Lumiosaamista
Tänä talvena koko Suomessa on saatu nauttia lumesta. Myräkkä ja pyry on seurannut toistaan, kinokset kasvaneet.
Joululauluissa lumi on ihana asia: hanget hohtavat, valkohiutaleet leijailevat, lumivaippa peittää lempeästi tienoon. Jos lunta tuiskuttaisikin, niin vällyjen alla on lämmin ihailla kuuran tai tykyn kuorruttamia puita.
Arjessa lumi ei aina laulata. Lunta pyryttää niin että junat myöhästelevät, autot hautautuvat penkkaan ja lastenrattaita on vaikea työntää sohjossa. Puhumattakaan suojasään tuomasta inhasta loskakaudesta. Silloin räntää rätkii ja taivaalta sataa märkiä jalkarättejä.
Kyllä, meillä on suomessa vielä tallella lumen taju. Yleiskielellä voimme täsmentää, millaisesta lumesta on kulloinkin kysymys: kinos, nietos, hahtuva, viti.
Joka vielä tarkempaa tahtoo, turvautuu omaan murteeseensa. Esimerkiksi lumen satamista voidaan kuvata ainakin sadalla eri tavalla. Eri puolilla Suomea lunta hiukkoo, kaunehtii, haituilee ja kyvehtii. Maassa voi olla iisakinsiitettä, kiitelettä, natturaa, höppölunta.
Lumisanat eivät kuitenkaan ole vain mennyttä aikaa. Uusimman niistä meille esitteli joulun alla ulkoministeri Alexander Stubb: snowhow eli lumiosaaminen. Tervetuloa Keski-Euroopasta oppimaan, kuinka meillä lunta siirrellään!
RIITTA HYVÄRINEN
tammikuu 2011
