Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Kieli liittyy kaikkeen, myös sotaan. Kielen avulla sodasta kirjoitetaan ja kerrotaan, ja kielen avulla sotaa myös osaltaan käydään. Sodasta puhutaan ja sitä ajatellaan.
Tälle päivittyvälle sivulle kootaan Ukrainaan, ukrainan kieleen, kielipolitiikkaan ja yleisesti sotaan liittyviä kirjoituksia ja kielenkäytön ohjeita. Sivu julkaistiin 10. maaliskuuta 2022. Sivu on viimeksi päivitetty 11. tammikuuta 2023.
Kielten historia on myös ihmisten historiaa. Slaavilaisten kielten ja Balkanin alueen kielten tutkija, Göteborgin yliopiston yliopistonlehtori Thomas Rosén kirjoittaa Språkbrukissa ja Kielikellossa julkaistussa artikkelissaan Ukrainan kielitilanteesta ja ukrainan ja venäjän kielten yhtäläisyyksistä ja eroista.
”Vaikka ukraina kuuluu itäslaavilaisiin kieliin [kuten venäjäkin], sillä on paljon yhtäläisyyksiä myös länsislaavilaisten kielten kanssa, etenkin sanastossa. Keskiajalta lähtien itäslaavilaiset kielet ovat kehittyneet toisiinsa verrattuna hyvin erilaisissa oloissa: Venäjä on ollut 1700-luvulta lähtien suurvallan kieli, kun taas ukrainan kielen käyttöä vastustettiin aktiivisesti niin 1800-luvun loppupuolen venäläistämiskaudella kuin suurimman osan neuvostoajasta. Vuoteen 1918 asti Länsi-Ukraina kuului Itävalta-Unkarin vaikutuspiiriin, ja siellä olosuhteet olivat suotuisammat kuin Venäjällä. [– –]
Vuosisatojen ajan, 1700-luvun lopulle asti, suuri osa nykyisestä Ukrainasta kuului Puola-Liettuan valtakuntaan, joka ulottui Itämereltä Mustallemerelle. Tämä yhteiselo jätti merkittäviä jälkiä ukrainan sanastoon, joka siis muistuttaa monin paikoin puolan kieltä.”
Ukraina on Ukrainan valtion ainoa virallinen kieli. Helsingin yliopiston venäjän kielen professori Johanna Viimaranta kuvaa Idäntutkimus-lehdessä julkaistussa artikkelissaan Ukrainan kielipolitiikkaa ja ukrainan ja venäjän kielten keskinäistä ymmärrettävyyttä seuraavasti:
”Kielipoliittisesti Ukraina on täten valinnut yksikielisen kansalliseen identiteettiin perustuvan tien. Venäjän federaation yritykset pönkittää venäjän asemaa Ukrainassa nähdään osana pitkää valloittajan valta-aseman ketjua. Myös muiden Ukrainassa puhuttavien kielten kuten puolan ja unkarin asema on puhututtanut etenkin maan rajojen ulkopuolella. [– –]
Ymmärtävätkö venäläiset ja ukrainalaiset siis toisiaan? Ukrainassa hyvin pitkälti ymmärtävät, ainakin kielen puolesta. Monissa tilanteissa kukin voi puhua kumpaa tahansa ilman, että käännöksille tulee tarvetta. Laajemmin kysymys on vaikeampi. Ukrainan kielen kanssa vähän tekemisissä ollut venäjänkielinen ei sitä välttämättä äkkiseltään ymmärrä, eikä esimerkiksi ukrainankielisten siirtolaisyhteisöjen jälkeläisille venäjäntaito ole ollenkaan itsestäänselvyys.”
Ukrainan kieltä kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin. Kun Ukraina kuului vielä Neuvostoliittoon ja venäjä oli koko alueen virallinen kieli, nimetkin kirjoitettiin venäläisittäin ja latinaistettiin Neuvostoliiton ulkopuolella venäjän kielen latinaistamiskaavojen mukaan.
