Tuntuma
Tuntua-verbistä -ma-johtimella muodostettu substantiivi tuntuma merkitsee läheisyyttä, kosketusta ja yhteyttä johonkin: asutaan meren tuntumassa, säilytetään (tai menetetään) tuntuma vieraaseen kieleen, saadaan tuntuma peliin tai soittoon.
Varsinkin sotilaskielessä ja urheilussa tuntumalla viitataan näkö-, kosketus- tai lähietäisyyteen kahden henkilön tai joukon välillä: juoksija yrittää pysyä kärjen tuntumassa, ja kun seistään kyynärtuntumassa, kyynärpää koskettaa vieressä seisovan kyynärpäätä. Käsivarsituntumassa taas henkilöiden välimatka on käsivarren mittainen.
Tuntuma esiintyy jälkiosana useissa muissakin yhdyssanoissa: sormi-, sormenpää- ja näppituntumalla tarkoitetaan tuntumaa tai vaikutelmaa, joka saadaan kokeilemalla tai arvioimalla, ilman tarkempaa tutkimista.
Kosketuksissa, yhteydessä tai lähettyvillä olosta kertovat myös lähi- ja näkötuntuma: Tie kulkee rajan lähituntumassa. Suunnistaja säilytti näkötuntuman edellä menijään.
Tunto- ja makuaistin maailmaan kuuluvat puru- ja suutuntuma. Purutuntumaa tarvitaan kuvaamaan kypsennetyn ruoan ”hampain tunnettavuutta”. Ruokien ja juomien ominaisuuksista puhuttaessa käytetään myös sanaa suutuntuma, jolla viitataan viittä perusmakua laajempaan suulla aistimiseen: viini voi olla suutuntumaltaan esimerkiksi pehmeä, runsas tai hapokas.
Eräissä tarkkuutta karttavissa numeroilmauksissa tuntuma esiintyy monikollisenakin: hinta oli 50 euron tuntumissa, lämpötila on 30 asteen tuntumissa, alennukset olivat 40 %:n tuntumissa.
Tuntumatieto taas on itse saatuun tuntumaan perustuvaa tietoa, ”mututietoa”. Meillä voi olla tuntumatietoon perustuva käsitys jostakin asiasta tai tuntumatiedon perusteella voimme sanoa jostakin asiasta jotakin. Sana täyttää ainakin osittain sen aukon, jonka arkikielisempi ”mututieto” jättää viereensä.
MARJATTA VILKAMAA-VIITALA
Julkaistu 27.4.2009