Kotuksen kevätkimara
Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat ovat vuosien varrella kirjoittaneet monenlaisista pääsiäiseen ja vappuun sekä yleisemmin kevääseen liittyvistä asioista. Tässä poimintoja verkkosisällöistämme.
Keväthanget. Kuva: Vesa Heikkinen.
Kevät on suhteellisen vanha omaperäinen sana. Toinen vanha kevättä tarkoittanut sana touko on säilynyt suomen kielessä maaviljelijän keväisiä töitä tarkoittamassa ennen kaikkea yhdyssanoissa: toukokuu, toukotyöt.
- Kevät (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
- Kevät (Suomen etymologinen sanakirja)
- Touko (Suomen etymologinen sanakirja)
Kevät-alkuisia luontopaikkojen nimiä on Nimiarkiston kokoelmissa vähän. Joskus paikkoja on kuvailtu aurinkoisiksi. Kevätsalmessa lumi on sulanut aikaisin, ja Kevätkoskessa ja Kevätpurossa on ollut vettä erityisesti keväisin.
Pääsiäisenä päästään?
Pääsiäiseen liittyy päivä ja perinne poikineen. Ota sanasto haltuun häntätorstaista rasvalaskiaiseen.
On suo seitsentä virstaa, silta suon päässä, patsas sillan päässä ja patsaan päässä kultainen omena.
Arvoituksen ”seitsentä virstaa” viittaa laskiaisen ja pääsiäisen väliseen seitsemän viikon ajanjaksoon, paastonaikaan. Sana paasto on lainattu suomeen joko muinaisruotsista tai muinaisvenäjästä.
Ensimmäinen paastopäivä on laskiaistiistain jälkeinen päivä eli tuhkakeskiviikko. Päivän nimitys sekä suomessa että monissa muissa kielissä on käännöslaina ja perustuu latinankieliseen nimitykseen dies cineris ’tuhkapäivä’. Säkkiin ja tuhkaan pukeutuminen oli ikivanha surun ja katumuksen ilmaus. Tuhkakeskiviikon perinteisiin kuuluikin, että katolinen pappi sirotteli tuhkaa syntejään julkisesti katuvan päähän ja teki ristinmerkin hänen otsaansa.
Lounas. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.
Usein ajatellaan, että pääsiäisenä päästään siitä, mihin laskiaisena on laskeuduttu. Laskiaisena laskeudutaan ainakin paastoon ja pääsiäisenä paastosta taas päästään.
Palmunoksia
Palmusunnuntain kirkollinen perusta on evankeliumiteksteissä, jotka kertovat Jeesuksen viimeisestä saapumisesta Jerusalemiin. Kansa tervehti häntä palmunoksin. Suomeen palmu on tullut ruotsin kautta ja säilynyt monin paikoin tarkoittamassa joko pajunoksaa, pajua tai pajun kukintosilmua.
Pääsiäissanojen takana
Trulli on ruotsin troll, ja pasha tarkoittaa myös pääsiäistä. Pääsiäissanojen alkuperää on selvitetty Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -palstalla.
Kevätillan valossa. Kuva: Vesa Heikkinen.
Pääsiäistä edeltävän kiirastorstain nimitys on lainaa ruotsista, ja se tarkoittaa alkuaan oikeastaan ”puhdistustorstaita”.
Malkoja ja tikkuja
Kun meillä näin ollen oli jo kolme alkusointuista päivännimeä, kellokeskiviikko, pitkäperjantai ja lankalauantai, ovat maanantai ja tiistai saaneet lisänimensä pelkän alkusoinnun perusteella ilman mitään esikuvaa. – – Suomessa maanantai ja tiistai saivat alkusointuiset nimet malkamaanantai (tai maakkomaanantai) ja tikkutiistai (tai tiukkutiistai). Kansanomaiset selitykset malkamaanantaille tarjoavat halonhakkuuta (vaikka malka ei ole polttopuu vaan kattorakennelmiin kuuluva riuku) ja sytykkeeksi vuoltuja tikkuja, jotka erityisesti tikkutiistaina vuoltuina olisivat erityisen toimivia.
Juhlavaa ja hengellistä oikeinkirjoitusta
Suomessa juhlapäivien nimet kirjoitetaan pienellä
alkukirjaimella. Hyvää pääsiäistä ja
iloista vappua! Pienellä ja yhteen tulevat myös vapunpäivä ja vapunaatto.