Neuvostoliiton hajottua 1991 itsenäistynyt Ukraina otti oman kielensä uudeksi viralliseksi kielekseen ja alkoi kirjoittaa omia paikannimiään sen mukaisesti. Samalla Ukraina ryhtyi kehittämään omaan kieleensä perustuvaa latinaistusta, joka hyväksyttiin kansainväliseksi suositukseksi vuonna 2012.
Ukrainankieliset nimet voi latinaistaa joko vuodelta 1998 peräisin olevan suomalaisen standardin tai tämän kansainvälisen latinaistuksen mukaisesti. Kansainvälisen latinaistuksen käyttäminen tukee periaatetta, jonka mukaan jokaisella maalla tulisi olla oikeus päättää omista nimistään ja niiden kirjoitusasuista.
Kotuksen sivuilla on julkaistu luettelo keskeisten ukrainalaisten kaupunkien latinaistetuista kirjoitusasuista. Latinaistus voidaan tehdä joko suomalaisen latinaistuksen (SFS 4900) tai YK:n suosittaman kansainvälisen ukrainan latinaistamiskaavan mukaan. Alla joitakin poimintoja luettelosta muodossa ukrainankielinen muoto | SFS-latinaistus | YK-latinaistus.
Донецьк | Donetsk | Donetsk
Херсон | H’erson ~ yleisk. Herson | Kherson
Кадіївка | Kadijivka | Kadiivka
Лисичанськ | Lysytšansk | Lysychansk
Макіївка | Makijivka | Makiivka
Маріуполь | Mariupol | Mariupol
Чернігів | Tšernihiv | Chernihiv
Чернівці | Tšernivtsi | Chernivtsi
Запоріжжя | Zaporižžja | Zaporizhzhia
Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin nimestä on käytetty kansainvälisesti erilaisia kirjoitusasuja. Suomalaisen standardin mukaan nimi latinaistetaan ukrainan kyrillisistä kirjaimista Володи́мир Олекса́ндрович Зеле́нський muotoon Volodýmyr Oleksándrovytš Zelénskyi. YK:n latinaistuksen mukaan muodoksi saadaan Volodýmyr Oleksándrovych Zelénskyi. Johdonmukaisinta on käyttää jompaakumpaa näistä.
Kirjoitusasuista Volodymyr Oleksandrovytš Zelenskyi vastaa samaa SFS:n kaavaa, jota on noudatettu muidenkin ukrainalaisten poliitikkojen nimissä. Aksentteja ei tarvitse merkitä yleistajuisessa tekstissä.
Koska sukunimen ääntöasu päättyy lyhyeen i:hin, nimi taipuu kirjoitettuna Zelenskyin : Zelenskyiä : Zelenskyiin : Zelenskyille (ääntöasut karkeasti [zelenskin] : [zelenskiä] : [zelenskiin] : [zelenskille]).
Sosiaalisessa mediassa on keskusteltu mahdollisuudesta
muuttaa esimerkiksi Helsingin Tehtaankadun tai Lenininpuiston nimi. Venäjän
suurlähetystö sijaitsee Tehtaankadulla. Uusiksi nimiksi on ehdotettu Ukrainan
presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan Zelenskyinkatua ja Zelenskyinpuistoa.
Ehdotusten taustalla on solidaarisuus sotaan joutunutta
Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan. Ehdotukset ovat inhimillisesti ymmärrettäviä,
sillä Ukrainan sota järkyttää ja ahdistaa. Ukrainaa halutaan tukea kaikin
mahdollisin tavoin.
Tukea ei kuitenkaan kannata osoittaa paikannimiä muuttamalla.
Paikannimen tehtävä on yksilöidä kohteensa ongelmitta; vakiintuneet, pysyvät
nimet tekevät sen parhaiten. Siksi paikannimiä ei tulisi antaa eikä muuttaa
poliittisin perustein.
Miten sodasta kerrotaan? Miten sotaa ja siihen liittyviä asioita nimetään, miten niitä käsitellään lauseissa ja teksteissä? Miten kieltä käytetään sodan välineenä tai yhtenä taistelutantereena? Millaisia totuuksia, tarinoita ja tunteita sotakieleen kytkeytyy?
