Liperin näyte
Liperin murre kuuluu savolaismurteisiin.
Anna Rummukainen (AR), s. 21.2.1892 Liperissä Ristin kylässä.
Haastattelu on tehty 23.5.1967 Liperin Ristin kylässä, haastattelijana Jorma Rekunen (JR).
Signum: 6905: 1.
JR: Sillo ei ollum mitää, pesuaineita noita, pulvereita mitä nyt on.
AR: ee mit̆tää. nop piti ne vèissä tuotàʾ, suopakivvee vähä. mut ensimältä eihä sit_olt sitäk̆kää. va sìttä minä kum muistan ni sitte pes- s- s- suopakivvee panivat vähä siihev vetteen.
JR: Mitäs se suopakivi oli?
AR: s_ol’ sillä pyykkiihip pesivät ja suoppoo kèittivät semmos̓ta kot’màesta sàepotta kun teht̆tiin. elukoehen, rasvat otettiij ja (n)e suolet puhistettiim puh̀taks ja, sittɛ pant̆tii sitä suopakivvee sekkà ja, suuressa muurpaassa kèitettii siitä s_ol’ kot’tekosta suop̀oo. suovaks sanottiii se_ol’ kot’tekosta sàeppotta. ja sillä pestiim pyykki.
ja se tul’li, hyviŋ kàu̬nista se sàepu̬. se tul’ niiv valak̆keeta ja kevyttä sìttɛj jotta,. minä oo sitä kèittänä ja tiälä yks_opettaj̆jaa haki minulta sota(àḙkana sitä. sano hiäm pessöö ihan nu̬amojjaa sillä, sàeppoola. kun_ei suatu ostosàepOttA. van nyt eij_oʾ ʾolt nyt_on tehtynä vuan niilä puluveriloila kàḙkki pyykki.
JR: Jos työ sen, pyykim pesemisev vielä oikeen tarkkaam puhutte
ni_että miten se sillon, entisee aikaa?
AR: no ne vanhaan_àek̆kan tekivät sillä tavala_ttǝ, sillä suovala, haŋkasivat ensin niitä vuatteita, näiŋ käs̆siisäv välissä vuah haŋkasivat. tuol̀a tavàvala. jaʾ, sittɛ, por̆ròim pḙäle, panttiin t- ǝh, kòevutuhkat korvvòiN. ja ves kum muurpaassa kiehu ni se pant̆tiin sittɛ niihen, tuh̀k̀iim pi̬älej ja sittɛ hämmennettiin, seh. s_ol’ ʾihan sekasik ku se hämmentivät sen tuhkat siihev vettè.
sìttɛ hiilet otettii siitä pḙältä hyvin tarkkaam pòes, mitä ol’ hiilello-, hiil̆lii vähä, ja sitte se kirkas livep panttiin̬ sittɛ pattaan, takasi. ja siihe sittɛ, valak̆keet vuatteet kiehummaa. semmos̓t_ol’ siihen_àek̆kaa (se_ol’) sitä liveppyykkii.
JR: Tuolla järvelläkö ne käytiin sitten…?
AR: no järvel̆ä. järvellä ne kä̆öt̆tii_ja, s_ol’ ihaŋ kumma kun niistä tul’ hyviv valak̆keita ja korreita. järvelä kä̆öt̆tiin nuita, korvoloissa pursuttiij ja, avannossa huuhottiiŋ kaks kolome kert̆too ja, kyllä niistä tul’_iham puht̆AAt.
JR: Eikö se kylymännyk kun sielä -?
AR: miŋkä tähe s_èi kylmänä! piti jo töppösessä viimeh huuht̆tooʾ ʾàina ihaj ja muuttòʾ ʾàina kylymihä se ku_ol’ tuo àina purku ja pakkan̓e. no sìttä tuot̆tiiŋ kot’tiin, joko tuppaan tahi, m- meilä ku_ol’ tuo siltanavetta nim myö viettii àina ne korvot sittä navettaaN tahis sàonnaa j̀a, sittä kuumen̆nettiin, puhas ves̓ kuuma ves niihem piälej josta, ne vi̬ännelttiim pòis. niitä kun_ei olt niitä liŋkoja eikä mittää ʾENNEN NE, piti vuaʾ, käsin, kàikki tehÄ.
JR: ja sittek kuivattii?
AR: sìttɛ kuivattiin. jah, èikä olt rào̬toja millä silitet-, silitteekkä [!] ne, pant̆tiiv vuan, òijottiiŋ kaŋk̆kaat, pàijat niiŋ kun̬ hòusuttiim miestej ja, kàulluuspualika-, pualikan ympärillä ja, sitte_(ol’) semmon̓en, tuota pitkä làota siin_ol’ kä̆insija sit jolla piettääŋ kiini, ja semmoset hamp̆paat siinä. sillä kàolattiin. lakanat ja pyyhelliinat tul’ òik̆kee hyvvii ja silleitä sillä. mie suotan tèilen nä̀ytteekkìn ne kapineet meil_on nyttiin ne vielä. pyyhelliinat ja lakanat niilä puhis-, kàolattaan nyttiiv vielÄ.
JR: Ja niillä hyvä tuli se jälki?
AR: hỳvä tulloo hyvi sillee tulloo. pyyhelliinattiin ne_on niim [!], hyvä, hyväks silij̆jää_tta, ei niitä ràowala, suas sem paremaks. ja joka talos̓sa ʾon tiällääv vielä ne, semmos̓et jòila, nyt silittäät pyyhelliinat ja lakanat. se vu̬a_tta, muut vuatteet silitettääj jo nykysir ràowala. mikä, missä on, hellala piettävä ràota miss_on̬ sähköràota ja,. meillääʾ ʾoŋ kyllä molem̀at ovat.
JR: Mite usein se pyykki sillo, pestiin?
AR: no suurissa jòukos̓sa kahev viikom perästä piti pestä. (si)tä jo kerty siks pal’jo sitä pyykkì_ttA s_ol’ kahev viikom pyykki àina.
JR: Siinä päivä men?
AR: pä̀evä män̓. ja tòi̬sena pä̀e(vä)nä sittä ne, viäntämmääj ja, viännettiij ja kuivam̆maam panttiiv vastA. nykysih̀ä sitä èi mä̀p pä̀ev̆vee kun ne konneela teh̆hää. n_oj jòutusat meilläʾ ʾoj jo pyykki korissa yks osa pyykkii tänä pä̀nä kum pes. se jòutu nii sukkel̆laa.
JR: Olikos sitä taloissa ennem paljon sitä, vuatettavaroo?
AR: no ol’ sitä pellavàista ja liinas̓ta. miehel̆lähän niitä ol’liih̆ hyvim, pal’jo niillä ol’ monet ja monet pàijat ja, hòusut alushòusuj(a) ja,. kỳllä sitä kum pellavasta ja liinnoo kasvatettiin niŋ kyllä ne èi e ne vu̬atteem puutteessa olleet. van èihän ne ʾolt niih hienoja kun nyky(àijam pàijat oN. ne_ol’ niitä pellavais̆sii vu̬an. van sittɛ ko sev [!] ruvettii semmos̓ta ykspiistä kutom̀aan, hienomppoo pellavapaltti(noo) ni, s_ol’ sitteh hienomp̀oo kun tämä tässä josta teht̆tiim pài̬toja.
Litterointi teoksesta Liperin murretta. Suomen kielen näytteitä 17, s. 76–80.