- Riitta Eronen: Hyvää pääsiäistä, iloista vappua! (Kuukauden kielijuttu, 4/2007)
- Minna Salonen: Vappu ja vappu (Kielikuvastin, 2008)
- Alkukirjain: juhla- ja merkkipäivien nimet (Kielitoimiston ohjepankki)
Hengellisissä teksteissä ei aina ole noudatettu yleisiä kielenhuollon ohjeita, kun on tehty valinta ison ja pienen alkukirjaimen väliltä. Kirkollisten kirjojen (Raamattu, virsikirja, kirkkokäsikirja) uudistustyössä on tullut vastaan monia alkukirjaimiin liittyviä ongelmia.
Nokastaan noita tunnetaan
Pääsiäinen on myös noitien aikaa. Noitiin liittyy paljon uskomuksia ja sananparsia. Nokka kohti taivasta!
Nokastaan noita tunnetaan ja liikkuvasta nenästään (O. Sirpoma, Hausjärvi)
Kiärtää kun noita kirkommaata (H. Liimakka, Isokyrö)
Vieras on noita talos (A. Paavolainen, Kivennapa)
Onhan täs ollu noita-akkakii tos
Noita näkyy myös nimistössämme. Iittiläinen Adolf Nyström (s. 1872) kertoi kesäkuussa 1960 haastattelija Aino Vallille tarinan Noidanniemen nimen synnystä. Verkkovuoren noita väistyi toisen noidan tieltä, lohkaisi Sääsniemen kärjen kalliosta suuren kiven ja seilasi sillä Noidanniemeen. Kivi on vielä Noidanniemessä Iitin kirkonkylässä.
”Onhan täs, onhan täs, ollu noita-akkakii tos. Ja se suurel kivel – se ol vissii, se ov vissii jotai kolomem metrii kanttihii, ja noim paksu – otti tost Sääsniämen kärest ja men Noilanniämee. Ja Noilanniäntä kuttutaa noilan, sit vast ku sin-, siäl ol se noita joka läks täält.
Ens se ol täs Verkkovuares mut siit tähä Verkkovuareh tul toinen noita ja, niillet tul riita, se men siit Sääsniämen kärkee. Ja sit se otti kiven siält jolla se men Noilanniämee.
Ja, ja se on, se on nii suur kappale ja se on mitattu se on, Sääsniämen käröst kalliost pois se om mitattuj ja, se oj justii siihis sopiva, se kiv ja siäl on mitattu. Että mikäs sen sinne olis viäny ja siint on matkaa.”
Lintuja, kukkia ja enteitä
Entisaikojen ihmiset panivat pääsiäisenä merkille myös tärkeitä enteitä. Pääsiäisen säästä ennustettiin karjaonnea: ”Jos Päsiäis Päiwänä wähä sataa, wähä Eläimen elätystä sinä wuonna tule, mutta jos samana päiwänä on kaunis Sää, Paljon woita saadan sinä tulewana wuotena”. Koko kevään sään on myös uskottu kertovan tulevasta kesästä: ”Kaunis kewät, myrskyinen kesä”.
Keväinen järvenselkä. Kuva: Vesa Heikkinen.
Osa kansanperinteen viisauksista on tulkittavissa kaksimielisiksi. Saimaalla on valistettu kansaa näin: ”Kun sa kuulet kullin iänen, älä mene järven jiälle.” Kulli viittaa ainakin Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa kuoviin, ehkä kuikkaankin. Kulli on kullittaja, joka ääntelee jotensakin ”kulliit, kulliit, kulliit” tai ”kuuli, kuuli, kuuli”.
Suomen murteiden sanakirjaan on merkitty muistiin tällainenkin lausahdus: ”Siit tulloo kesä ko kulli laulaa.” Kun kullin huuto kuuluu keväiseltä järvenselältä, on paras pysyä poissa jäiltä.
Rentukoita. Kuva: Riitta Korhonen, Kotus.
Rentukoita – rentukoita kaikkialla
Keväällä, eteläisessä Suomessa jo vapun tienoilla, saamme ihailla keltakukkaisten rentukoiden värikkyyttä muuten vielä harmaassa luonnossa. Rentukka kuuluu leinikkikasveihin, ja se kasvaa maassamme kosteilla paikoilla. Rentukan latinankielisessä nimityksessä Caltha palustris latinan paluster merkitsee suoperäistä, suolla kasvavaa, calathus puolestaan merkitsee mm. maljaa.
Vilukukkia
Suurin osa vuokkojen kansanomaisista nimityksistä viittaa niiden kukkimisaikaan. Laajalti eteläisessä Suomessa on vanhastaan puhuttu vilukukista, Sydän-Hämeestä Kannakselle ulottuvalla vyöhykkeellä puolestaan kylmänkukista. Molempia nimityksiä on käytetty sekä valko- että sinivuokosta ja myös kangasvuokosta.
Kevään ensimmäinen sinivuokko. Kuva: Vesa Heikkinen.
