Siirry sisältöön
Haku

Ajankohtaista etymologiasta

5.3.2021 13.20

Ahmiva ahma ja karhea karhu

Sivuillamme tietoa eläinten nimitysten alkuperästä.

Kärppä lautakasan päällä. Kuva: Esa Niemelä. 1980. Suomen Metsästysmuseo. CC BY-NC-ND 4.0.
Kärppä ja kärpän lautakasa. Kuva: Esa Niemelä. 1980. Suomen Metsästysmuseo.

Millä on terävät hampaat ja oma Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -sivunsa? Tietenkin näillä metsien karvakuonoilla! Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuille on lisätty tietoja sanojen ahma, ilves, karhu, kettu (repo), kärppä, majava, naali, näätä, orava ja susi alkuperästä.

Ahma on ahmija, ja ahmia ja ahmatti ovatkin johdoksia tämän petoeläimen nimestä. Arvellaan, että ahma on ikivanha laina kanta-arjan tai siitä kehittyneen kantairanin syöjää tarkoittavasta sanasta.

Vaarallisesta karhusta ei ole haluttu puhua sen ”oikealla” nimellä, vaan käytössä on ollut kiertoilmauksia. Tällainen on alun perin myös karhu-sana. Se on johdos sanasta karhea ja viittaa eläimen karvapeitteeseen.

Sanan näätä on arveltu olevan lainaa muinaisvenäjästä. Nykyvenäjässä lainalähtökohtaa vastaa gnedój, joka tarkoittaa muun muassa ruskeaa. Venäjän sana ei ole alkuaan viitannut mihinkään tiettyyn eläimeen, vaan sillä on tarkoitettu yleensä ruskeaa väriä.


Ahma Kontiovaaralta. Kuva: Reino Turunen. Nurmeksen kaupunginmuseo. CC BY 4.0.
”Ah, ma ahmin.” Kuva: Reino Turunen. Nurmeksen kaupunginmuseo.

Palaa otsikoihin