Hellettä ja salamoita

Toukokuussa saimme nauttia harvinaisen pitkästä hellejaksosta ja useilla paikkakunnilla lämpötila hipoi jopa 30:tä astetta. Moni ehtikin jo huolestua, että tässäkö se kesä nyt sitten oli, kun vuoden keskimääräinen hellepäiväluku saatiin melkein täyteen. Syytä huoleen ei luultavimmin ole, sillä hellepäivien määrä vaihtelee vuosittain ja alueittain Pohjois-Suomen vajaasta kymmenestä eteläisen Suomen runsaaseen 15:een.

Suomessa hellettä on silloin, kun päivän ylin lämpötila on vähintään 25,1 celsiusastetta. Vertailun vuoksi muun muassa Yhdysvalloissa helleraja rikkoutuu vasta kun mittari ylittää 32 astetta. Usein kuitenkin puhutaan helteestä, kun ilma tuntuu ylipäänsä kuumalta.

Suomessa on erityinen sana helle, joka tarkoittaa kuumaa ilmaa. Se on esiintynyt suomen kirjakielessä jo 1500-luvulla Agricolan ajoista lähtien. Sitä pidetään vanhana balttilaisena lainana. Tarkka vastine löytyy kuitenkin vain karjalan kielestä helleh. Esimerkiksi saksassa käytetään helteestä ilmauksia Hitze ja Bruthitze. Ranskassa huudahdus quelle chaleur tarkoittaa ’mikä helle, kuumuus’. Englannissa puhutaan ylipäänsä kuumasta ilmasta (hot weather), ruotsissa lämpöaallosta (värmebölja).

Helteen jälkeen tulee usein ukkonen ja taivas salamoi. Verbissä salamoida ja substantiivissa salama esiintyvää sanavartaloa sala pidetään ikivanhana ja omaperäisenä; tarkkoja vastineita salama-sanalle ei  suomen sukukielissä kuitenkaan ole.

Sanan salama oikea taivuttaminen herättää usein kysymyksiä. Monet kolmitavuiset a-loppuiset sanat taipuvat samoin kuin esimerkiksi satama (satamia, satamien), mutta salama taipuu o:llisena. Taivaalla on siis salamoita eikä salamia.

SARI VAULA

heinäkuu 2010

Kuukauden kielijutut