Kiitos juhlista!

Eletään sadonkorjuujuhlien aikaa. Kun vieraille tulee kiitoksen vuoro, on päätettävä, kiitetäänkö yksikössä juhlasta vai monikossa juhlista.

Kiittämisestä ei onneksi tarvitse tehdä kieliongelmaa, sillä kumpikin ratkaisu on mahdollinen. Miten yhdestä tapahtumasta voidaan käyttää monikollista muotoa? Suomen monikko on siitä hauska kieliopillinen ilmiö, että sitä ei aina tarvitse ottaa ihan kirjaimellisesti. Monikolla on paljon niin sanottua toissijaista käyttöä, eli monikkoa käytetään ilmaisemaan myös jotain muuta kuin useutta. Sen avulla voidaan esittää esimerkiksi jonkin­laista likimääräisyyttä, tahallista epämää­räi­syyttä. Voidaan sanoa esimerkiksi, että ”Mikko on jo kolmissa­kymmenissä, hän asuu jossain peräkylillä ja tulee usein ko­tiin vasta pikkutunneilla.” Monikon avulla Mikon ikä, asuinpaikka ja kotiintuloajat voidaan ilmaista sopivan väljästi.

Samalla lailla sana juhlat voi olla monikollinen, vaikka tar­koitetaan vain yhtä tilaisuutta. Monikollisia ovat myös arki­kieliset juhlaa tarkoittavat sanat kekkerit, bileet ja bai­lut, samoin esimerkiksi häät, hautajaiset ja ristiäiset. Monikon käyttöä voi näissä selittää sii­hen ta­paan, että juhlat yleensä kestävät pitkähkön ajan ja koostu­vat useista erilaisista juhlavista osista: puheista, onnitte­luista, ehkä musiikkiesityksistä. Osanottajiakin on yleensä useita. Juhlan luonteeseen siis tuntuu kaikkiaan kuu­luvan jonkinlainen epämääräinen monikollisuus, kaikkea on monta tai ainakin paljon.

Sekä yksiköllisenä että monikollisena käytetään myös sanoja päivällinen ja päivälliset sekä illallinen ja illalliset. Näissä tosin sanan merkitys hieman muuttuu kieliopillisen luvun mukana: yksiköllinen päi­vällinen on sanakirjan mukaan iltapäivällä syötävä päivän pääateria ja illallinen vastaavasti ilta-ate­ria, kun taas päivälliset ja illalliset viittaavat selvästi juhlavampaan tilaisuuteen. Vieraita kutsutaan päivällisille tai peräti juhlaillallisille.

SARI MAAMIES

elokuu 2007

Kuukauden kielijutut