudeamus, 2011.
Kielenhuollon juurilla: suomen kielen ohjailun historiaa. Taru Kolehmainen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten keskus, 2014.
Kieli työssä: asiantuntijatyön kielelliset käytännöt. Toim. Marjut Johansson, Pirkko Nuolijärvi ja Riitta Pyykkö. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011.
Kielitoimiston kielioppiopas. Toim. Riitta Korhonen ja Sari Maamies. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2015.
Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. Päätoim. Salli Kankaanpää. Toim. Elina Heikkilä, Riitta Korhonen, Sari Maamies ja Aino Piehl. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013.
Kirjeet, kriittinen editio. Kirjoittanut Aleksis Kivi, toim. Juhani Niemi, Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma ja Jyrki Nummi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012.
Kullervo, näytelmä viidessä näytöksessä, kriittinen editio. Kirjoittanut Aleksis Kivi, toim. Jyrki Nummi, Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma ja Juhani Niemi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014.
Language use in public administration. Theory and practice in the European states. Ed. Pirkko Nuolijärvi and Gerhard Stickel. Budapest: European Federation of National Institutions for Language, 2016.
Myndighetstexter ur medborgarperspektiv: rapport från Nordisk klarspråkskonferens i Helsingfors 21–22.11.2013. Redigerad av Maria Andersson, Eivor Sommardahl och Aino Piehl. Helsingfors: Institutet för de inhemska språken, 2014.
Oikeuskieli ja säädöstieto = Rättsspråk och författningsinformation: suomenkielinen lakikirja 250 vuotta = den finskspråkiga lagboken 250 år. Toim. Heikki E.S. Mattila, Aino Piehl ja Sari Pajula. Helsinki, Suomalainen lakimiesyhdistys, 2010.
Pariisista Papukaijannokkaan. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013.
Puheen illuusio suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Liisa Tiittula, Pirkko Nuolijärvi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013.
Puheesta tekstiksi: puheen kirjallisen esittämisen alueita, keinoja ja rajoja. Toimittaneet Liisa Tiittula ja Pirkko Nuolijärvi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016.
Päivä päivältä enemmän ja enemmän: Suomen toistokonstruktioita. Matti Räsänen. Helsinki, Helsingin yliopisto, 2010.
Rudimenta linguae finnicae breviter delineata: suomen kielen varhaiskielioppi ja sen tausta. Toim. Petri Lauerma. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012.
Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja 1: A–K. Päätoim. Erkki Itkonen. Päätoim./toimitussihteeri Ulla-Maija Kulonen. Toim. Reino Peltola, Marita Cronstedt, Eino Koponen, Meri Puromies, Klaas Ph. Ruppel ja Satu Tanner]. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2013.
Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja 2 : L–P. Päätoim. Ulla-Maija Kulonen, toimitussihteerit Eino Koponen ja Satu Tanner. Toim. Kirsti Aapala, Riho Grünthal, Erkki Itkonen, Maria Laurila, Meri Puromies ja Klaas Ph. Ruppel. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2013.
Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja 3 : R–Ö. Päätoim. Ulla-Maija Kulonen. Toimituspäällikkö Satu Tanner. Toim. Kirsti Aapala, Sani Alatalo, Eino Koponen, Maria Laurila, Meri Puromies, Klaas Ph. Ruppel ja Leena Sarvas. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2013.
Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma. Helsinki: Kuurojen liitto, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.
Uusi kieliopas. Terho Itkonen ja Sari Maamies. Helsinki: Tammi, 2011.
Vaaguno! Suomen romanikielen alkeet. Kimmo Granqvist. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2011.
Vauro! Suomen romanikieltä edistyneemmille. Kimmo Granqvist. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2012.
2010-luvulla verkkojulkaisut ovat olleet yhä merkittävämpi osa Kotuksen julkaisutoimintaa.
- 1900-luvun alkupuolella murretta keränneiden amatöörien kieli-identiteetti. Anneli Hänninen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2011.
- Asutusnimihakemisto. Vastaava toimittaja: Tiina Manni-Lindqvist. Toimittaja: Elina Wihuri. IT-asiantuntijat: Outi Lehtinen ja Jari Vihtari. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2016.
