Luetelman kirjoittajan arkipäivää
Luetelmia tarvitaan monenlaisissa työteksteissä: ne havainnollistavat niin muistiota, ohjetta kuin verkkotekstiäkin. Onnistunut luetelma auttaa lukijaa. Hän löytäisi esimerkiksi seuraavan ohjeen säännökset paremmin, jos ne olisivat luetelmana allekkain.
Projektin toteuttajan ja muiden rahoituksen saajien on noudatettava tässä projektipäätöksessä asetettuja ehtoja ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittamien projektien toteuttamisesta annettuja säännöksiä, kansallisia säännöksiä sekä työministeriön hallinto- ja maksuviranomaisena antamia ohjeita ja määräyksiä.
Luetelmia ei kuitenkaan kannata käyttää ylettömästi, koska niitä vilisevä teksti vaikuttaa herkästi luonnosmaiselta.
Luetelman kohdat ovat samanarvoisia. Lisäksi kohtien pitäisi olla keskenään samanmuotoisia niin, että ne kaikki ovat joko sanoja, lauseita, virkkeitä tai kappaleita. Niinpä vaikkapa kokonaiset lauseet eivät sovi luetelmaan, jonka muut kohdat ovat yksittäisiä sanoja.
Seuraavaa luetelmaa on hieman hankala hahmottaa, koska alakohtina on välillä kysyviä sivulauseita, välillä sanoja.
Valituksessa on ilmoitettava:
– päätös, johon muutosta haetaan
– miltä kohdin päätökseen vaaditaan muutosta
– mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi
– perusteet, joilla muutosta haetaan
– valittajan nimi ja kotikunta sekä postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat muutokset voidaan toimittaa
Luetelmia voi tehdä kahdella tapaa:
1) Luetelman alakohdat ovat kokonaisia virkkeitä tai kappaleita. Tällöin ne aloitetaan isolla alkukirjaimella ja jokaisen loppuun merkitään piste – kukin kohtahan on täydellinen, itsenäinen virke.
Matkalle lähtijän on muistettava mm. seuraavat asiat:
– Tarkista, että rokotuksesi ovat kunnossa.
– Varmista, että vakuutuksesi on voimassa.
2) Luetelmakohdat ovat suoraa jatkoa luetelman aloittavalle johdantolauseelle. Ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, koska ne eivät ole itsenäisiä virkkeitä. Ainoastaan viimeisen kohdan jälkeen merkitään piste koko virkkeen loppumisen merkiksi. Muiden alakohtien loppuun ei välimerkkiä tarvita, koska jo viiva (tai muu vastaava merkki) erottaa ne toisistaan.
Ota matkalle mukaan
– passi
– hammasharja
– vaihtovaatteita.
MINNA PYHÄLAHTI
maaliskuu 2005