Onko luottoa?

Vanhastaan tuttuja luotto-alkuisia yhdyssanoja ovat luottomies ’mies joka saa nauttimansa luottamuksen vuoksi vastuullisia tehtäviä’, luottovanki ’hyvän käytöksensä vuoksi vapauksia saanut vanki’ ja luotto-oppilas, luokan vaaleilla valittu yhteyshenkilö.

Tutut mallit ovat viime aikoina tuottaneet lisää luottohenkilöitä: kirjailijalla voi olla luottosuomentaja (Günter Grassilla Oili Suominen), ohjaajalla luottonäyttelijä (Aki Kaurismäellä Kati Outinen), joukkueella luottotoppari (Liverpool FC:llä Sami Hyypiä), tähtilaulajalla luottokapellimestari ja kilpa-ajotallilla luottoinsinööri. Viikko- ja iltapäivälehdet ovat jauhaneet juttua julkisuuden henkilöiden omista luottotoimittajista ja -medioista. Lehtien palstoilla on esiintynyt luottopaitakin – ampuja Juha Hirven kilpailuissa käyttämä vanha reikäpaita.

Luotto on luottamus-sanan harvemmin käytetty synonyymi; taloudellisena käsitteenä se merkitsee ’luottamusta, jonka perusteella joku henkilö tai jokin liike tms. voi saada jotakin velaksi’ ja siten myös ’lainaa’, ’velkaa’. Tämän mukaan luottoneuvottelijallakin on kaksi merkitystä: useimmiten hän on se, joka neuvottelee pankissa luotoista asiakkaan kanssa, mutta muissa yhteyksissä yleensä henkilö, jolle jokin vaativa neuvottelutehtävä uskotaan.

MARJATTA VILKAMAA-VIITALA

Kielitoimiston sanakirjan toimitus

Julkaistu 14.10.2005