Mikkelin näyte
Mikkelin murre kuuluu savolaismurteisiin.
Hilja Riepponen (HR), s. 5.7.1880.
Haastattelu on tehty 23.8.1963 Mikkelin maalaiskunnassa Rieppolassa,
haastattelijoina Pertti Virtaranta (PV) ja Pentti Soutkari (PS).
Signum: 3125: 1.
PV: Jutelkaahan se oikeen tarkkaam mitä sitä ennel laskiaissa tehtii ja syötii ja nii – –.
HR: ja mäkijä laskettii, rokka keitettii ja ehä siinä mittääm muuta sit olt ja, sit läksvät laskemaa mäkkee, mut se ol' tapana et laski(àis(iltana ne ruukkas lämmittöös sàonoo, viimeeks sit ku mä̀estä tu(l').
PS: Olko sielä aikuisetkii mäessä?
HR: ol' kyllä (ne) àikusetkii enne àekaa män mäkkee. sit sitä sanottii ni että, mäkkee jos ei laskena ni pellavas ei kasva että mäkkee laskettii ja sit sanottii että, "hienova pitkee valakeeta vahvoo, sata sylkky(ä nenässä tuhat siementä sisässä", pellaveele sillä viisii huaste(ltii). semmone selaski(àine ol', eikä siinä olt muutA. tuota, pitääks sitä sit er làela sillo jos kuvvoo otetaa ollaʾ, vài nä̀inikk(ii).
PV: Ei ku iha – –,
PS: Samalla lailla voa.
HR: nii ku on olna, joo.
PV: No minkäslainen se ol peäsiäine enne?
HR: no, pi̬äsi(ä̀esenä vua kirkkoom mäntii ehä siinä mitä muuta erit(tä̀e olna), ja sit mämmijä làittovat jA, pi̬äsi(ä̀esmämmijÄ.
PS: Kuinkas se mämmi oikeen tehhää?
HR: no imelòitetaa ensi jàohot ja, keitetää(_a) sit pàestettii. no erittä̀i ol' niitä,.
PV: jutelkaas se mämmin teko oikeen noin tarkasti?
HR: no myö tehtii mite kukkiit tehnöö ni, myö tehtii niinikkää että, jàohot ku imelòetettii, hyväst, siiɦe àena lisättiii että ne imelòetu, ne o mämmijàohot oɦa ne imelokset erittä̀i ja sit ruisjàohoja làitettii vähä (– –), siitte ko (s̬)e imelòit ni se keitettii, ja sit se ko làitettii ja mämmituohisi(a kyllä ol' että tuohisissakiin ni pàesto sitÄ, tavallaa, m̥, ni semmosta se ol' tiälä, syvämmuassA se mämminteko, mitä nyt liem muu(alla), enne àekaakii, kyl ne sitä ruukkas teh̀ä.
eihä sitä piäsi(ä̀eseks erikòisempata minä muista ehä sitä làetettukkaam minä, muistele yhtääs sitä, ku ne tava l̜iset vuA.
PS: No, eikös siinä piäsiäisen aikaan olluv vähä semmosia, niin kun taikatemppujakin?
HR: no niihä ne sano ollee jotka niitä tekvät ja, sèorasvat ni, ol'ha ne olna enne sellàesi(a et ne män̜ kummija kuutelemmaa ja mitä mut eem minä niistä tienä kunnem miä niissä kä̀önÄ. mut ol'ha niitä olna semmos̜ijA.
PS: Jaa mitä ne kävi, kuuntelemassa?
HR: sa-, no sanovat että kummija ku ne ol' männä àena, kuutelemmaa mut, em minä olt niitä kuutelemassa millokAA. ja mitä(_a) sit niitlä ol' semmòsi(a et mitä, piäsi(ä̀is(uamunnakkii ensinä näk ja sen sellasi(A, kirkkàuksia(_a) mitä ne lien niistä, ni sitä ei tiälä nyt tult tiälä syvämmuassa sem parem(I). semmostaha se ʾol'.
PS: No minäs juhlapäivänä niitä, tulia polteltiin?
HR: juhannuksenaha ne tulet poltetAA, juhanuskokkO, joo juhanusha se o, että se juhanus(yö on että, kokkoja poltetaa_a valvotaa, m̥. tiäläkii o tuo Hirv̆vuori iso vuor sielähä ne àena joka kesä poltti (kokko – –).
PV: No helluntakpäivänä, mitäs sillon ennen tehtii?
HR: em minä àenakaa òikee tiijä osko nii(l)ä erittä̀e olna mitä, sillä helluntakpÄEVÄLÄ. ku ne kòitti vua enne männäs sit kirkkoo ja, sellasina juhlina, ni em minäkääm muuta siitä_nt nii muistA, mut se juhanusha se ol' semmone ilon̜e juhla että, polttivat, juhanustul'ilòita.
Litterointi teoksesta Mikkelin murretta. Suomen kielen näytteitä 10, s. 39–42.