Kielen asemaan liittyvät termit hallinnossamme -sanasto

äidinkieli

sv modersmål

määritelmä

väestötietojärjestelmään merkitty henkilön oma kieli

lisätieto

Käsitteelle äidinkieli esitetään eri aloilla toisistaan poikkeavia sisältöjä, joihin ei ole mahdollisuutta syventyä tässä lähemmin. Käsitteen käyttöä hallinnossa on tarkasteltava väestötilastoinnin historian valossa.

Suomen väestötilastoinnissa on ollut alusta alkaen (vuodesta 1865) tilastoinnin kohteena yksilön kieli, joka rekisteröidään valtakunnallisen väestönlaskennan perusteella. Väestönlaskenta suoritetaan nykyään sähköisesti väestötietojärjestelmään ilmoitettujen tietojen perusteella. Kieltä kuvaavan muuttujan nimitys on nykyisessä väestötietojärjestelmässä äidinkieli, mutta ajan saatossa on käytetty muitakin nimityksiä: kieli, puhekieli, pääkieli.

Nimityksestä äidinkieli luovuttiin väestönlaskennassa vuonna 1900, mutta se otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1980. Sanaa on käytetty hallinnossa 1980-luvulta lähtien etupäässä niin, että sen tulkinta syntyy viittauksesta toiseen tekstiin. Äidinkielen määritelmä Suomen virallisen tilaston (SVT) väestölaskennan sanastossa vuodelta 1980 kuuluu näin (nykyisen väestötietojärjestelmän äidinkieli on samaa perua):

Äidinkielellä tarkoitetaan samaa kuin kielilain (1.6.1922/148) käyttämällä sanonnalla ”oma kieli”. Tieto saadaan väestön keskusrekisteristä 1.1.1981 toimitetun henkikirjoituksen mukaisena.