Virallinen nimistö
Nimistönhuollon kohteena ovat ensisijaisesti viralliset nimet. Virallista nimistöä ovat viranomaispäätöksellä hyväksytyt nimet.
Niitä ovat valtion, kirkon ja kuntien viranomaisten nimet, kuten
ministeriöiden, virastojen, laitosten, organisaatioiden ja niiden
alayksiköiden nimet, sekä viranomaispäätöksellä hyväksytyt etu- ja sukunimet.
Virallista nimistöä ovat myös viranomaisten antamat hallinnollisten alueiden ja muiden kohteiden nimet, kuten kuntien, maakuntien, luonnonsuojelualueiden, liikennepaikkojen, oppilaitosten sekä teiden ja katujen nimet.
Viranomainen on julkisyhteisön palvelija. Viranomaisen toimet ovat julkisia, ja viranomaisen on oltava helposti saavutettavissa. Ymmärrettävä nimi on tavoitettavuuden kannalta ensimmäinen linkki viranomaisen ja asiakkaan välillä.
Koska viranomaispäätös vahvistaa myös nimen virallisen kirjoitusasun, on tärkeää, että sen oikeellisuus, nimen tarkoituksenmukaisuus ja alueennimissä myös nimen paikantavuus tarkistetaan jo ennen päätöksentekoa.
Viranomaiset käyttävät työssään myös perinnäistä paikannimistöä eli pitkän ajan kuluessa käytössä vakiintuneita alueiden, luonnon- ja kulttuuripaikkojen ja rakennetun ympäristön kohteiden nimiä sekä sellaisenaan että suunniteltujen nimien osana. Esimerkiksi kunnilla ei kuitenkaan ole valtaa päättää perinnäisistä paikannimistä.
Perinnäistä paikannimistöä sisältävä luotettava ja helposti saatavilla oleva aineisto on nähtävissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikassa. Sen nimien kirjoitusasut on tarkistettu Kotimaisten kielten keskuksessa.
Kotimaisten kielten keskus on julkaissut nimistönsuunnittelun avuksi Hyvän nimistön oppaan. Se antaa myös lausuntoja ja suunnitteluapua. Yksittäisissä nimissä auttaa nimineuvonta.