- Directions in Urban Place Name Research. Compiled by Terhi Ainiala and Jani Vuolteenaho. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2011.
- Elämän ja kuoleman tekstit. Kirjoittaminen sosiaali- ja hoitotyössä. Toim. Ulla Tiililä ja Kati Karvinen. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2017.
- Etunimien taivutus. Vastaava toimittaja: Sirkka Paikkala. Toim. Lasse Hämäläinen, Minna Pyhälahti, Helinä Uusitalo, Sonja Valkeinen ja Elina Wihuri. Verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2014.
- Finska språkets framtid – Ett språkpolitiskt handlingsprogram. Forskningscentralen för de inhemska språken och dess finska språknämnd i samarbete med institutionen för finska och inhemsk litteratur vid Helsingfors universitet. Helsingfors: Forskningscentralen för de inhemska språken, 2010.
- Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käytäntöä. Toim. Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2012.
- Hyvän virkakielen toimintaohjelma (Sammandrag: Klart myndighetsspråk – ett handlingsprogram). Työryhmä: Pirkko Nuolijärvi (puheenjohtaja), Aino Piehl (sihteeri) ja Matti Räsänen (sihteeri) et al. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto, 2014.
- Ideologi, identitet, intervention. Nordisk dialektologi 10. Redigerad av Jan-Ola Östman, Caroline Sandström, Pamela Gustavsson och Lisa Södergård. Helsingfors: Nordica, 2017.
- Kielenhuollon juurilla: Suomen kielen ohjailun historiaa. Taru Kolehmainen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten keskus, 2015.
- Kielenkäyttäjä muuttuvissa instituutioissa ‒ The language user in changing institutions. Toimittaneet Anna Solin, Johanna Vaattovaara, Niina Hynninen, Ulla Tiililä ja Taru Nordlund. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA, 2016.
- Kielitieteen ontologia KTO. Kotuksen Kielitieteen asiasanasto on ontologisoitu, ja se on julkaistu Kansallisesssa ontologiakirjastopalvelussa ONKIssa. Ontoligisointi tehtiin Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston Semantic Web 2.0 FinnONTO 2.0 -hankkeeessa, jossa Kotuskin on mukana. Kotuksessa ontologisoinnista vastasi Anna-Liisa Kristiansson ja tutkimushankkeessa Tuomas Palonen ja Katri Seppälä.
- Klarspråk i kommunen – en skrivhandledning. Eivor Sommardahl. Helsingfors: Finlands kommunförbund och Institutet för de inhemska språken, 2012.
- Kristityn vaellus varhaisnykysuomen merkinnässä – Jakob Johan Malmbergin suomennosten kielellinen kehitys 1800-luvun kirjasuomen murroksessa. Petri Lauerma. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2012.
- Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi. Kimmo Granqvist. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2011.
- Miten kuvata muutosta? Puhutun kielen tutkimuksen lähtökohtia murteenseuruuhankkeen pohjalta. Pirkko Nuolijärvi, Marja-Leena Sorjonen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.
- Perspektiv på lexikografi, grammatik och språkpolitik i Norden. Redaktörer Caroline Sandström, Ilse Cantell, Eija-Riitta Grönros, Pirkko Nuolijärvi och Eivor Sommardahl. Helsingfors: Institutet för de inhemska språken, 2015.
- Pien-Savon pohjoisosan maantarkastusluettelo vuosilta 1562–1564. Toim. Timo Alanen. Verkkotoim. Jari Vihtari ja Raija Miikkulainen. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.
- Se tavallinen Virtanen. Suomalaisen sukunimikäytännön modernisoituminen 1850-luvulta vuoteen 1921. E.Summary: The ordinary Virtanen: the modernization of the Finnish surname practises from the 1850s to 1921. Sirkka Paikkala. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2016.
- Sukunimien taivutus. Vastaava toimittaja: Sirkka Paikkala. Toim. Elina Wihuri. Verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2011.
- Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma. Kuurojen Liitto ry ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki: Kuurojen Liitto ry ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010. Viittomakielinen verkkojulkaisu.
- The Finnish Language in the Digital Age. Suomen kieli digitaalisella aikakaudella. Pirkko Nuolijärvi, Aino Piehl et al. Springer, 2012.
