Lapinlahden näyte
Lapinlahden murre kuuluu savolaismurteisiin.
Tuomas Partanen (TP), s. 21.7.1885.
Haastattelu on tehty 21.7.1967 Karttulan Punnonmäen kylässä, haastattelijana Erkki Lyytikäinen (EL).
Signum: 7111: 1.
EL: Outtakos työ nuorempanna metästännä?
TP: ʾen. ʾen ʾolleŋk̀AA. kum minull_eij_oo ʾollup
pyssyväkk(ääk) ku, par̓ viikkoo minun nimissÄ. milloŋk̆kAA, minä oon sanona että minä sä̀elym pyssytÄ. ja sekkiit tul' kun, viina-, kokilta, varastanneet, ʾottanneet, nuo, pol'liisit, pyssyj jä, sittä tuota, ʾyhty Lapillaheŋ kirkolla minnuu se viinaŋkokki ja sano että tuota, nimismies sano että "jos lööywät semmosem miehej johoh hä̀l luottaa ni, soat pyssys pòes kahev viikom peästÄ, ja se maks̀aa se joka, ʾost̀aa sem pyssyn sulta". se tulloo ja minu(a alak̆kaa taluttoov voan sinnev vallesmannii ja sano että, "lähes sinä se pyssyʾ, kahtom̀aa ja otaʾ, nimmiis, se̬e̬htemeŋkymmentäviis markkoo maks̀AA, haaolikkO". minä_että "em minä hèi̬tä tarvihtev" voaʾ, se kiusas kiusas voaj ja sittä (sattu) rahhookii että minä annon̓ silles sej jÄ, nimismies sano että "kahev viikom peästä soat tullah hakem̆maaj ja, soat, ʾampumaluvat ja kantoluvat ja, ni se, soap tämä Samppa", M̥, se ol' Samppa SamppA, mikähäl lieʾ ʾollus sukus̓is se viinaŋkeittäjä ni se vallesmanni sano ettÄ "tämä Samppa soap (ser) rahasaʾ ʾettä tältä eei määs se pyssy, valtijokkiiʾ ʾe̬llää (siltä), va-, vahiŋŋOtA". nii̬n ni̬ se siinä tappaaoksessa tul' ja, minä kun sittä hài̬n sem pyssyj ja minä ʾot̜in niitä tarp̀eeita sieltä, kirkolta matk̀aaj ja, ku se ʾanto seʾ ʾostoluvA, sìttä, mè̬i̬jän sèowul'la ol' niitä mehtämiehi(ä kaks̀iip pòek̀OO NI, ne sieppas̓ sem pyssyj ja, kulettelivat meht̀iä niiŋ kàuvoŋ ku, sittɛ he̬rkes ku ʾamitsuonit loppU.
N minä sano että "ʾe̬e̬ minä e̬n ʾostat tòesijA". sIttä tul' semmonem pòeka joŋka miel' tek pyssy(ä nim minä sano että, "sata markkoo ni ʾannam männÄ. paam matk̀aas̓". ni (jo) se̬n minä oov voam pyssymiessä ʾolluNNA. e̬e̬hän se semmonem, vetele ʾettÄ, niitt òes niitä amitsuoni(a nyttiiv vielä jos ʾeeivät òes, pòejat, kuletelluNNA. no em minä viihtinnä niitä kielteekkää ʾeekä ne kysynnääk kun, ʾottivat ja mänivät vOA. NII se on se̬mmone, pel̜i ʾe̬e̬̬ ve̬tele. minuv vel'mies ʾol' ʾaŋkara mehtämies. nämä pòejat kansan niʾ, ʾon nämä kääönynnä, jänikseʾ ʾàena rommaaottamassA. ja onhan tuo, toa mikä on teäällä tuo mies, ni ʾollu, Ve̬e̬̬ikko pòeka niʾ, hirviporukassAAʾ ʾÀENA. että hirvenniik koat̀AAvAt JA, sittɛn niitä sy̬yw̆wÄÄ.
se tääöt̆tyy siihenniiʾ ʾollat tottuMUstA. ja halu tULLA, ʾòek̆kee mehtämies ni se eʾ ʾeei joouwaʾ ʾeei moatA. meht̀uu(àekana. niitä kuŋ kaks tulloo ʾyht̀een niin̬, ne òekkeeŋ kyykyllääh hoastel̆loo tòesilleeʾ ʾettä "miteŋkä minä sihtasi". (vòe) minä niilleʾ ʾoom monesti, naaoranna että tuota, ne ʾon sitte topakkANA.
Litterointi teoksesta Lapinlahden murretta. Suomen kielen näytteitä 9, s. 49–51.