Siirry sisältöön
Haku

Hemmingin virsi Agricolan käännöksessä

– Luukkaan evankeliumin 1. luvun jakeet 68–79 

Mikael Agricola käänsi:

KItetty olcon Herra Israelin Jumala, sille hen on etzinyt ia lunastanut henen Canssans.

Ja ombi meille Ylesnostanut Terueyden Saruen, Dauidin henen Paluelians Honesa.

Ninquin hen on muinen puhunut henen pyhein Prophetains suun cautta.

Ette hen meite wapachtaman pideis meiden wiholisild, ia caikein kädhest, iotca meite wihauat.

Ja osottaman Laupiuden meiden Isillen, ia muistaman henen pyhen Lijtons päle.

Ja sen walan päle, ionga hen wannoi Abraham meiden Iselen, meille andaxens.

Ette me Lunastetudh meiden wiholisten kädhest, hende paluelisim ilman pelkemet.

Pyhydhes ia hurscaudhes ioca henen edesens kelpa caikina meiden ikä peiwine.

Ja sine Pilti pite cutzutaman sen Ylimeisen Propheta, sille sinun pite edhelkieumen Herran Caswon edes, valmistaman henen Teitens.

Ja andaman Terueydhen tunnon henen Canssans, heiden syndiens andexisamisen cautta.

Meiden Jumlan sydhemellisen Laupiun cautta, iolla meite etzinyt on Coitto Ylehelde.

Walistamaan nijte, iotca pimeis ia coolon warios istuuat Ja oijendaman meiden ialcam Rauhan tielle.

Hemminki Maskulainen kirjoitti  virreksi:

KIitett ole Israelin Jumal,
Nyt casvos pyhäd tänn cumar,
Cansaas sinä oled edzinyt,
Ja cadhotuxest päästänyt.

Sill sinä terveydhen Sarven
Ylösojensid meit varten,
Daavidin pyhän palveljas Huonesa,
sangen armeljast.

Niin cuin suld on muinen puhuttu,
Ja endiseld ennustettu,
Prophetais pyhäin suun cautta.
Ettäs meitä tahdhoid autta,

Meidhän viholistem kädhest,
Caickein vainohitten edhest.
Osotid laupjudhen isillem,
Muistid pyhän liittos päällen,

Ja sen vaghan valan päällä,
Jongas vahvast vannoid täällä
Abrahamill meidhän isällem,
Vissistä andaxes meillen.

Että me pääsned viholisild,
Sua pälkämät palvelisim
Oikjudhes, pyhydhes hyvin,
Caiken meidhän ikäpäevin.

Taae piltti pitä cudzuttaman
Prophetaxi sen Corkeiman,
Qvin käi Herran casvon eteen,
Valmistaman hänell tietä.

Evangeljumin saarnalla
Andaman Herran cansalle,
Tiedhon autuudhen tulemisen,
Ja synneins andexsaamisen.

Sekin Jumalan suloisest
Laupjudhest sangen haluisest,
Jost on edzinyt meitä tääld
Christus kirkas coitto ylhäld.

Valistaman qvin pimeydhes
Istuvad, ja cuolon syvydhes,
Ja niin ojendaman täällä
Meidhän jalcam raohan tiellä
Cunnja etc.