Goassa, Goasta, Goaan – paikannimien taivutusongelmia
Lehtien palstoilla on keskusteltu viime aikoina hauskallakin tavalla siitä, miten jotkin ulkomaiden paikannimet taipuvat. Yksi kiinnostuksen kohteista on ollut suomalaisten lomakohde Goa Intiassa.
Goa on Intian osavaltio, kapea kaistale Arabianmeren rannikkoa. On olemassa ohje, että saarien nimiä voi nykyään taivuttaa ulkopaikallissijoissa, siis Kreetalla, Kyproksella, Maltalla. Tosin tässäkin on varaus, että jos puhutaan Maltasta valtiona, pitäisi mennä Maltaan ja käydä Maltassa. Tätä merkityseroa on vaikea pitää voimassa, eikä pidetä pahana virheenä, jos se unohtuu. Mutta Goa ei ole saari, joten siihen ei voi soveltaa saarten nimien yleistä taivutusohjetta. Ranskalainenkin Bretagne taipuu Bretagnessa hallintoalueen nimenä, vaikka se sijaitsee Bretagnen niemimaalla.
Miksi Goa sitten lipsahtaa matkatoimistojenkin esitteissä saarten kategoriaan? Varmaan siksi, että siellä on lomarantoja aivan kuin saarilla. Ihmiset menevät sinne lomalle, rannalle samalla tavoin kuin on menty Kreetalle ja Kyprokselle.
Toinen puheenaihe on paljon lähempänä. On pohdittu, sanotaanko, että ”rajakauppa käy Haaparannassa” vai ”Haaparannalla”. Suomenkielisten alueiden paikallissijataivutus ratkeaa kuuntelemalla paikkakunnan vakituisten asukkaiden puhetta. Suositus on, että noudatetaan paikkakuntalaisten vakiintunutta käytäntöä. Kyselytulosten perusteella näyttää siltä, että Haaparannalla olisi yleisempi.
Paikannimet ovat alkuaan tietenkin sisältäneet osiensa sanojen yleisiä merkityksiä, mutta nimissä merkitykset usein hämärtyvät. Siksi nimeä Haaparanta on turhaa verrata yleiskielen ilmauksiin ja miettiä, ollaanko rannassa vai rannalla. Sehän riippuu kokonaan lauseyhteydestä ja siitä, mitä halutaan sanoa. Voimme sanoa, että ”vene on rannassa” ja ”lapset uivat rannassa”, mutta ”aurinkoa otetaan rannalla”.
Jos Suomen kesä on kolea, voi mennä lämmittelemään Bretagneen, Goaan, Seychelleille (perusmuoto on monikollinen Seychellit), Madeiralle tai vaikkapa Kosille.
PIRJO MIKKONEN
kesäkuu 2006