Kielenhuollon haasteita
Kirjakieli on haasteiden edessä. Tässä muutamia ajankohtaisia kielenhuollon kysymyksiä.
Oikeinkirjoitus koetuksella
Suomen kieli saa yhä enemmän vaikutteita muista kielistä. Sanoja lainataan. Niistä osa mukautuu kieleen, osa jää pysyvästi vieraaseen asuun, osalle löytyy luontevia vastineita. Olemme oppineet, että suomea äännetään niin kuin kirjoitetaan. Yksi kirjain, yksi äänne -periaate on kuitenkin koetteilla: shoppailu, show-esitys jne.
Tuotteiden ja yritysten nimiä tehdään kuviksi, ja niissä hyödynnetään kuvan ja kirjoituksen keinoja, mikä joskus sotii perinteistä oikeinkirjoitusta vastaan. Lyhenteet, lyhennesanat ja moniosaiset tuotenimet erikoismerkkeineen koettelevat sekä kirjoituksen että taivutuksen rajoja. Onko hops sana vai lyhenne, ja minkä mukaan sitä taivutetaan?
Puhuttu kieli kirjoituksessa
Puhutun ja kirjoitetun kielen rajaa hämmentävät uudet mediat, tekstiviestit ja verkkokeskustelut. Niissä syntyy illuusio kahdenkeskisyydestä ja läsnäolosta samaan tapaan kuin puhelimessa. Välineenä on kuitenkin puheen sijasta kirjoitus. Kielen keinovalikoimaan syntyy uusia merkkejä. Hymiöt hyödyntävät kuvakirjoituksen keinoja.
Uskottava vaikutelma puheesta on tarpeen haastatteluteksteissä. Harvat haastateltavat pudottelevat ehjiä lauseita ja virkkeitä. Toimittaja muokkaa ja tiivistää ja pyrkii luomaan sävyn siitä, että sitaatti vastaa puhetta. Kirjakieleen syntyy keinoja, joilla puhemaisuuden vaikutelma syntyy.
Tekstit ja tilanteet
Eri tilanteisiin syntyy erilainen teksti. Erityisesti 1900-luvun jälkipuoliskolla tekstit ovat alkaneet mukautua yhä selvemmin kulloisenkin käyttöyhteyden mukaan. Toisinkin päin voi ajatella: kielellä on alettu ilmaista erilaisia sävyjä ja ulottuvuuksia: tuttavallisuutta, kepeyttä, arvovaltaa. Lehtiin on ilmaantunut erityisiä palstoja, kolumneja ja pakinoita, joissa sanonta on rennompaa kuin varsinaisilla uutispalstoilla. Niissä käytetään arkisia sanoja tai puhemaisia lausahduksia. Ironia on yleinen tyylikeino. Samaan aikaan toisaalla kirjoitetaan tekstejä, jotka ovat tyyliltään arvokkaita. Sävyä rakennetaan sananvalinnoilla.
Tekstitaito
Kirjoitustaito ei ole vain kirjakielen hallintaa. Se on tekstitaitoa: taitoa luoda tilanteeseen sopiva teksti, hyödyntää kirjoituksen keinoja, julkaisuvälineen keinoja, tuntea kulttuurin tottumuksia, erilaisten lukijoiden odotuksia jne. Vanhoja ja vakiintuneita keinoja on venytettävä uusiin tilanteisiin. Kirjoittajalta ja julkisesti kieltä käyttävältä vaaditaan paljon, monin verroin enemmän kuin ennen.
Kielen hallinta vaatii jatkuvaa tarkkailua ja kouluttautumista. Vain osa kielenkäytöstä voidaan pusertaa ehdottomiksi säännöiksi. Suurin osa on kulttuurin tuntemusta, toisten huomioon ottamista, hyvän maun kehittämistä, tilannetajua, kohteliaisuutta ja oman identiteetin rakentamista.
PIRJO HIIDENMAA
kesäkuu 2004