Sanakirjoja verkkoon
Verkossa on 2010-luvulla julkaistu useita Kotuksen sanakirjoja. Kielitoimiston sanakirjan uusi sähköinen versio julkaistiin marraskuussa 2014.
Uusi versio on historiallinen: sanakirja julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa verkossa vapaasti luettavaksi. Sanakirja on siis tämän jälkeen periaatteessa kaikkien ulottuvilla ja yhtä lähellä kuin lähin nettiyhteys.
Klikkaamalla kuvaa pääset Kielitoimiston sanakirjaan.
20-osaiseksi suunnitellusta Suomen murteiden sanakirjasta ehti ilmestyä kahdeksan noin tuhannen sivun laajuista painettua osaa ennen kuin sen julkaiseminen siirtyi verkkoon vuonna 2012.
Suuri muutos on se, että verkkoon siirtymisen yhteydessä sanakirjaan on voitu sisällyttää myös toimitustyössä laaditut havainnolliset levikkikartat.
Klikkaamalla kuvaa pääset Suomen murteiden sanakirjaan.
Vanhan kirjasuomen sanakirjaa alettiin julkaista verkossa vuonna 2014. Verkkoon lisättiin vuoteen 2017 mennessä myös aikaisemmin vain painettuna ilmestyneet osat.
Tiedon löytymistä helpottaa myös linkitys; esimerkiksi sanakirja-artikkelien lähdekoodeista on linkit asianomaisten teosten lähdetietoihin.
Klikkaamalla kuvaa pääset Vanhan kirjasuomen sanakirjaan.
Kielenhuollon juurilla
Vuonna 2014 julkaistiin Taru Kolehmaisen kirja Kielenhuollon juurilla. Suomen kielen ohjailun historiaa. Kirjassa selvitetään nykyisten kielenhuollon suositusten taustaa.
Kuinka haltia voitti haltijan? Millaista kiistaa käytiin kehon ja ruumiin välillä? Milloin essästä tuli ässä? Entä miten alkaa tekemään pääsi lopulta yleiskielen ilmaukseksi?
Yksittäisten ohjeiden historian ohella teoksessa käsitellään kielilautakuntien, Kielitoimiston, Kielikellon ja kielioppaiden sekä kielenhuollon vaikuttajien historiaa. Lisäksi tarkastellaan suomen kielen huollon periaatteita ja niiden yhteyttä kielenohjailun kansainvälisiin aatteisiin.
Klikkaa kuvaa siirtyäksesi Kielenhuollon juurilla -kirjan verkkoversioon (2015).
Selvityksen tarve lähti usein kielineuvonnassa esitetystä kysymyksestä. Näin Kolehmainen muistelee Kielikellon numerossa 3/2014:
”Ensimmäinen taisi koskea kielten nimien kirjoittamista: miksi suomen kieli eikä suomenkieli? En keksinyt ohjeelle kielellistä perustetta silloin enkä myöhemminkään, ja huomasin yllätyksekseni, ettei se ollut selvä asia 1900-luvun alkupuolen kielimiehillekään.”
Genrekirjoa kirjoissa
Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja pureutuu teemaan erityisesti teorioiden ja metodien kannalta. Kirja sisältää laajan johdantoartikkelin, monipuolisen katsauksen genreä lähellä oleviin käsitteisiin, neljäosaisen metodiartikkeleiden kokonaisuuden ja 37-osaisen tieteenalakatsausosan. Erittäin laaja lähdeluettelo tarjoaa omalaatuisen lukukokemuksen sekin. Hakemistoista on apua kokonaisuuden hahmottamisessa, ja Tekstilajit-hakemisto näyttää parilla silmäyksellä, miten luovia olemme genrejemme nimeämisessä.
Käsikirja ei ole ainoa Kotuksen genretuotoksista. Käsikirjan sisarteoksena kesällä 2012 ilmestynyt verkkojulkaisu Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käytäntöä ottaa lähtökohdakseen eri elämänalueet ja niille tyypilliset tavat tuottaa, välittää ja tulkita merkityksiä. Teoksia ovat toimittaneet Kotuksen tutkijat vuodesta 2006 lähtien. Tutkimushankkeen tuloksena ilmestyi jo 2009 artikkelikokoelma Kielen piirteet ja tekstilajit. Vaikuttavia valintoja tekstistä toiseen.
