Hoitotahdosta tahtotilaan

Mikähän sanassa hoitotahto hankaa vastaan? Miksi sellaiset ilmaukset kuin tehdä tai laatia hoitotahto, lukea hoitotahto, hoitotahdot arkistoidaan sairaaloihin eivät tunnu luontevilta? Eihän sanan käytössä pitäisi olla mitään epäselvää: Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana merkitsee hoitotestamenttia tai sitä vastaavaa suullista tai kirjallista tahdonilmaisua.

Sanakirjassa on artikkelit myös muutamasta hoitotahtoa vanhemmasta tahto-loppuisesta yhdyssanasta: puolustustahto, rauhantahto, taistelutahto ja voitontahto. Näiden sanojen merkitys on ymmärrettävissä niiden osien merkitysten perusteella, ja kaikissa niissä toteutuu perusosan tahto merkitys: pyrkimys, halu tai tavoite sinänsä, ei sellaisen ilmaisu, kuten sanassa hoitotahto. Tahto kuvaa siis näissä vanhemmissa sanoissa abstraktia käsitettä, jota ei voi laatia eikä lukea, eikä sitä voi arkistoidakaan, ainakaan konkreettisesti. Yleensä tällaisia abstrakteja tahto-loppuisia sanoja käytetään vain yksikössä.

Ehkäpä uudissanan hoitotahto keksimisen yhtenä pontimena on ollut ilmaus viimeinen tahto, jolla tarkoitetaan (vainajan) viimeistä toivomusta, mutta myös testamenttia. Toivomus on esitetty toive, siis jonkinlainen tahdonilmaisu, samoin kuin testamenttikin.

Kielikellossa 1/2008 pohditaan, mikä kielessä ärsyttää. Ärsyttävien sanojen joukkoon on päässyt yritysjohtajien, poliitikkojen, urheiluselostajien ja muiden vaikuttajien viljelemä tahtotila. Kielitoimiston sanakirja selittää sen merkitsevän (pitkäkestoista) tahtoa tai pyrkimystä, ja sanakirjan suosituksen mukaan tahtotila-sanan sijaan olisi monesti parempi käyttää sanoja tahto, halu tai pyrkimys. Ilmaus tahtotila voi olla kuitenkin paikallaan, kun halutaan korostaa esimerkiksi yrityksen pitkäkestoista sitoutuneisuutta jonkin tavoitteen saavuttamiseksi – kun pelkkä tahto ei riitä.

 LEENA JOKI

Kielitoimiston sanakirjan toimitus

Julkaistu 6.5.2008