Joroisissa poutaa, Paraisilla sadekuuroja
Suomessa paikannimet taipuvat joko sisä- tai ulkopaikallissijoissa. Myös toisiaan muistuttavat nimet voivat taipua eri tavoin: ollaan Sotkamossa, mutta Valtimolla, mennään Alastarolle, mutta Ylistaroon. Koska nimien taivutus on näin vaihtelevaa, on taivutuksen yleisohjeeksi vakiintunut kehotus noudattaa paikkakunnan eli lähimmän käyttöympäristön taivutuskäytäntöä.
Koko Suomen asutusnimien paikallisia taivutuskäytäntöjä ei voi kukaan hallita tai muistaa. Kielenkäyttäjille avuksi on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa laadittu noin 21 000 asutusnimeä sisältävä sähköinen Asutusnimihakemisto. Se perustuu vuonna 1990 julkaistuun teokseen Alastarolla Ylistarossa, Suomen asutusnimet ja niiden taivutus. Hakemisto ilmestyy tänä syksynä uuden Kielitoimiston sanakirjan yhteydessä. Asutusnimihakemiston ensisijainen tehtävä on antaa tietoa asutusnimien eli kaupunkien ja kuntien, kylien ja kyläkuntien nimien taivutuksesta. Hakemiston avulla pyritään myös vakiinnuttamaan asutusnimien oikeinkirjoitusta (Ala-Malmi, mutta Alakylä).
Nimien taivutuksen yhteydessä on tarkkailtava sitäkin, taipuuko nimen alkuosana oleva adjektiivi nimen jälkiosan mukaisesti vai ei (Isossakyrössä, Kylmäkoskella). Astevaihtelusuhteet voivat olla poikkeuksellisia, kuten Rovaniemen maalaiskunnan kylännimessä Suopa : Suopassa (vrt. sana suopa : suovassa) tai loviisalaisessa kaupunginosan nimessä Valko : Valkossa (vrt. pelko : pelossa). Nimen perus- ja taivutusmuoto voivat myös olla eri sarjaa: Saviste : Savisilla (kyläkunta Nastolassa), Saares : Saareksilla (kylä Anjalankoskella). Paikallissijataivutuksen lisäksi on Asutusnimihakemistossa joihinkin poikkeuksellisesti taipuviin nimiin lisätty myös partitiivitaivutus (Virtoja, Alavutta).
Paitsi tietoja yksittäisistä nimistä ja niiden taivutuksista, voi uudesta Asutusnimihakemistosta hakea tietoa vaikkapa eri nimityypeistä (esim. nka- tai vaara-loppuiset nimet), eri alueiden nimistä (esim. Etelä-Pohjanmaan kylännimet) tai erilaisista taivutustavoista (ulkopaikallissijoissa taipuvat mäki-loppuiset kylännimet). Tämäntyyppisestä tiedosta on hyötyä esimerkiksi uuden asutusnimistön suunnittelussa. Hakemistosta voi tarkistaa, minkälainen nimeäminen ja taivutustapa on tyypillistä kullekin seudulle.
Nimien paikallinen taivutuskaan ei aina pysy muuttumattomana. Kun keräsin 1980-luvulla paikannimiä eteläsavolaisessa Kangasniemen kunnassa, yritin erityisesti kuunnella, sanovatko paikalliset asuvansa vanhaan tapaan Kangasniemessä vai ”nykyaikaisemmin” Kangasniemellä. Silloin vielä alkuperäiset kangasniemeläiset käyttivät perinteistä sisäpaikallissijaa ehkä useammin kuin yleistymään pyrkivää ulkopaikallissijaa, mikä lienee tilanne nyt 2000-luvulla? Asutusnimihakemistoon on tällaisissa tapauksissa otettu mukaan kumpikin käytössä oleva taivutusmuoto.
TIINA MANNI-LINDQVIST
marraskuu 2004