Vermlannin näyte
Vermlannin murre kuuluu savolaismurteisiin.
Johannes Johansson-Oinoinen (JJ), s. 16.5.1874.
Haastattelu on tehty 9.4.1963 Suomen kielen nauhoitearkistossa, haastattelijana Terho Itkonen (TI).
Signum: 2228: 1.
TI: Kuinkas sitä toimitetaan, näin keväillä kun se, lum rupeaa kantamaan oikein, imeistä?
JJ: niin se tuloo haŋk sitten joGa, kevät kun se on, jotta tuloo välistä, vettä saDamaan ja, sitten se, yöllä se taetaa, kylmeä jotta sitä tuloo haŋk jotta, me oommo välistä, hevos̓ella GulGena haŋŋessa.
ja, Guŋ GulGoo jalGasin, ja monDa Gertoa min- -nä oon, kulGenna karBusesta ['lumikengästä'; pro karBusessa ?] hiela peniGuorman ['koko peninkulman'] ja siiDä ylttö, se on̬ ollunna nin, kehnoa se haŋk jotta, vaiŋ Gum mi-, mull_on ollu, karBus̓et jalassa nin sitten se oŋ kantanna jotta ei, oo iGään nähnynnä miDään siiDä. min_ooŋ GulGenna kaks kolt peniGuormoa vana-, varain oamus̓ella Gun, Gun mull_on ollu GarBus̓et, sillä kehnolla haŋŋela. ja se on Gäönnä nin hyvin jotta siD_oŋ kulGenna nin, köhvest ['kevyesti].
TI: No suksi se mänöö luikeast semmosella, kovalla hangella.
JJ: niin, se ei oo hyvä ja sitten, tuloo sellaesia, hol'loeta ['kuoppia'; r. hål] ja, ja, sellaesia, Bahoja, veännöksiä siinä jotta sen taetas, saes, sen, katkasta, sukseŋ kun, tulis niiDä vasteŋ kun se on niŋ kovoa, kylmettynettä lunta haŋk, Gu on niiŋ kylmettyn(y). jotta Gun tulis vastaan sellaesta nin se taetas̓ katkasta suksen.
sitä soa Gahtoa hyvin, ymBäriis jotta sis- siDä näGöö minnekkä, mänöö suksel-, Ganssa Gun_on haŋG. se ei oo niin jotta se on iGääsGun, lattialla GulGis arvoiltaan jos, on, Baljo lunDa. siell_on, monDa Bahoa Baikkoa, johoŋka suks taeDaa tulla ja,. sitten se ei Gylmä aena, niissä, syvimmissä, hol'loessa muD ne on löyseä (ja). kun suks tuloo sinne nim min_oon monDa Gerdoa, soanna suksen, katkiomaaŋ kun se on tullu, sinne. yhöŋ Gerram minä, tulin suksessa ja, siin_ol' puro. se, ja se ol' aoGnai̬nem Buro ja, minä ei sidä äGännä ['huomannut'] jotta Buro ol' aoG ja, minä tulin, Buroon ja, se suo siinä s-, Buron rannalla se ol', niim BehmeäDä jotta, sukset ne lens sinne suohon jotta ai̬na, mäyksiä myöDen jotta minä koavuin sinne, haŋGeen ja, sittem minä saen veteä Bois ja, sukset sieltä suosta ja min_aatteli ja, "nyD minä soaŋ könDiä teälDä Bois" van, ne ol' yhtä eheitä. se ol' niim pehmeätä siellä alla, suo jotta ne, pistäitiin sinne nin hyvin jotta ne, kest.
TI: Kulkiko ne koskaa kesällä muuten suolla taikka, taikka tuota, rannalla semmosella, semmosessa karpus̓essa? Vaa olko se vaan talvipeli?
JJ: talvella ne GulG ei ne se-, ei ne, kesällä niiDä tarvina. n_ei, niil_ei ollu sellaesta, niittämistä jotta ne kulk karBus̓essa ja, niitti järven ranDoja, se ei ollunna mitään GulGea sellai̬sta heineä ottamassa.
vam min_oon_ollu, yhöŋ kerraŋ kanssa kum me niiDimmö järven ranDoa [j]otta minä, kulin tätä myöten, järveen ja, niiDimmö siDä ja sittem me veimmö sen, hei-, ne heinäD, sielDä ja, se ol' nii veDeleä jott_ei, hevoiset tainna sinne, tulla vàn, ne Ban̓ Bitkän köywen siihen ja siellä jossa se, ol' moaŋGamara niŋ kova ja nin, ne Ban̓ sitteŋ köywen h-, niihen aesoin ja sitten hevon̓en vet' ne, heinäGuormaD. ne sano jotta ne ol' hyviä, lehmillen ne heinäD.
Litterointi teoksesta Vermlannin murretta. Suomen kielen näytteitä 49, s. 15–18.