Kielen asemaan liittyvät termit hallinnossamme -sanasto

kansalliskieli

sv nationalspråk

määritelmä

perustuslaissa määritelty valtiollinen kieli eli suomi tai ruotsi

lisätieto

Kansalliskielen aseman määräytymiseen liittyy kaksi keskeistä tekijää. Ensinnäkin on otettava huomioon se, että kansalliskielistä säädetään perustuslaissa. Toisekseen on tarkasteltava sitä, kuinka laajasti kieltä voi lain mukaan käyttää viranomaisissa.

Nimitys kansalliskieli on ollut käytössä Suomen oikeusjärjestyksessä koko itsenäisyyden ajan. Kansalliskielet määritellään perustuslaissa, joka takaa suomea ja ruotsia käyttäville yhtäläiset kielelliset oikeudet viranomaisissa (17. § 2. mom.):

Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Suomen kaksikielisyys on valtiollista hallinnon näkökulmasta. Valtiollisuus tarkoittaa sitä, että keskushallintomme on kaksikielinen. Ilmaus Suomi on valtiollisesti kaksikielinen maa (pro Suomi on kaksikielinen maa) saattaa olla tapauksittain paikallaan. Kunnat jaetaan suomen ja ruotsin puhujien suhteellisen määrän mukaan yksi- ja kaksikielisiin kuntiin. Muiden instituutioiden kielistä (esim. yliopistot) on erillistä sääntelyä.

Suomessa virallinen kieli tarkoittaa tosiasiassa samaa kuin kansalliskieli. Lainsäädäntömme ei tunne virallisen kielen käsitettä. Viralliselle kielelle ei ole myöskään yleismaailmallisesti pätevää määritelmää, koska valtioiden historia, hallintojärjestelmät ja -traditiot voivat poiketa toisistaan jyrkästikin.