Joulupukki Joulumuoreineen
Suomalaisessa joulupukissa yhdistyy kaksi perinnettä: maaseudun taloissa ruokaa ja juomaa joulun aikaan kerjänneet eläinhahmoiset pojannassikat sekä keskieurooppalainen ja sittemmin amerikkalaistunut partasuinen lahjojen tuoja Nikolaus.
Nykypäivän piippolakkia kutsutaan siis joulupukiksi, koska alun perin liikkeellä on ollut pukiksi naamioitunut ihminen. Pukit ovat kiertäneet taloissa myös joulun jälkeen Nuutin päivänä (nykyisin 13.1.). Tällöin knuutti- tai nuuttipukit ovat kulkeneet joukolla rääppimässä viimeisiä jouluherkkuja.
Monessa muussa maassa taustalla on legenda 300-luvulla eläneestä Myran piispasta Pyhästä Nikolauksesta, jonka kerrotaan olleen tunnettu anteliaisuudestaan. Vaikka varmoja todisteita Pyhän Nikolauksen olemassaolosta ei ole löytynyt, on legenda jäänyt elämään. Niinpä Hollannissa ja Belgiassa lahjoja jakaa joulukuussa Sinterklaas, Ranskassa Saint Nicolas ja englantia puhuvissa maissa Santa Claus.
Suomalaisen nimityksen taustasta varmaankin johtuu, että joulupukki – samoin kuin nuuttipukki – on yleensä katsottu yleisnimeksi ja kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Kyseessä ei siis ole ollut yksi tietty satuhahmo, vaan pikemminkin joulupukkien ammattikunnan edustaja. Tällöin se on luontevaa kirjoittaa pienellä ”meillä käy jouluaattona joulupukki” tai ”jouluyön pimeydessä kaupungilla liikkuu vain muutama joulupukki”.
Toisaalta on ohjeistettu, että taruolentojen nimitykset voidaan tulkita tekstiyhteyden mukaan joko eris- tai yleisnimiksi.Tämän ohjeen mukaan voidaan kirjoittaa esimerkiksi joko Nukkumatti tai nukkumatti, samoin kuin Tuhkimo tai tuhkimo. Samaa voidaan soveltaa myös joulupukkiin. Jos kyseessä on tietty, esimerkiksi joulusadun päähenkilönä esiintyvä hahmo, voidaan sen nimitys kirjoittaa isolla seuraavaan tapaan: ”Pääsisinpä pian kotiin Korvatunturille Joulumuorin luokse”, Joulupukki ajatteli.
Vielä loppuun muistutukseksi, että juhlapyhien nimet kuten joulu kirjoitetaan pienellä esimerkiksi toivotuksissa Rauhallista joulua tai Riemukkaita joulunpyhiä. Tähänkin on harvinainen poikkeuksensa. Isoa alkukirjainta käytetään, kun kyseessä on ihminen, jonka etunimi on Joulu. Heitä löytyy Väestörekisterikeskuksen etunimikannan mukaan (www.vrk.fi) Suomesta kaksi. Hyvää ja rauhallista joulua siis heille ja kaikille Kielijutun lukijoille!
INKALIISA VIHONEN
joulukuu 2005