Sota on kauhua, sekasortoa ja verenvuodatusta. Sotaa on vaikea käsittää ja ymmärtää tai varsinkaan hyväksyä. Sota tarkoittaa aina monenlaisia ristiriitoja ja myös perustavien merkitysten törmäystä, tarkemmin ilmaisten ihmisten tietoisesti aiheuttamaa merkitysten törmäyttämistä: keitä me olemme, keitä ovat vihollisemme?
Sodan aikana jos koskaan on mielestäni erityisen olennaista yrittää hahmottaa, millaisia merkityksiä erilaiset kielelliset valintamme tuottavat. Sota on sanasotaakin, armotonta taistelua kielestä ja mielestä, merkityksistä ja tarkoituksista. Toisaalta kaikki sodat ovat ainakin tähän mennessä myös päättyneet sanoihin – sanoilla saavutettuun yhteisymmärrykseen, tulitaukoon, jopa rauhaan.
Jag läste George Orwells roman 1984 år 1984 som så många andra, men bestämde mig för att läsa den på nytt. – – Det är inte för intet som denna bok är en riktig klassiker! Den är som bekant en dystopi om en diktatur där det styrande partiet ändrat på språket för att hindra fri tanke. Lexikografer har en viktig roll i detta arbete. Alla ord som är farliga för partiet har tagits bort, och ”nyspråk” (Newspeak i det engelska originalet) har skapats med syfte att inskränka tankemöjligheterna.
Det är en fascinerande litterär idé att man genom språket kan påverka tankarna hos en hel befolkning. Men det är tyvärr inte bara ett litterärt grepp utan något som man försökt göra i många diktaturer och något som nu görs i dagens Ryssland.
Kriget i Ukraina kallas av Putin och hans anhängare i Kreml för ”militär specialoperation” och rentav en ”fredsbevarande operation”, och målet är inte ockupation utan att ”avmilitarisera och avnazifiera" Ukraina. Västs ekonomiska sanktioner mot Ryssland tolkas däremot som krigsförklaringar av Putin samtidigt som ryssar är förbjudna att använda ordet krig i det här sammanhanget. Språket har alltså blivit ett redskap i kriget, ett vapen.
Keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä on nostanut esiin myös
kielikysymyksiä. Kiihkeimmin on keskusteltu siitä, millä sanalla Natoa
pitäisi luonnehtia: onko se puolustusliitto vai sotilasliitto? Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Matti Pesun mukaan jäsenyyden kannattajat ovat mieluummin puhuneet puolustusliitosta. Esimerkiksi Ylen Politiikkaradiossa 11. toukokuuta kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) piti Kimmo Kiljusen (sd.) sananvalintaa tarkoitushakuisena, kun tämä käytti nimitystä sotilasliitto.
[– –] Keskustelu Natoa kuvailevasta sanasta liittyy pitkään kehitykseen, jossa yhdyssanojen sotilas- ja sota-alkujen tilalle vaihdetaan puolustus. Itsenäisyyden alkuvuosien Suomessa oli sotalaitos, sotaministeri ja sotaministeriö. Nämä nimitykset muuttuivat lainsäädännössä puolustus-alkuisiksi jo 1922, ja puolustuslaitoksesta tuli nykyinen puolustusvoimat vuonna 1974.
Kertasinko, termobaarinen pommi, taktinen ydinase ja ei-tappava materiaali. Sanoja ja ilmauksia, joita minä ja kollegani olemme tallentaneet Kotimaisten kielten keskuksen aineistoihin siitä lähtien, kun sota Euroopassa alkoi helmikuun lopulla.
Sanojen keruu tuntuu totta kai sana-ammattilaisen omastakin mielestä pikku puuhastelulta, kun lähes koko maailma on poissa raiteiltaan. Koen silti, että kieliasiantuntijoiden velvollisuutena on merkitä muistiin ajan sanoja käyttöyhteystietoineen. Sanoista muodostuu myöhemmin historiallisia aikansa kuvia, eräänlaisia sanakerrostumia ja -vuosirenkaita.