- Vesa Heikkisen puheenvuoro Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja -teoksen julkistamistilaisuudessa (Kotus, 28.2.2012, pdf)
- Genreanalyysi: tekstilajitutkimuksen käsikirja (teoksen esittely)
- Genreanalyysi: tekstilajitutkimuksen käytäntöä (teoksen esittely)
Kansi: Jukka Aalto, Armadillo Graphics.
Tunnemuurit ja muita genrepulmia
Kielikellossa 4/2012 esitellään monenlaisia ongelmia, joita kielenkäyttäjillä voi olla genrejen kanssa. Tässä kaksi esimerkkiä:
Aiheiden, arvojen ja roolien törmäys. Poliitikko
levittää Facebookissa rasistista tekstiä ja joutuu vastaamaan
rasismisyytöksiin. Hän vetoaa lehtihaastattelussa huumoriin ja siihen,
että häntä on tulkittu väärin. Keskusteluissa kannattajiensa kanssa hän
jatkaa vitsailua. Kaikista asioista ei kuitenkaan yleisen käsityksen
mukaan ole paikallaan vitsailla.
Tunnemuurit. Toisinaan näkee ja kuulee voimakkaita genreihin liittyviä tunteenpurkauksia ja tekstilajien arvottamista. Vihaan lakeja. En kestä turhanpäiväisiä osastonkokouksia! Voimakkaat tunteet saattavat estää kyseistä henkilöä osallistumasta aktiivisesti itselleen tai yhteisölleen tärkeiden asioiden käsittelyyn. Tunnemuurit pitäisi pystyä ylittämään. Osallistumalla vastenmieliseen genreen sitä olisi ehkä mahdollista muuttaa.
Videot verkkosanakirjojen käytön tukena
Kotus on julkaissut käyttöopastusvideoita, joiden avulla verkkosanakirjojen hakumahdollisuudet ja sanakirjojen erilaiset käyttötavat tulevat tutuiksi. Kielitoimiston sanakirjan käyttöopastusvideoilla esitellään muun muassa, kuinka kohdistaa haku koko sanakirjaan eikä vain hakusanoihin ja kuinka tarkastaa sanan taivutus.
Vanhan
kirjasuomen sanakirjan käyttöopastusvideolla kerrotaan muun muassa, miten löytää kiinnostavan erikoisalan sanastoa ja mitä iloa on erilaisista jäsennysnäkymistä.
Kotus-kanavalla Youtubessa on lisäksi julkaistu muun muassa Kotuksen palveluita esitteleviä videoita, vlogeja, haastatteluja ja Nauhoitearkiston aarteita.
2010-talet: Pipsa, mössöron och kronklata publiceras på nätet
Under 2010-talet blev de flesta av Språkinstitutets ordböcker digitala. I dag kan du fritt botanisera i finlandssvenska dialekter, finska dialekter, finlandismer, äldre finskt skriftspråk, karelska och ett antal flerspråkiga ordböcker på nätet.
Kielitoimiston ohjepankki sisältää keskeisimmät kieli- ja nimiohjeet
Kielitoimiston ohjepankki julkaistiin huhtikuussa 2015. Ohjepankki sisältää keskeisimmät kieli- ja nimiohjeet muun muassa Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta, Kielitoimiston nimioppaasta ja Kielitoimiston kielioppioppaasta.
Klikkaamalla kuvaa pääset Kielitoimiston ohjepankkiin.
Ohjeiden hakemisesta on haluttu tehdä mahdollisimman helppoa. Toisaalta palvelusta voi etsiä vastausta johonkin tiettyyn kysymykseen, toisaalta selailla ohjeita aiheen mukaan ja tutustua itseään kiinnostavaan aihepiiriin laajemmin. Vaikkapa hakusanalla vinoviiva löytyy ohje vinoviivan erilaisista käyttötavoista esimerkkeineen. Selaileva käyttäjä taas voi katsella ohjeita luokituksen perusteella. Esimerkiksi luokka Viivat sisältää kaikki ohjeet, jotka koskevat ajatusviivaa, yhdysmerkkiä, kenoviivaa, vinoviivaa ja vuorosanaviivaa.
