Kerimäen näyte
Kerimäen murre kuuluu savolaismurteisiin.
Otteljaana (Jaana) Paakkunen (JP), s. 3.11.1882 Kerimäen Joutsenniemessä.
Haastattelu on tehty 20.8.1964 Kerimäen Joutsenniemessä, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 3543: 1.
MP: Sillo ei vielä olt konneita juuri siihe aekaa?
JP: no ʾei mittääk konneita. se ol' kerta kaikkij̀aaj jotta piti tehhät työt ilemaŋ konneita. ku ʾei ollu, ompelukonettakkaan ni, ni, käs̓illä kun ʾol',. mie muista sen ʾihaŋ ku ol' semmonen tavalline riätäl' olevinnaaj käö taloloissa ja se ompel' käs̓illä. enneŋ ku siitte ilemestyy konneita.
jotta, jotta niillä ol' sitten niillä, nii,. ʾennenniiŋ kun niitä taloloissa kä̀y̬ niitä, riätälii ja, mies-, riätälii ja ompelijoita ni, sitte ʾilemesty jo niitä konneita jotta ne konneela ompel' mut ne iha, ompel' käs̓illäkkii. ja nài̬set kun, kun tuota, sitä pellavasta, viljeltii ja siivottii ja, ja kuvottii sitte, pài̬takaŋŋasta palttinoo iha. niŋ käs̓illä ommelt̀ii ja miehille ommeltii housujakkii, käs̓illä.
se ol', se, se ol' se nypleemine jotta sitä sai̬ valavuup pitkät illat ja pitkät uamupuhteet, jotta sai jottaip piällesä. ku se ol' käs̓ilä kaikki, nakerrettava.
ja niitä, niitä p̀yykitäs sitteŋ kovile ʾensi ʾenneŋ kun niitä nyt, sai niim pehmenemmää [j]otta voi pitteep piälläsä ni, niitä pi(ettiin niitä kaŋkaita tuolla nurmessa kuŋ kesä, kesä tul’ ku, kevveelä kuvottii nii sìtteŋ kun nurmi kohos̓ ja, satel' ja auriŋko pai̬sto no ni sitten ne valaken̓ sielä ja, ja pehmen jotta niitä sieti pitteep piällääm mun [= mutta] niitä pit ensi siivotan nii hirviisti jotta läks ne, ne pä̀i̬stäret ne pistelikkäät ài̬ǹeet läks pòi̬s niistä, niistä pellavaista, jotta sai̬ puhtaar rihma. ja sitä keträttii siittev veittiin nii jotta, siinä vokit làulo.
MP: Vieläkö teillä om mielessä tuo pellavan kasvattamine?
JP: no eihä siinä mitä olluna kun nee, ne tùta kylövivät sem pellavaan ni se, kasvo niŋ kum muuk̀iiv vilja ja ku,. ku se ol' sitte, siinä kunnossa [j]otta nyhtee ni, se nyhettiiv voa sitte.
MP: Käsin nyhettii?
JP: nii eipähän̬ sitä nyt millä! ei nen niitä, leikattu sirpillä eikä viikatteella nehän nyhettiiŋ käsilä.
MP: Entäs sitte ku ol, nyhetty?
JP: siitte ʾotettiin niistä kun niihen tul' ne, saottii sylökyks niitä. piähän ne nappulat ja niissä ol' siemeni(ä. nin, se ol' sitte semmon̓e, semmonel làu̬ta joss_ol' ne piikit, sahattu ja, teroitettu ni, siinä rassattii siitten niitä sylökkyjä joista, jotka kuivattii siitte ja niistä sai siemeni(ä. pellavassiemeni(ä.
ja siitten ne jouti, jouti viijäj järv̀eeŋ ku, niist_ol' suatu ne, siemeʾài̬ǹeet. sitojas sitte semmosillev vihkoloilej ja,. ku ol' niitä, ruis(oloki(a pitki(ä niistä, otettii sitteet ja, si(ottiij ja siittej järv̀ee ne likkoo, ne pit liojottooj järvessä, ne pellavaat. niist_ei tullum muute hyvee. siitten niistä eroi se,.
nyt mie, ʾolin niŋ ku erreyksissä em muistana jotta se val-,
vas'teem [= vasiten] pantii seisomɔan tuu [= tuo] kello jokohan
nyt_o aeka mitem pal'jo?
MP: Se ov vähä yli puoli kolome.
JP: pitä̀s̓ miun tässä johonniih hommaar ruveta.
MP: Jos pikkuse aikaa vielä puhutaan ni tuo, nauha loppuu ihan kohta.
JP: [ja]ha. ʾehem mie en ymmärän nyt_että mite se tuo tapahtuu.
MP: Minkä tähen ne sinne likkoov vietii?
JP: no, niistä ku ei muute suanunna sitä, sitä ài̬netta mitä, mikä̀ se, vuatteeks rupes kelep̀oomɔan ni s_ei, muutel lähtenä irti. ne pit lijottoos sielä, järvessä ja siitte, sitte hajottoot tuon̆ne, nurmeel levittee, kuivamaav vielä, ja ne ol' sielä nurmessa, satteessa ja pä̀i̬väpai̬steessa ja siitte kun ne, siitten niistä eroi se, se se, se ainep pois mikä ei kuuluna siiher rihmaa eikä siihe, vuattes[en]. semmos̓ta pi-, pistelikästä, karkiita, ol' se, ol' sitte se pinta.
Litterointi teoksesta Kerimäen murretta. Suomen kielen näytteitä 29, s. 22–24.