Lappajärven näyte
Lappajärven murre kuuluu savolaismurteisiin.
Miina Jousharju (MJ), s. 20.6.1885 Lappajärvellä.
Haastattelu on tehty 7.6.1963 Lappajärven Jousharjun kylässä, haastattelijana Tuomo Tuomi (TT).
Signum: 2806: 1.
TT: No, mitenkäs niitä lehmiä sitten, tillattiiv vanhaan aikaam minkäslaista se, homma oli?
MJ: no niitähäm piti silputtaa ei niitä saanukkaa heinillä tillatan niiŋkun nyt. niillehäm piti tehäs sil(i)ppu(a iltaa, aamu(a ja, vielä päivällä käywä antamassa heini(äkI. sĕ olikip paljo toisemmalaista kun nyt, eihän nyt tillatak ku kaks kertaa päivässä. niitähän̬ sai iltasella useiŋkis silppuja leikatas sitten siellä riihellä pime(ähämärässÄ.
TT: No mitenkäs niitä silputettiin sitten niitä lehmiä?
MJ: nò nehän silput kasteltiij ja, ja sitten niihin niin nè looliil laitettiin (ja) jauhoja sekka(h)an̬ syötettiin semmosista loolista, lehMILLE.
TT: No mitenkäs se, minkäslaisia ne navetat oli sitte?
MJ: no ne oli semmosi(a van niiku nyky(ääŋki om muutam- vielä paljom meilläki o, puunavetta vaaj ja, niissä parrellaijat puusta ja,. vaikka minulla eij_oo enää ku yks lehMÄ, enne ol_ollu, kyllä enempi karjAA VA, ehäm minä voik kantaav vettä et-, tahot tuolleŋkaas sahaak ku oŋ kaivo kaukANA.
TT: No mitenkäs sinne, siellä Söyringissäkiv veikös ne sinne ulkoniityille niitä lehmiä?
MJ: ei viety siin- niissä, ei viety reŋŋännyv viijä että niitä pi(ettii yötä olleŋkaan niittyillä sillon [sic!] mutta nyt kun nämä tiet on tullun niin ne ei kuleta ne aitaa ne, jonnekis sinnev vähä eemmäks kuuluu sieltä. van ne sai aina kot̆tiin ne kulkim metässä silloŋ kum minä oo ollun nyt_on niiŋ kauwa, ku min_oon̬ siellä ollu.
TT: No pitikös sitä paimenessa sitten olla?
MJ: keväil̆lä, keväillä oltiim parila viikolla opetettiin NI, noi oli nuorta karjaa nin, ne meht-, sinnel lehmii että ne seuras. ja sitte niitä sait ruweta hakemaan taas kesäm päälleŋ ku ei ne viihtin(y)t tullak kot̀II.
niitähäj joutu hakoom minäkit tulil lehmähausta kerra yhtenä yönä kahe aikana, ku el löynnyl lehmi(ä ja (ai) vielä eksyn sitte. aina meni lähelle Evijärveä. sieltä kuulu koira(e haukkuminen ni minä rupesi epäilem̆mää että kyllä nyt on harhatie eessÄ JA, palasin takasi ja palasin ihav väärältä kantilta sitten tulin̬, oli isò, semmonen ne sano jokskik Konipurok sitteŋ ku minä esitim miŋkälainem paikka se oli ni, siinähäm min_oli ihmeessä päästäs sem puro yli. vam piti vaa ajatukset_oli että siitä pitää yli päästäm muute ei tuus Söyriŋki(ä. kyllä sitä kauvvam minä oli hukkatiellä siel̆lÄ.
TT: No löytykös ne lehmät si-…
MJ: ei, ei silloŋkerralla löytyny lehmiä.
TT: No missäs ne lehmät sitten oli sillä kerralla?
MJ: ne oli tullut toiseŋ kautta kot̀ii lehmät, ja ku oikeeŋ kauwan kallaa niitä nii ne rupe(aa se kello valehtelemaaŋ korvi(a sitten ni että nee aina oli kuuluvana sieltä eempää ja, minä aina painov vaa eemmä. ja ne oli tullut toiseŋ kautta kot̀II.
niitähän̬ sitä sai hake(a, ku ei ne viihtyny kun ne kauwaks meni niin, tullas sittem muuteŋ ku hakemalla. ja niin ne haki toiset talotki si- kyllä ne vapaastim metällä sai sillo olla itikat van niihän nyt_on [sic!] muuttunum [sic!] kaikki ei oo aitoja eikä saa ollam metässÄ.
Litterointi teoksesta Lappajärven murretta. Suomen kielen näytteitä 7, s. 46–48.