Nuorukainen hyppää, nuorukainen juoksee
Suomen naiset menestyivät hienosti jalkapallon EM-kisoissa. Pelejä seuratessani huomioni kiinnittyi välillä selostajan kieleen: Kuulinko oikein? Kutsuiko hän tosiaankin pelaajaa nuorukaiseksi? Eihän tätä nimitystä voi käyttää naisesta.
Tarkistus Kielitoimiston sanakirjasta osoittaa, että kielitajuni on yleiskielen mukainen. Sanakirjan mukaan nuorukainen tarkoittaa varttunutta poikaa, nuorta miestä. Haku Googlesta tuotti 37 osumaa, joista yhdessäkään nuorukainen ei viitannut selvästi naiseen. Muutamassa yhteydessä sen voi tulkita tarkoittavan nuorta ihmistä sukupuoleen katsomatta, ja kahdessa tapauksessa sanalla viitattiin nuoreen eläimeen.
Sanaa näkee kuitenkin toisinaan käytettävän myös viittaamassa naisiin. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa 4.7.2004 sanalla viitataan tennispelaaja Maria Sharapovaan. Kyse ei siis ole vain selostajan lipsahduksesta.
Kurkistus vanhempaan kieleen osoittaa, että sanalla on ollut muitakin merkityksiä. Nykysuomen sanakirja kuvaa 1900-luvun alun sanastoa, ja siinä merkityksiä on kolme: ensisijaisesti sana tarkoittaa nuorta, naimatonta miestä, mutta esimerkiksi Kalevalassa nimitystä käytetään myös neitosesta ja murteissa hiehosta.
Myös monissa murteissa nuorukaisella on voitu viitata naiseen: Parkanossa naispuolisia murteenkerääjiä puhuteltiin 1960-luvulla nuorukaisiksi. Halikossa taas todettiin, että ”se flik on simmone viäl ni nuarukaine”, ja Kainuussa kuvailtiin, että vanhempi sisar oli ”kolokko iso nuorukaenen”.
Nuorukaisella on siis ainakin ollut muitakin merkityksiä kuin nuori mies, mutta nämä eivät nykyään kuulu yleiskieleen. Pitäisikö siis urheiluselostajia kieltää nimittelemästä Carolina Klüftiä tai Jelena Isinbajevaa nuorukaiseksi?
Itse sanassahan ei ole mitään miehistä: sekä kantasana nuori että johdinaines -kainen ovat sukupuoleltaan neutraaleja. Ainokainen, pienokainen ja paksukainen voivat olla yhtä hyvin mies- kuin naispuolisia. Kaunokainen mielletään usein pikemminkin naiseksi. Nuorukainen voisi siis viitata nuoreen ihmiseen samalla tavoin kuin vanhus vanhaan.
Urheiluselostajilla on tarve värittää kielenkäyttöään viittaamalla puheena oleviin henkilöihin milloin milläkin sanalla. Pelkän urheilijan tai seiväshyppääjän toistelu alkaa kyllästyttää nopeasti, eikä suomen kielessä ole kovin montaa neutraalia nimitystä nuorelle naiselle. Neito saattaa tuntua ylätyyliseltä ja tyttö vähättelevältä.
Mutta voihan atleetteihin viitata muidenkin ominaisuuksien kuin sukupuolen ja iän perusteella. Miten olisi olympiavoittaja, urheilumaailman hypertähti, ruotsalainen sisupussi, entinen voimistelija, sentti kerrallaan ME:tä kohti taivaita hilaava venäläinen. Onhan juuri uransa lopettaneella karpaasillakin nimiä oksentelevasta ykköstoivosta Haapajärven latuässään.
ANNASTIINA VIERTIÖ
elokuu 2005