Suitsintaa ja suitsentaa

Vanhempi väki ja nuoristakin vähintään hevosharrastajat tuntevat monikollisen sanan suitset. Se tarkoittaa hevosen päähän kiinnitettävää laitetta, johon ohjakset liitetään. Suitset on johdettu sanasta suu. ”Suitset suuhun, päitset päähän”, sanoo ns. vanha kansa. Nyky-yleiskielessä suitset-sana esiintyy useimmiten kuvallisessa merkityksessä, kun halutaan ilmaista, että jotakin toimintaa on rajoitettava tai pidettävä hallinnassa: nettipelaamiselle on saatava tiukat suitset, talousrikolliset on saatava suitsiin, pankkien suitset on pidettävä tiukalla.

Suitset-sanasta on johdettu verbi suitsia, jonka konkreettinen merkitys on ’panna suitset (hevosen) suuhun’. Verbiäkin käytetään kuvallisesti säätelemisestä, ohjaamisesta, toiminnan rajoittamisesta tms.: ministeri yritti suitsia lehdistöä, hallitus suitsii mielenosoituksia, makeisvero suitsii kulutusta.

Kielitoimiston sanakirjassa on myös verbi suitsea. Sitä käytetään lähinnä ylätyylissä, ja sen merkitys on ’suitsuta, suitsuttaa, savuttaa, tupruta’ (esim. Uuno Kailas: hänet nielee liekkejä suitseva maa). Suitsea-verbin etymologisia sukulaisia ovat mm. suitsuke ja viron kielen tupakoimista merkitsevä verbi suitsetada.

Sellaisissa otsikoissa kuin ”Suitseeko Kiina verkkoviestintää” tai ”Kaupan suitseminen voi viedä allikkoon” suitsea-verbiä on käytetty suitsia-verbin merkityksessä. Tähän on varmaan vaikuttanut suitset-sanassa oleva e-kirjain. Lisäksi kun molempien verbien imperfekti on i:llinen (esim. ratsastaja suitsi hevosen ja tulivuori suitsi tuhkaa), ei ole ihme, että verbit ovat menneet kielenkäytössä sekaisin.

Tekisi kuitenkin mieli panna ohjakset tiukalle ja suitsia edellä kuvatun laisia otsikkoja. Pidetään savuttelu ja ohjailu erillään, jos se suinkin on mahdollista.


LEENA JOKI

Kielitoimiston sanakirjan toimitus


Julkaistu 16.11.2012