Suomussalmen näyte
Suomussalmen murre kuuluu savolaismurteisiin.
Oskari Seppänen (OS), s. 25.11.1885 Suomussalmen Saarikylässä.
Haastattelu on tehty 26.7.1960 Suomussalmella Ruhtinansalmen kylässä,
haastattelijana Alpo Räisänen (AR).
Signum: 536: 1.
AR: No, outtako muullonnik käestänyt tuolta, järvistä?
OS: óum minä Soarijärvestä kä̀estäny nuita hàok̆kie.
AR: Mitenkä_stä haokie käestetään?
OS: samalla làella kun ne nòus̀oo rannallen nin samalla làel̳a verkko et̆teej ja sittä ajet̆taan. vàn siihen èi kannatap pannak kun, enint̆ääŋ kaks verkkoa, ta- taatusteˀ ˀettä jos niŋ kuˀ ˀisompi sattuu ja ensimä̀eser rep̆pii niin sittä tuota, se tòes̀een, jo vähä väs̆syy nin tòesesta sittä soapi.
ni, se kuˀ ˀajamalla pannaan sittä kun, lasket̀aan, seläm puolellek korttèikosta ja sittä siellä merut̆taan ni, se ˀajamalla pannaan sittä verkkoon. ni siin- siinä soapi isoj̀àeh hàok̀ie silla làella, se sotk̀èopi kun se men̆nöö ni, is̆sooh hàoki, meleko sakej̀aav verkkoo. kuv vàeˀ ˀal̆loa oh hyvästiˀ ˀettä tuota, siin_ol liina jeäpi lö̀yhälle. että se soapi semmos̀eem pussiim mennä. se kum pukkoẁaa pussillej ja se pyöräht̀ää ni se_on semmosessa pussissa sittä.
AR: No, minkälaesella ilimalla se par̆raesten nousoo paesteelle?
OS: no se nòus̀oo just̀iin silloŋ ku, tuota, äkkipòuwat tul̆loo ja ukoŋkuuro sattusi, se ukoŋkuuro se se oj just̀iin sitä hòukuttel̀oo. se se on just̀iij joka hòukuttel̀oo ukoŋkuuro nin sinner rannalle. se. se se on just̀iin seŋ kalah hòukuttel̆lie.
siinä on siinä ukoŋkuurossa on semmosta àenetta että tuota, se soapi liikkeellek kalan. se se om merkillistä. sitä minä en tiij̆jäˀ ˀettä mitä se sat̆taa sitä van se kalaŋ kyllä soapi liikkeelle. vaˀ ˀalussa, enneˀ ˀukoŋkuuron nòus̆suo sillon sitä èi soa. jos se on nòusussa ja alak̀aa kuul̀uo. sitä èi soaˀ ˀei oŋŋella èikä millää.
AR: No, sehäˀ ˀoj joskus lujassahil lähtemään sieltä rannalta, tuo paestehhaoki.
OS: oohhan se. lujassa ja se_on, ka hàoki oŋk̳, semmonen että, sek̳, verkonniv vier̀een toht̀ii sèisattuoˀ ˀihav verkov vier̀eenniˀ ˀettä soapi, melek̀eeˀ ˀàerolla pit̀eä että se hyökkej̆jää. se on niin, juro siinä, kun se huohmoẁaa verkov vàen. ja sieltä soapi ahveǹie ja kàekellàesta kal̆loa silla làella kä̀estämällä.
mulla oli semmoneˀ, vàem minä kàotin sem pikkunuotan, mull_oli semmonem pikkunuotta joss_oli, tavallinem perä, ja siin_oli nielulaŋŋat ja kàekki ja kivi sappamessa. niiŋ kum minä sillä nuita isoja kaloja vèin. se_oli harva perä ensinnä että min_en soanuk kuˀ ˀisoja kaloja. vàem minä kàotin sem pòes vaˀ, sillä òesik kyllä puhistanuv vàekka miŋkalàenej järvi nin sill_òes kyllä helt̀eeˀ ˀàekana puhistanuk kyllä kalat. vam minä kàotin sem pòes kun sittä kum minä panin sak̆keammam perän nin tuota minä nä̀e_ttä täm_om mahoton että, kàekki men-, kàekki pienet kalatkihhan tällä läht̀öö. nim minä en, pitänuk kun yhtenä keväkkesänä sitä.
nim minä sàen sillä, yheksättä kilom pàenos̆sie hào`kiehi. ja sä̀önäs̆siehis sàeˀ ˀisoja kolomatta kiloŋ k- pàenos̆sie sä̀önäs̆sie sillä, sillä nuotalla. ja sen näki kun, usseamp̀ie meni niitä isoja hàokie sissään ni, kyllä se se perä nutisi ja vàen sielt̀_èi ollup puhettaap pòestulosta muuta, o- òutav vàen, kyyw̆villä ajav vàer rannalle.
yheŋ kerran sattu semmoneŋ kun ettÄ, hàoki että kum minä ensin ˀalotin ni, pikku kivem panin sappam̀ee, niŋ kun se lähti sieltä työntämään nin työnti nurin, tuota, sen, rys- nielun, ulospä̀ej jä, tuli pòes. ni sittä kun tuota, minä moallen nostatin, niˀ ˀèi lähtenym millääp per̆rääˀ ˀen̆neä èi muuta kun se hàokkasi lik̆koa sitä vettä jä uli vàen nuotta. èi millääl lähtenys sittä per̆rään. kyllä sillä järki seŋ käsitti että siellä on, siellä on, pe- semmonen, mutka että sieltä èi peäsep pòes.
Litterointi teoksesta Suomussalmen murretta. Suomen kielen näytteitä 1, s. 50–52.