Siirry sisältöön
Haku

Ajankohtaista etymologiasta

20.6.2022 14.35

Imelä ja lakritsinen kallioimarre

Sivustollamme on uutta tietoa muun muassa kasvien nimistä.

Oletko pohtinut, mistä apilan, esikon, imarteen, imikän, kasvin, kukan, leinikin, marjan ja timotein nimitykset ovat peräisin? Kasvata tietoasi kasvisanastosta ja kehitä kielituntemustasi!

Imikkä näyttäisi kuuluvan Elias Lönnrotin antamiin kasvinnimiin. Luultavasti imikkä pohjautuu verbiin imeä. Imarre kuulunee samaan sanueeseen kuin makeaa tarkoittava sana imelä. Kallioimarteen juurien sanotaan maistuvan lakritsille, ja niitä onkin imeskelty ennen makeannälkään.

Kukka on ilmeisesti samaa alkuperää kuin kukku, joka tarkoittaa huippua, kukkuraa ja verkon kohoa. Marja on vanha perintösana, jolla on samaa merkitseviä vastineita sekä läheisissä itämerensuomalaisissa kielissä että saamelaiskielissä. 

Leinikki on johdettu sanasta leini, ja se on Elias Lönnrotin 1860-luvulla ehdottama nimi. Se pohjautuu kasvin vanhaan nimeen leiniruoho. Murteissa kasvia on kutsuttu myös leiniheinäksi tai leininkukaksi.

1700-alkupuolella amerikkalainen Timothy Hanson viljeli ensimmäisenä heinälajia, joka sitten sai nimensä viljelijältään. Suomeen timotei on kulkeutunut meille ruotsin kielen (timotej) kautta.

Eikä tässä vielä kaikki. Sivuillamme on julkaistu tietoa myös sanojen kehittää ja pöly alkuperästä.

Kallioimarteen kypsyviä itiöpesäkkeistöjä. Kuva: H. Zell. Wikimedia Commons. CC BY-SA 3.0.
Imarre kuuluu samaan sanueeseen kuin makeaa tarkoittava sana imelä. Kuva: H. Zell.

Palaa otsikoihin