Neidit löivät neidet

Viime aikoina olen selaillut virtuaalisesti Kansalliskirjaston historiallista sanomalehtikirjastoa, jonka uusimmat lehdet ovat vuodelta 1909. Yli sadan vuoden takaisissa sanomalehdissä törmää nopeasti sellaiseen taivutusmuotoon kuin neidet. Kyse ei ole ladontavirheestä vaan siitä, että neiti-sanaa on aiemmin taivutettu samaan tapaan kuin sanaa käsi: siis myös neiden ja neittä (vrt. käden, kättä).  

Muita muotoja vanhoissa lehdissä ei esiinny niin tiuhaan kuin nominatiiveja neiti ja neidet, mutta satunnaisesti kuitenkin. ”Parasta tuo lienee neidelle itselleenkin ollut”, kirjoitti Mikkelin Sanomat 1896, kun vierailevalta raittiuspuhujalta jäi esitelmä pitämättä. Ilmarinen puolestaan raportoi 1879, miten ”neljätoista nuorta neittä” kiersi Itä-Suomea reippaasti jalkaisin – rouvasväen voimisteluyhdistyksen jäseniä kun olivat. Nämä taivutusmuodot kuulostavat nykyihmisen korvaan kovin vanhahtavilta ja runollisiltakin, sillä useimmille muodot nei(d)en, neittä ja nei(d)et lienevät tuttuja korkeintaan kansanrunoudesta, sieltäkin ilman kirjakielen d:tä.

Neiti-sanaa on taivutettu myös ilman t:n ja d:n astevaihtelua. Esimerkiksi Tampereen Uutisissa tarjottiin 1904 vuokralle ”kamari ilman kalustoa neitille tai herralle”. Astevaihteluttoman taivutuksen taustalla voi aavistella kahta syytä:  joko kirjoittajat olivat ruotsinkielisiä, tai suomen kirjakielen t : d -vaihtelu oli heille muuten vieras.

Vielä vuoden 1909 lehdissä neidet-muotoa on moninkertainen määrä verrattuna muotoon neidit. 1950-luvulla ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa taivutus neiti : neiden : neittä mainitaan vain kansanrunoissa käytetyksi ja sitä luonnehditaan vanhentuneeksi. Kielitoimiston sanakirjassa 2000-luvulla esitetään enää taivutus neiti : neidin : neitiä. Nykykielessä neidit on täysin syrjäyttänyt rinnakkaismuodon neidet. Mutta astevaihtelutonta neitin-taivutusta löytyy vielä – ainakin vauvablogeista.

ELINA HEIKKILÄ

marraskuu 2010

Kuukauden kielijutut