Liukkailla ja pimeillä

Syksy tuo mukanaan liukkaat kelit, syysliukkaat. Kielitoimiston sanakirja  kuvaa ja määrittelee syysliukkaan ’syksyn kosteudesta tms. liukkaaksi’. Niinpä puhutaan esimerkiksi syysliukkaista maanteistä. Substantiivina syysliukas on ’syksyn liukas keli’; syysliukkailla moni voi kaatua. Vastaava ominaisuudennimitys on syysliukkaus. Kun syysliukkaiden sijaan puhutaan vaikkapa teiden petollisesta syysliukkaudesta, kielenkäyttö on jo piirun verran virallisemman sävyistä.

Vastaavat talviset ilmiöt ovat sanakirjan mukaan talviliukas ja talviliukkaus: katu voi olla talviliukas ja mäki talviliukkailla vaarallinen. Kulkuväylien talviliukkauden vaarat tiedetään.

Edellisten tapaan on muodostettu sana syyspimeä: varovaisuus on tarpeen syyspimeänä yönä ja yleensä syyspimeällä liikuttaessa. Samoin kuin syys- ja talviliukkaista, voidaan monikkomuodossa puhua myös syyspimeistä.

Usein ilmiön yleisyys tiivistää sen kielellistä kuvausta ja vie kohti terminomaisuutta, mikä näkyy syysliukkaassakin. Termimäisyys ilmenee siinä, että sana on yhdyssana (vrt. syksyn liukkaat), ja monen kielentajussa jo nominatiivialkuisuuskin viittaa käsitteellistymiseen.

MARJATTA VILKAMAA-VIITALA

Kielitoimiston sanakirjan toimitus

Julkaistu 19.11.2008