Yhdyssana vai ei? Sitä on aprikoinut moni ohjepankin käyttäjä. Vuoden 2017 alkuvuoden luetuimpien ohjeiden joukossa ovat myös ohjeet kirjeen aloittamiseen ja lopettamiseen:
1. Yhdyssana vai ei: nurin päin vai nurinpäin?
2. Kirjeen lopetus
3. Yhdyssana vai ei: suomen kieli, suomenkielinen
4. Lyhenneluettelo
5. Lyhenteet
6. Kirjeen aloitus
7. Pronominit: joka vai mikä?
8. Suomen mestaruus, Suomen-mestaruus, suomenmestaruus
9. Yhdyssana vai ei?10. Tyyli- ja oppisuuntien sekä ajanjaksojen nimitykset
”Tää kertoo kahest kesyst variksest”
Kieltä käsitteleviä yleistajuisia kirjoja on ilmestynyt 2010 useita. Yksi näistä on Erkki Lyytikäisen teos Sanotaan tyyliin näin: kirjoituksia kielen ilmiöistä (Gaudeamus, 2016). Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsi sen marraskuussa 2017 kuukauden kirjaksi.
Kirjan päättää kirjoitus ”Puku ja puheenparsi”. Siinä Lyytikäinen käy läpi merkittäviä tapauksia, jotka ovat vaikuttaneet hänen kielitietoisuuteensa ja kielikäsityksiinsä. Yksi tapaus on oppikoulun toiselta luokalta, kuudes kouluvuosi siis menossa:
Äidinkielen tunnilla oli vuorossa esitelmän pito. – –. Aloin paukuttaa, ja kohta opettaja keskeytti. En ollut kirjoittanut esitelmääni otsikkoa, aloin vain lukea lopottaa suoraa tekstiä.
”Hei Erkki, odotahan vähän. Mistä esitelmäsi kertoo?”
”Tää kertoo kahest kesyst variksest”, vastasin totuudenmukaisesti.
”Niin Erkki, täällä koulussa ja ainakin äidinkielen tunnilla me puhumme kirjakieltä. Siis: esitelmä kertoo kahdesta kesystä variksesta”, opettaja ohjasi hienovaraisesti.
Se oli nolo paikka esitelmöitsijälle. Taas tunsin itseni lapselliseksi. En tosiaan ollut siihen mennessä ymmärtänyt, että kirjakielen käytön vaatimus ulottui myös puheeseen, asiointipuheeseen. – –. Tällaisten tilanteiden kautta me kirjakieleen kasvamme, rajoja tunnustelemalla.
Erkki Lyytikäinen. Kuva: Eevaliisa Lyytikäinen.
Lyytikäinen on tehnyt pitkän uran murteiden parissa. Vuonna 2013 ilmestyi hänen, Jorma Rekusen ja Jaakko Yli-Paavolan toimittama Suomen murrekirja (Gaudeamus). Kirjassa esitellään päämurrealueista yleistuntomerkit ja pitäjien erityispiirteitä. ”Kokonaisuutena teos on eräänlainen mosaiikki menneen maailman elämästä”, kertoo kustantaja kirjan esittelytekstissä. Murrenäytteitä voi kuunnella Kotuksen verkkosivuilla.
Kum mä muistaasim minkälaisia mä laulaasin...
Kotuksen verkkosivujen Puhetta pitäjistä -palstalla julkaistaan murrenäytteitä pitäjittäin. Tässä Alahärmän näyte, äänessä Kustaa Etelämäki: ”Kum mä muistaasim minkälaisia mä laulaasin sullen nim minä laulaasin.”
Sanoin saavutettu -sivujen toimitus
Vesa Heikkinen, päätoimittaja
Sivuston tekemiseen ovat osallistuneet monet Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoista.
Sanoin saavutettu -sivut olivat osa Suomi 100 -ohjelmaa. Myös Nimiarkiston digitalisointihanke oli osa juhlavuoden ohjelmaa.