Kewä päiwän tasaus
Mitä kevätpäiväntasauksena tasaantuu? Silloin ollaan joka tapauksessa jo kevään korvalla, eli missä? Itse kevät on sanana ainakin kolmatta tuhatta vuotta vanha. Viikon vinkkiin on koottu keväistä kielitietoa.
Metsähanhia. Kuva: Vesa Heikkinen.
Kellot kohti kesää
Sosiaalisessa mediassa levitetään keväisin ja syksyisin vuodesta toiseen viestejä, joissa kellojen siirtelyllä leikitellään. Abstraktia ajan hallitsemista ja muuttamista kuvaa kellojensiirtelyilmausta kuvitetaan konkreettisilla kelloesineiden siirroilla.
Kelloja tosiaan voi siirtää monin tavoin. Mutta onko ajan siirtäminen, tai peräti siirteleminen, mahdollista millään tavalla?
Rakkaalla linnulla monta nimeä
Muuttolinnut palaavat! Monen kevät alkaa siitä, kun ensimmäisen kerran kuulee peipposen laulun tai näkee laulujoutsenten etsivän sulapaikkaa joesta, järvestä tai merestä. Linnut ovat kiinnostaneet myös kielentutkijoita.
Pii pii pikkuinen peikko!
Onko se lintu? On! Sivuillemme on tietoa sanojen hanhi, joutsen, kiuru ja leivo, koskelo, kottarainen, kurki, peippo, rastas, sääksi sekä tiltaltti alkuperästä.
Keväiset kurjet Helsingissä matkalla kohti pohjoista. Kuva: Vesa Heikkinen.
Töhnämuna ja muita kevään herkkuja
Töhnämuna. Semisomeummikko
eli keskustelupalstoilla vähemmän viihtyvä lingvisti bongaa töhnämunat ja muut someilmiöt Facebook-virtaan
syötetyistä uutisotsikoista. Töhnämunat
hyppäävät silmille. Lingvisti innostuu munista ja kirmaa vikkelästi kirjaamaan töhnämunat, möhnämunat, mönjämunat, töhnikset, möhnikset ja mönjikset
Kotuksen uudissanatietokantaan.
_ja_ruohoa._Kuva_Suvi_Syrjanen.jpg)
Karkkimunia ruoholla. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Mämmikouria
Nykyään mämmi kuuluu pääsiäisajan ruokapöytään kaikkialla
Suomessa. Sata vuotta sitten mämmiä syötiin lähinnä Varsinais-Suomessa,
Satakunnassa, Uudellamaalla ja Hämeessä, jotka olivat keskiajalla katolisen
kirkon aluetta. Mutta miten mämmiin liittyvät rotso ja muikuri? Entä millainen
on mämmikoura?
Simasuita
Kevät on myös siman aikaa. Vanhimmat sanakirjat antavat
sanalle sima vain merkitykset
’kukkien makea neste, hunaja’. Kukkien nesteestä tai hunajasta juomaksi sima
näyttää muuttuneen Elias Lönnrotin päätelmien johdosta.
Nälkä tulee kello kourassa
Ruokasanasto kaikessa kansainvälisyydessään kiinnostaa monia. Kielikellon arkistossa on paljon ruoka-aiheisia juttuja. Tutustu erityisesti ”Ruokakelloihin” eli Kielikellon ruokia käsitteleviin erikoisnumeroihin: 2/1983, 4/1997 ja 1/2007.
Kuravettä päälle!
Kuukauden nimen alkuosa huhti- on i-johtimen avulla johdettu vanhasta kaskea tai kaskimaata tarkoittavasta sanasta huhta. Sanaa huhta on käytetty vanhastaan laajalti suomen länsimurteissa ja Keski-Suomessa (osassa itämurteita asuna on huuhta).
Tallinnalainen tori tulppaaneita tulvillaan. Kuva: Vesa Heikkinen.
Kukapa ei olisi aprillina eli huhtikuun ensimmäisenä päivänä narrannut jotakuta katsomaan olematonta, uskomaan mahdotonta tai juoksemaan turhaan. Aprillipäivänä narraaminen on luvallista, eikä narrattavalla ole oikeutta suuttua. Sana aprilli juontaa juurensa ruotsin kautta latinankielisestä sanasta aprilis ’roomalaisten 2. kuukausi, huhtikuu’.
Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi 1. huhtikuuta 1977 Jyväskylään Tourulantien varteen asennetusta uraauurtavasta tutkakamerasta, joka oli edellisenä päivänä mitannut liikennenopeuksia ja valokuvannut rekisterikilpiä aamulla kello 6–9 ja iltapäivällä kello 14–16. Viiden mittaustunnin aikana oli kirjattu yli 260 sallitun 50 kilometrin tuntinopeuden ylittänyttä autoa, jotka kaikki olivat lehden mukaan poliisin tiedossa. Koska kyseessä oli ensimmäinen ratsia uudella tutkakameralla ja rikkomusten runsas määrä oli aiheuttanut poliisille ruuhkaa, kaikki Jyväskylän poliisilaitokselle saman päivän aamuna yhdeksältä oma-aloitteisesti ilmoittautuneet selviäisivät ylinopeudestaan huomautuksella. Ne, jotka eivät tunnustaisi tekoaan, saisivat postitse sakkolapun normaaliin tapaan.
Aprillipäivän
uutinen sai kymmenet ihmiset ilmoittautumaan joko tulemalla Jyväskylän
poliisiasemalle tai soittamalla. Poliisilaitoksen keskus ruuhkautui
ylinopeustunnustuksista. Pilauutinen pahastutti osan uutiseen
uskoneista, ja Keskisuomalainen sai yhden matkakorvausvaatimuksen turhaan tehdystä yli sadan kilometrin ilmoittautumismatkasta.
Tomi Visakko & Eero Voutilainen 2012: Aprillipila tekstilajina. Artikkeli on ilmestynyt teoksessa Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käytäntöä.
Vappu vippu villahäntä
Toukokuun ensimmäinen päivä on kirkollisesti pyhitetty englantilaissyntyiselle nunnalle, pyhimyskuningas Rikhardin tyttärelle Walburgalle – suomalaisittain Valpurille tai Vapulle – joka keskiajalla levitti kristinuskoa Saksassa ja perusti Heidenheimin luostarin.
Kansanperinteessä vappuun on liittynyt monenlaisia uskomuksia. Vapuksi toivottiin lämmintä säätä ja etelätuulta, joka toi hyvän maitovuoden tullessaan. Luminen vappu ennusti lumetonta talvea, ja lämpimät päivät ennen vappua kylmiä ilmoja vapun jälkeen. Vappuna pyrittiin aloittamaan kevätkylvöt ja päästämään karja ensi kertaa ulos laitumille. Tehtiin myös taikoja, jotta petoeläimet eivät verottaisi karjaa.
Walburgasta Vappuun
Etunimi Vappu on suomalainen muunnos alkuaan saksalaisesta nimestä Walburg(a) ’hallita’ + ’linna, turva’. Suosituimmillaan nimi on ollut 1920- ja 1930-luvuilla. Almanakkaan Vappu otettiin vuonna 1908; aiemmin se oli almanakassa jo vuosina 1871–80 asussa Wappu.
Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto marssii Helsingissä Pohjoisesplanadilla vappuna 1957. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.
Omaperäinen työ
Sana työ kuuluu vanhoihin omaperäisiin, siis lainaamattomiin sanoihin. Sillä on vastineita kaikissa lähimmissä sukukielissä sekä mordvassa. Kirjakielessä työ on mainittu jo 1500-luvulta lähtien.
Työ karvasta ku tervaa
Vappu on perinteisesti työläisten juhla. Sananparsissa puhutaan työstä ja sen tekijöistä esimerkiksi näin:
Maanantaina sitten taas, sano työmies, kun lauvantaina lopputilin sai. (Hausjärvi, J. Sillanpää)
Pilvi nousee, sano työmies, kun pomon tulevan näki. (Hausjärvi, J. Sillanpää)
Uni ja ruoka makijaa, työ karvasta ku tervaa. (Hailuoto, J. L. Suomela)
Työ ja kerjuu köyhiä varten raha on rikkaitten ruokaa. (Hausjärvi , O. Sirpoma)
Sananparret kertovat myös vapusta:
Ei o vappu viell. (Hausjärvi, J. Sillanpää)
Ei joo jyrist ei järist, ko tulloo vanhavappo sit' jos ei oo kesä ni sit kohta tulloo (”Jyrki on yrjönpäivä. Vanhavappu on Venäjän luku.” Joutseno, A. Luukko)
Vappu tulloo vasta kaenalossa. (”Lehti tulee Vapun päivältä.” Kiuruvesi, A. Niskanen)
Situn minä Jyri suuhu, Vappo miul kesän antaa. (Kivennapa, A. Paavolainen)
Vappu vakka kainalossa. (Loimaa, S. Aalto)
Vappu vippu villahäntä, kolokieli, kellokaula. (Paltamo, S. Keränen)
Vappua Kolmensepänaukiolla Helsingissä vuonna 1959. Kuva: Arvo Kajantie. Helsingin kaupunginmuseo.
Toimitus
Vesa Heikkinen & Risto Uusikoski
Kevätkimaran ensimmäinen versio julkaistiin 2015. Sisältöä on päivitetty viimeksi maaliskuussa 2024.