Mitkä sanat ärsyttävät?
Kielitoimisto kysyi lokakuussa 2007 Helsingin kirjamessuilla kävijöiltä suomen kielen ärsyttävintä sanaa perusteluineen.
Eniten sietokykyä näyttävät koettelevan sanat, jotka toistuvat ja joilla ei ole selvää sisältöä, esimerkiksi elikkä, niinku, tota. Tällaiset sanat ”eivät merkitse mitään; turhaa täytettä; tarttuvat puhujasta toiseen kuin tauti”. Toistuvana ärsyttää myös sana vittu. Perusteluissa vain muutama mainitsee sanan rivoksi tai rumaksi.
Tötteröt ja pöperöt
Jotkin sanat ärsyttävät ”äänteellisellä rumuudellaan”. Tällaisia ovat esimerkiksi hyytää (”iho tulee kananlihalle”), rusina (”en pidä r-kirjaimesta edessä, se sorraa s-kirjaimen kanssa”) ja rupsu (”hermoja raastava ja vastenmielinen”). Se vasta ärsyttää, kun kauniista asiasta käytetään rumaa sanaa, esim. tötterö (”miksi tämä esine on saanut tällaisen nimen?”) ja pöperöt (”kun sitä käytetään kunnolla ja rakkaudella laitetusta ruoasta”).
Ärsytys on taattu, jos rumana pidetty äänneasu yhdistyy negatiiviseen sisältöön. Kaksinkertaisesti rumia ovat mm. räkä (”kuulostaa lausuttuna ihan hirveältä, eivätkä mielikuvatkaan ole kovin mukavia”) ja ripuli (”kuulostaa äänteellisesti juuri siltä, millainen se on, epämiellyttävä assosiaatio itse asiaan”). Myös sana paituli ärsyttää: ”sielu särkyy kun tuon sanan kuulee; puistattavan lässyttävä, keinotekoinen jokseenkin kelvottoman vaatekappaleen nimitys”.
Ruohonjuuritasolla
Jotkin sanat ovat ärsyttäviä sen vuoksi, että niiden edustama asia tai niihin liittyvä mielikuva on ikävä. Joku ei siedä sanaa reipas: ”sana on aina ärsyttänyt minua, koska sen sävy on ollut ja on niin opettavainen”. Toista taas ärsyttää sana kernaasti: ”rasittavuuden huippu kaikessa pikkusievyydessään”. Tähän ryhmään voisi lukea myös sanan pojat: ”koska ne kiusaavat; koska en pidä pojista”.
Nykyisen elämänmenon symboleina ärsyttävät sanat uraohjus (”edustaa kaikkea epämiellyttävää tämän päivän elämässä”) ja tuottavuusohjelma (”kiteyttää nykyelämän julman perustan”). Tärkeilyä ja itsensä ylentämistä edustavat sanat palaveri (”kokous on ihan hyvä, tämä on värittynyt tärkeilijöiden käytössä”) ja ruohonjuuritaso, joka ”halventaa tavallisia ihmisiä”.
RAIJA MOILANEN
maaliskuu 2008