Kansalaiset kysyvät paljon sanojen merkityksestä ja alkuperästä. He etsivät vuosien ja vuosikymmenten jälkeen tietoa, milloin ja millaisessa tilanteessa jokin sana on kieleemme syntynyt ja miten sitä on käytetty. Silloin arkistojen on syytä olla kunnossa, vaikka joka sanan jäljille ei koskaan päästäkään.
Den ryska militära “specialoperationen” avslöjades snabbt. Vad det faktiskt handlade om blev tydligt efter ukrainarnas vittnesbörd om raketangrepp och pansarvagnar som ovälkomna rullade in på deras gator. Men i Ryssland ses omskrivningen fortfarande som en sanning av allt för många som inte fått höra något annat budskap.
Invasion eller befrielse. Anfall eller försvar. Angripare eller försvarare.
Alla ord har en avsändare. Det är alltid viktigt att veta vems begrepp man använder och vilka man ska låta bli. För tillfället är den språkliga balansgången i dess rätta bemärkelse en som handlar om liv och död.
Poliitikoiden somenäkyvyys on ollut Ukrainan sodassa merkittävää – keskeisimpänä hahmona Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, joka on taidokkaasti hyödyntänyt sometilejään saadakseen muun maailman huomion. – – Poliitikoiden tavoin monet muutkin julkisuuden henkilöt ovat käyttäneet hyväksi näkyvyyttään. Erilaiset varainkeräykset, mielenilmaukset ja sotatapahtumista kertovat päivitykset ovat kiertäneet somekanavissa tehokkaasti. Positiivisen, yhdistävän voiman vastapainona sosiaalinen media tarjoaa toisaalta myös alustan disinformaation levittämiselle.
Ryssland, Belarus, Ukraina – Kerstin Kronvalls trygga, kunniga radioröst har under två decennier rapporterat från den triangel som nu är i hela världens blickfång. (...)
De många och oroliga frågorna landar hos rätt person. Det är få som sitter inne med Kronvalls samlade förstahandskunskap om regionen. Hon har bevakat Ryssland, Ukraina och Belarus – ”mina tre länder” som hon kallar dem – i över tjugo år. Hon har bott i Moskva, där hon arbetat både som kulturråd på Finlands ambassad och som korrespondent för såväl Svenska Yle som för Yle Uutiset. Hon bevakade också aktivt den ryska annekteringen av Krim år 2014. Som korrespondent för Yle Uutiset bodde hon i det Kiev som i dag utsätts för de ryska missilerna. Det är svårt för henne att se bilder på välbekanta platser och byggnader som nu är totalförstörda.
– Jag sörjer trots att jag vet att det ju bara handlar om materiella skador och att det finns mycket som är ännu värre. Min starkaste känsla över hela situationen är just sorg. Ryssland kommer inte att gå ur det här som samma land som det en gång var, säger hon.
Norjalainen rauhantutkimuksen professori Johan Galtung on jakanut rauhankäsityksensä negatiiviseen ja positiiviseen rauhaan. Negatiivisella rauhalla hän tarkoittaa sotatilan poissaoloa. Positiiviseen rauhaan hän sisällyttää myös sotaan mahdollisesti johtavien rakenteellisten syiden poissaolon.
Pitkään vallinnut positiivisen rauhan tila katosi Euroopasta helmikuun lopussa. Rauhantila ei ole enää itsestäänselvyys. Erityisesti nuorille suomalaisille sotatila Euroopassa ja naapurimaan käynnistämä hyökkäys on ollut täysin uusi kokemus. Olimme tuudittautuneet uskomaan, että rauha olisi kaikille ensisijainen pyrkimys kaikissa olosuhteissa.
Vaikka emme voi kovin hyvin vaikuttaa toisten päätöksiin ja käyttäytymiseen, jokainen voi kuitenkin vaikuttaa omaan toimintaansa. Jokainen voi olla rauhantekijä, myös kielenkäytössään.
Risto Uusikoski, Vesa Heikkinen ja Kotimaisten kielten keskuksen viestintätiimi
Sininen, rannaton ilta
kevään varhaisen.
Aavoilta kohoileviltatuulee kylmeten.
Etäällä ulapalla
laivat jyskyttää.
Ritisten jalkojen allasärkyy hauras jää.
Sininen ilta (Saima Harmaja, 1932)
